Ero sivun ”Lapinnoita” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Laajennos & osittainen uudelleenkirjoitus, lähteet vähän paremmiksi
Johdantoa voisi lyhentää ja siirtä siitä spesifimpiä juttuja omaksi kappaleekseen
Rivi 1:
'''Lapinnoita''', [[saame]]ksi '''noaidi''' oli saamelaisyhteisön [[hengellinen]] [[tietäjä]] ja [[šamaani]]. Noidan tehtävä oli parantaa, torjua pahaa ja selvittää jumalien tahto. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Itkonen, Toivo | Nimeke=[[Suomen Lappalaiset vuoteen 1945. Toinen osa]] | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1948 | Sivu = 331| Tunniste=ISBN 951-0-12480-2-X}}</ref> Noidan työkalu oli [[noitarumpu]] eli ''kannus'' (saam. ''goavddis'') jonka merkeistä noita ennusti tulevaa. Rummun avulla noita osasi myös vaipua [[lovi|transsiin]]. Noidan apuna toimi apuhenki (''noaidi-vuoigŋa'') Noidanoppi saatiin usein perinnöksi esimerkiksi vanhemmalta: erityisesti lapsena ja nuorena sattuneita sairauskohtauksia pidettiin merkkinä noidanlahjoista. Muuten noidalta edellytettiin hyvää terveyttä ja hampaiden menettämistä vanhemmiten pidettiin merkkinä vähenevistä voimista. [[Lars Levi Laestadius]] oletti että lapinnoidat käyttivät tietyissä seremonioissa jotakin salaista narkoottisesti vaikuttaa ainetta ennen toimituksen alkua, parantaakseen elimistönsä suoritustasoa ja mielikuvitusvoiman nostamiseksi. Laestadius tiesi noitien myös paastoavan aina ennen maagisen seremonian aloittamista.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Laestadius, Lars Levi | Nimeke=[[Lappalaisten mytologian katkelmia]] | Selite=Tietolipas 231. Toimittaneet Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen. Suomentanut Risto Pulkkinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2011 | Sivu = 273 | Tunniste=ISBN 978-952-222-257-2}}</ref> Inarista onkin tallennettu perimätieto jonka mukaan noidat söivät 7-pilkkuisia kärpässieniä: kärpässienet ovat myös muualla šamanismissa usein käytetty apuväline. Noita oli lähes aina miespuolinen, maininnat naispuolisista noidista ovat harvinaisia ja joskus pahansuopia:
{{quote|Inarin porolappalaiset tiesivät myös ns. rumpuakoista (rum´b-āhkkuh). Nämä söivät kärpässieniä, ennen kuin ryhtyivät käyttämään noitarumpua. Rumpuakat olivat pahansuopia, lähettivät ”pahanpanoja” ihmisten kimppuun ja surmasivatkin näitä joko omasta aloitteestaan tai muiden pyynnöstä, pitäen 'taaloja' (paha haltijaolento) lähetteinään. Noita ei voinut kastaa rumpuakkaa eikä tämä häntä. Noita hoiti uskonnollisia menoja, rumpuakka syntisenä ei siihen kelvannut."<ref>Toivo Immanuel Itkonen, Suomen Lappalaiset vuoteen 1945. Toinen osa. WSOY. 1948. s. 344, 346-347</ref>|}}
 
Noitien aatelia olivat lentonoidat (''kirdi noaidi'') jotka osasivat lentää tuulenpuuskina tai lintuina ja esimerkiksi noutamaan esineitä pitkienkin matkojen takaa tällä tavoin. Seuraavaa tasoa edustivat lovinoidat jotka kykenivät menemään transsiin ja liikkumaan henkenä ruumiin ulkopuolella eläimen hahmossa ja selvittämään salaisia asioita. Heikkolahjaisimmat noidat joutuivat tyytymään sanan voimin esimerkiksi palauttamaan varastettua tavaraa tai torjumaan tai laittamaan kirouksia. Eräs tärkeä tehtävä oli villipeuralaumojen ''juovsattaminen'' eli kutsuminen yhteisön omille metsästysmaille. Noidat ottivat myös selville, ja joskus rankaisivat, rikkomuksiin syyllistyneitä.{{Lähde|pyydetty=1.11.2015}}
 
