Ero sivun ”Rakkaus on lumivalkoinen” versioiden välillä

'''Rakkaus on lumivalkoinen''' on on helmikuussa 2003 ilmestynyt [[Yö (yhtye)|Yö]]n viidestoista studioalbumi. Se on yhtyeen toiseksi myydyin levy ja samalla myös Suomen kaikkien aikojen 22. myydyin kotimainen albumi. Levyltä julkaistiin viisi singleä, joista suurimmaksi hitiksi nousi albumin nimikappale ''”[[Rakkaus on lumivalkoinen (kappale)|Rakkaus on lumivalkoinen]]''”. Siitä on vuosien saatossa tullut ''”[[Joutsenlaulu (kappale)|Joutsenlaulun]]''” ohella Yön tunnetuin laulu, jonka ovat levyttäneet myös lukuisat muut artistit. [[YleX]]:n järjestämässä äänestyksessä parhaasta kotimaisesta kappaleesta se sijoittui 47:nneksi.{{lähde}}

Albumilla on mukana yhtyeen uusi rumpali [[Antti Mäkinen]]. Hän korvasi elokuussa 2002 erotetun [[Frogley]]n, joka kuitenkin soittaa vielä kahdella heinäkuussa äänitetyllä kappaleella. Levyllä vierailee myös [[Movetron]]-yhtyeen [[Päivi Lepistö]], joka esittää [[Olli Lindholm]]in kanssa duettona balladin ''”[[Etkö unta saa?]]''” Se ehdittiin jo nauhoittaa toisen naislaulajan kanssa, mutta lopputulos ei ollut hyvä, joten myöhemmin uudeksi laulajaksi valikoitui Lepistö. ''”[[Sano että jäät]]''” puolestaan kuullaan [[Markus Selin]]in ohjaamassa elokuvassa ''[[Pahat pojat]]''.<ref name=lindholm>Lindholm, Olli ja Rantanen, Ilpo: ''Yhden Yön tarina'', s. 223–230. WS Bookwell 2007. ISBN 978-951-0-32853-8.</ref>

Joulukuussa 2003 levystä julkaistiin juhlapainos, jolla on bonuksena saman vuoden lokakuussa [[Tampere-talo]]lla äänitetty livealbumi ''[[Yhden yön tarinoita]]''.<ref>[http://www.likaisetlegendat.com/index.php?id=656 Rakkaus on lumivalkoinen - Juhlapainos] Likaiset Legendat. Viitattu 15.5.2015.</ref> Sen tarkoituksena oli saada albumi nousemaan vuoden myydyimmäksi kotimaiseksi levyksi, mutta tavoite ei kuitenkaan toteutunut. Vuoden 2003 eniten myyty albumi Suomessa oli [[Pikku G]]:n debyytti ''[[Räjähdysvaara]]'', jota myytiin noin 114 000 kappaletta, kun Yön levyä meni lopulta kaupaksi 90 000.<ref name=lindholm>Lindholm & Rantanen, s. 277–278.</ref>