Ero sivun ”Patti Smith” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Poistettu Smithiä koskevista määritelmistä sana "lingvisti".
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 21:
Smith vietti nuoruutensa [[New Jersey]]ssä. Hänen isänsä oli [[ateismi|ateisti]] ja äiti [[Jehovan todistajat|Jehovan todistaja]]. Perhe ei ollut kovin varakas, joten peruskoulun päätyttyä Smith meni 16-vuotiaana töihin lähiseudun tehtaaseen, jossa työ oli rankkaa. Hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja haki lohtua musiikista ja runoudesta. Smith sai myös aviottoman lapsen, jonka antoi [[adoptio|adoptoitavaksi]] ennen kuin muutti pois New Jerseystä vuonna 1969.
 
Smith suuntasi [[New York]]iin, jossa hän muutti asumaan [[Hotel Chelsea]]an valokuvaaja [[Robert Mapplethorpe]]n kanssa. He olivat tiiviisti yhdessä Mapplethorpen [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuudesta]] huolimatta ja pysyivät läheisinä ystävinä aina siihen asti, kun Mapplethorpe menehtyi [[aids]]iin vuonna 1989 <ref>{{Kirjaviite |Tekijä = Patti Smith|Nimeke = Ihan kakaroita|Vuosi = 2010|Sivu = |Selite = |Julkaisupaikka = |Julkaisija = Siltala|Tunniste = ISBN 978-952-234-256-0}}</ref>. Smithin muita tunnettuja rakastajia tältä ajalta olivat runoilija [[Jim Carroll]] ja [[Television|Television-yhtyeen]] [[Tom Verlaine]]. Smith vietti [[1970-luku|1970-luvun]] alkupuolen maalaten, kirjoittaen ja esittäen omia runojaan. Vuonna 1971 hän esiintyi yhden kerran [[Sam Shepard]]in näytelmässä ''Cowboy Mouth''.
 
Tänä aikana Smith kirjoitti rock artikkeleita rockmusiikista etenkin ''[[Creem]]''-musiikkilehdelle. Hän kirjoitti myös kappaleita [[Blue Öyster Cult]]in jäsenen [[Allen Lanier]]in kanssa, joka levytti niistä useimpia. Kappaleiden joukossa olivat muun muassa ”Career of Evil”, ”Fire of Unknown Origin”, ”The Revenge of Vera Gemini” ja ”Shooting Shark”.
Rivi 27:
== Varhainen ura ==
[[Tiedosto:Patti Smith Copenhagen 1976.jpg|thumb|left|Smith esiintymässä Kööpenhaminassa 1976.]]
Smith alkoi soittaa rock-musiikkiarockmusiikkia itse aluksi vuonna [[1974]] kitaristi [[Lenny Kaye]]n kanssa, ja myöhemmin kokonaisen yhtyeen kanssa, johon kuuluivat Kayen lisäksi kitaristi Ivan Kral, rumpali Jay Dee Daugherty ja pianisti Richard Sohl. Robert Mapplethorpe kustansi yhtyeen ensimmäisen singlen ''Piss Factory / Hey Joe'' vuonna 1974. Singlen A-puoli kuvailee toivotonta vihaa, jota Smith tunsi työskennellessään vuosia aikaisemmin New Jerseyn tehtaissa, ja pelastusta, jonka hän koki kaupasta varastetun kirjan (1800-luvun ranskalaisen runoilija [[Arthur Rimbaud]]in teos ''Illuminations'') muodossa. B-puoli taas kertoo perijätär [[Patty Hearst]]in tarinan.
 
Yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen [[Arista Records|Aristan]] kanssa nimellä The Patti Smith Group, ja ensimmäinen levy ''[[Horses]]'' julkaistiin vuonna [[1975]]. Levyn tuotti [[John Cale]]. Albumi on sekoitus [[rock and roll]]ia, [[protopunk]]ia ja Smithin lausumia runo-osuuksia. Sitä pidetään usein yhtenä rockmusiikin parhaimmista ensialbumeista{{Lähde}}. Levyn ensimämäinen kappale on [[cover|cover-versio]] [[Van Morrison]]in kappaleesta "Gloria", ja Smithin alkusanat kappaleelle ovat nousseet kuuluisaksi{{Lähde}}: ”Jesus died for somebody's sins... but not mine.” ('Jeesus kuoli jonkun syntien vuoksi... mutta ei minun') Robert Mapplethorpen ottama vaikuttava kansikuva on sekin nykyään noussut ikoniksi{{Lähde}}.
 
Samoihin aikoihin kun Patti Smith Group oli kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa, [[punk]]in suosio oli kasvussa. Yhtyeen seuraavan levyn ''[[Radio Ethiopia]]n'' soundi heijasteli punkin sävyjä, mutta jäi kuitenkin vähemmälle suosiolle kuin edeltäjänsä. Albumin kappaleista osa on kuitenkin kestänyt aikaa, ja Smith esittää niitä edelleen kiertueillaan. Ollessaan promotoimassa ''Radio Ethiopiaa'' [[Florida]]ssa Smith putosi alas lavalta tanssiessaan hämärästi valaistussa salissa ja häneltä murtui niskanikamia. Smith tarvitsi aikaa toipuakseen ja lopetti kiertämisen vähäksi aikaa.
 