== Kansanperinteen lapinnoidat ==
Rivi 25:
{{quote|[Lappalainen] otti rumpunsa ja alkoi lyödä sitä, kiemurrellen kuin riivattu. Kysyimme häneltä, osasiko hän sanoa olivatko isämme ja äitimme yhä elossa. Kysymys oli vaikea, sillä meitä oli kolme joista yhdellä oli äiti ja toisella isä elossa, ja kolmannella ei ollut vanhempia enää lainkaan. Velhomme kertoi meille kaiken tämän ja selvitti erinomaisesti tämän vaikean tehtävän...yksikään mukanamme olleista ruotsalaisista tai suomalaisista ei tiennyt meistä näitä asioita eivätkä olisi voineet kertoa niitä lappalaiselle. Kuitenkin, tyydyttääksemme sellaisia jotka eivät vakuutu helposti ja jotka haluavat jotain konkreettisempaa todistusaineistoa kuin jotain minkä voisi laskea puhtaan onnen piikkiin, kerroimme hänelle että jos hän haluaisi vakuuttaa meidät olevansa oikea velho, hänen tulisi lähettää demoninsa jonkun meistä asumukseen ja tuoda takaisin jotain joka todistaisi meille että hän oli käynyt siellä. Pyysin häntä tuomaan minulle avaimet äitini kaapistoon, ja lupasin hänelle viisikymmentä dukaattia jos hän pystyisi tuomaan ne minulle. |}}
 
Tietäjä meni transsiin, maaten kasvoillaan jäykkänä kuin lauta, muiden lappalaisten pitäessä vahtia. Tällä kertaa noita kuitenkin epäonnistui täysin: herättyään hän kertoi Regnardille että hänen apuhenkensä ei pystynyt tehtävään koska Regnard oli häntä voimakkaampi noita ja tämän apuhenki esti velhoa suorittamasta tehtävää. Näin selvitettyään itsensä tilanteessa tietäjä marssi vihaisena ulos mökistä eikä Regnard enää tavannut häntä. Mikäli hän olisi onnistunut, Regnardin kolmas pyyntö olisi ollut neljännestunnin pituisen keskustelun järjestäminen paholaisen kanssa. Toinen Regnardin tapaama lapinnoita ei selvinnyt sen paremmin: Regnard halusi hänen lähettävän henkensä Ranskaan, mutta noita selitti ettei hänen henkensä pystynyt kulkemaan Tukholmaa edemmäksi: hän oli jo vanha mies ja menettänyt osan hampaitaan. Näiden kokemusten jälkeen Regnard tuli siihen tulokseen että "[He] ovat enemmän taikauskoisia kuin taikureita" ja "...voi olla että joskus heillä todella on ollut oikeita velhoja keskuudessaan, entisinä aikoina kun he olivat vielä syvällä pakanuuden harhoissa: mutta nykyään uskon että olisi hyvin vaikeaa löytää heidän keskuudestaan ketään joka kunnolla taitaa ammattinsa." <ref>Raising the Wind, s. 42-44 {{Lähde tarkemmin|Kirjoittaja/Toimittaja/Julkaisuvuosi tms. yksilöivä tieto?}}</ref>
 
 
==Katso myös==
Rivi 38 ⟶ 37:
 
== Kirjallisuutta ==
 
* Harva, Uno: Lappalaisten uskonto / kirj. Uno Holmberg. Sarja: (Suomen suvun uskonnot ; 2) Porvoo: WSOY, 1915.
* Pentikäinen, Juha: Saamelaiset : pohjoisen kansan mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 596. Helsinki 1995.