Ero sivun ”Jälkikaiunta” versioiden välillä

{{Lähteetön|Wikit ei käy lähteeksi, luulisin, ainakaan ei tähän asti ole käynyt.}}'''Kaje eli jälkikaikuJälkikaiku''' on akustinen ilmiö, joka syntyy sarjasta [[kaiku|kaikuja]]. Ilmiö tunnetaan äänitekniikassa paremmin englanninkielisellä nimellään reverb tai reverbation.

Alempi kuva (kuva 2) vastaa paremmin todellisuutta. Ääni etenee pallomaisina aaltoina kaikkiin suuntiin ja heijastuu seinistä uudelleen ja uudelleen, hiljalleen vaimentuen. Tätä hiljalleen vaientuvaa kaikujen sarjaa nimitetään kajeeksi eli jälkikaiuksi.

Tilojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon akustisetjälkikaiun ilmiötkaltaiset kutenakustiset kajeilmiöt. Liiallinen jälkikaiku tekee äänestä puuromaista hälyä, äänenvoimakkuus kasvaa, mutta äänistä ei saa selvää. Sopiva kaiku sen sijaan vahvistaa usein ääntä miellyttävästi, ja esimerkiksi kivikirkkojen akustiikassa on tyypillisesti voimakas jälkikaiku, joka antaa äänelle mahtipontisuutta. Suurten konserttisalien akustiikassa liiallista kaikua pyritään välttämään, mutta tiloihin pyritään saamaan hallittua kaikua, jolloin ääni kantaa paremmin isossa tilassa, kuitenkaan sotkeutumatta häiritsevien jälkikaikujen sekamelskassa. Konserttisalien akustoinnissa käytetään usein kulmikkaita, puupintaisia seinä- ja kattoelementtejä sopivan kaiku- ja jälkikaikuyhdistelmän aikaansaamiseksi.

Musiikissa kajettajälkikaikua luodaan ääneen keinotekoisesti elektronisella ääniprosessoinnilla. Säädettävää jälkikaikua käytetään niin soitinten kuin laulunkin äänentoistossa, ja säädettävä jälkikaikuefekti löytyy esimerkiksi suuresta osasta sähkökitaravahvistimia.