Patti Smith Group levytti vielä kaksi albumia ennen 1970-luvun loppua. ''[[Easter]]'' (1978) oli kaupallisesti menestynein, ja se sisälsi kaupallisesti menestyneen kappaleen ”Because the Night”, jonka Smith oli tehnyt yhdessä [[Bruce Springsteen]]in kanssa. ''[[Wave (albumi)|Wave]]''-albumi ei ollut yhtä menestyksekäs eikä saanut paljonkaan radiosoittoa. ''Waven'' julkaisun jälkeen Smith meni naimisiin [[MC5|MC5]]-yhtyeen]] kitaristin [[Fred "Sonic" Smith|Fred ”Sonic” Smithin]] kanssa. Pari vetäytyi julkisuudesta ja muutti asumaan [[Detroit]]iin. He saivat kaksi lasta, Jacksonin ja Jessien. Vuonna [[1988]] Patti teki miehensä avustuksella paluulevyn ''[[Dream of Life]]'', jolta julkaistiin singlenä yksi Pattin tunnetuimmista kappaleista ”People Have the Power”.
 
==Paluu==
Rivi 42:
Näihin aikoihin Patti Smith palasi asumaan New Yorkiin, tällä kertaa lastensa kanssa. Mukana oli myös Smithin uusi löytö, nuori kitaristi-runoilija [[Oliver Ray]].
 
''Gone Again'' -albumin jälkeen Patti Smith on julkaissut neljä uutta studioalbumia. Vuonna 2005 ilmestynyt ''Horses/Horses'' sisältää remasteroidun alkuperäisen ''Horses''-albumin lisäksi vuonna 2005 nauhoitetun konsertin Lontoon [[Royal Festival Hall]]issa. Konsertissa Smith yhtyeineen esitti ''Horses''-albumin kokonaisuudessaan. Vuonna [[2007]] ilmestynyt albumi ''[[Twelve (albumi)|Twelve]]'' koostuu lainakappaleista, kuten [[Nirvana (yhtye)|Nirvanan]] ”Smells Like Teen Spirit”, [[The Beatles]]ienin ”Within You Without You” ja [[Jefferson Airplane]]n ”White Rabbit”.
 
Smithin esikoiskirja, kiitosta saaneet muistelmat ''Ihan kakaroita'' ilmestyi 2010. Tammikuun 2011 [[NME]]-lehden mukaan hän on kirjoittamassa dekkaria.<ref>Sivuääniä, Helsingin Sanomat, 30.1.2011 sivu C 2</ref>
 
Smith on esiintynyt Suomessa Helsingin [[Kulttuuritalo]]ssa ja [[Turun konserttitalo]]ssa syksyllä 1976<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mikael Huhtamäki | Nimike=Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-20-8730-3}}</ref>, [[Helsingin juhlaviikot|Helsingin juhlaviikoilla]] kesällä 2005 ja [[Provinssirock]]issa Seinäjoella 2007. Vuonna 2013 Patti Smith keikkaili heinäkuussa Suomessa kolmesti, joista kaksi esitystä oli Helsingin Musiikkitalossa ja yksi [[Tampere-talo|Tampere-talossa]]ssa. Näistä viimeisinViimeisin keikka myyntiinloppuunmyytiin loppuun puolen tunnin sisällä siitä, kun liput tulivat myyntiin. Vuonna 2014 Patti Smith esiintyi yhtyeensä kanssa, johon kuului hänen poikansa ja tyttärensä, Pori Jazzin Päälavalla.
 
==Diskografia==
Rivi 52:
* ''[[Horses]]'' (1975)
* ''[[Radio Ethiopia]]'' (1976)
* ''[[Easter (album)|Easter]]'' (1978)
* ''[[Wave (albumalbumi)|Wave]]'' (1979)
* ''[[Dream of Life]]'' (1988)
* ''[[Gone Again]]'' (1996)
* ''[[Peace and Noise]]'' (1997)
* ''[[Gung Ho (album)|Gung Ho]]'' (2000)
* ''[[Trampin']]'' (2004)
* ''[[Twelve (Patti Smith albumalbumi)|Twelve]]'' (2007)
* ''[[Banga]]'' (2012)
;Livealbumit
Rivi 82:
 
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Johnstone, Nick | Nimeke = Patti Smith – rock'n'rollrock’n’roll nigger | Vuosi = 2007 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Johnny Kniga | Tunniste = ISBN 978-951-0-32434-9 }}
 
==Lähteet==
Rivi 91:
* [http://www.pattismith.net/ Viralliset kotisivut] {{en}}
* {{MySpace|pattismith}}
* [http://www.allmusic.com/artist/p126485 Patti Smith] [[Allmusic|Allmusic-sivustolla]]-sivustolla {{en}}
* {{IMDb-h|0005446}}
* [http://www.rollingstone.com/artists/pattismith/ Patti Smith] ''[[Rolling Stone]]'' -lehden sivuilla {{en}}
* [http://www.rockhall.com/inductee/patti-smith/ Patti Smith] [[Rock and Roll Hall of Fame]] -sivustolla {{en}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Smith, Patti}}
 
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset kitaristit]]
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat]]