Ero sivun ”Tietosanakirja (1909)” versioiden välillä

[[Werner Söderström]]in kustannusliikkeessä keskusteltiin aakkosellisen konversationisanakirjan (eli tietosanakirjan) julkaisemisesta vuosina 1902–1903. Söderström piti 4&nbspthinsp;000 – 5000–5&nbspthinsp;000 sivun laajuista tietoteosta tarpeellisena, mutta epäili hankkeen kannattavuutta. Hän muistutti ehdotuksen tehneitä avustajiaan ruotsalaisen ''[[Nordisk familjebok]]in'' tappiollisesta kohtalosta. Söderström tutkikin mahdollisuuksia saada teokselle valtionapua. Esitöiden tulokset vaikuttivat niin rohkaisevilta, että asiasta kerrottiin lehdistölle.<ref>Häkli s. 46–47.</ref> Kahden päivän kuluttua uutisen julkaisemisesta ilmeni, ettei Söderström ollut yksin liikkeellä. Kustannusosakeyhtiö Otava ilmoitti omasta hankkeestaan julkaista helppotajuinen hakemistoteos. Otava oli hankkeessaan Söderströmiä edellä, sillä se oli jo aloittanut artikkeliluetteloiden laatimisen.<ref>Häkli s. 47–48.</ref>

Samoin kuin Söderströmiä Otavaakin pelotti hankkeen talous. Molemmat kustantajat jättivät [[Suomen senaatti|senaattiin]] valtionapuhakemuksen, mutta ne neuvottelivat myös erilaisista yhteistyömuodoista.<ref>Häkli s. 47–48.</ref> Senaatti hylkäsi valtionapuhakemukset ja molempien kustantajien hankkeet jäivät odottamaan parempaa hetkeä. Kilpailevat kustantajat aloittivat keskustelut uudelleen tammikuussa 1906. Parhaaksi yhteistyön muodoksi havaittiin yhteinen yhtiö, joka toimittaisi, julkaisisi ja levittäisi teoksen. Otava ja vuonna 1904 osakeyhtiöksi muuttunut Werner Söderström Oy perustivat Tietosanakirja-Osakeyhtiön 25. &nbsp;toukokuuta &nbsp;1906. Söderström joutui yhteisyrityksessä sivustakatsojaksi, sillä toimitusjohtaja tuli Otavan piiristä, kotipaikaksi tuli [[Otavan toimitalo|Otavan talo]] ja painatuksenkin suunniteltiin tapahtuvan Otavan uudessa kirjapainossa.<ref>Häkli s. 55.</ref>

Uusi hanke sai valtionapua 12&nbsp;500 markkaa vuodessa kahdeksan vuoden ajan sillä ehdolla, että teoksen laajuus on vähintään 800 &nbsp;kahdeksansivuista painoarkkia eikä hinta ylitä 150 &nbsp;markkaa. ''Tietosanakirjan'' [[toimitussihteeri]]ksi saatu monitaitoinen [[Lauri Hendell-Auterinen|Lauri Hendell]] osoittautui hyväksi valinnaksi. Hän valvoi työn päivittäistä etenemistä, sillä [[päätoimittaja]]t olivat yliopistomiehiä, joille tehtävä oli vain sivutoimi.<ref>Häkli s. 56–57.</ref> Kirjoittajakuntaan kuului mm. [[K. J. Ståhlberg]], [[E. N. Setälä]], [[Toivo Waltari]], [[Jalmar Castrén]], ylioppilas [[Risto Jurva|R. S. Jurva]] ja muita tunnettuja henkilöitä<ref>[http://runeberg.org/tieto/1/0005.html Tietosanakirja]</ref>.

Alkuaikoina uusi suomalainen tietosanakirja suunniteltiin tehtäväksi käyttämällä valmista ulkomaista esikuvaa. Niinpä kaksi sarjaa saksalaista niin sanottua pientä Meyeria leikattiin palasiksi ja artikkelit liimattiin omalle lapulleen. Hendell teki 1906 opintomatkan Ruotsiin tutustumaan ''Nordisk familjebokin'' toimittamiseen. Sen toinen painos ilmestyi 1904–1926 &nbsp; 38-osaisena tietojättinä. Hendell päätyi siihen, että oli syytä pyrkiä lähelle ruotsalaisteoksen toimitusperiaatteita. Sitä ei myöhempi vierailu Saksan [[Leipzig]]iin toiseksi muuttanut. Koska tieto monella alalla oli niin erikoistunutta, ettei sitä kuka tahansa pystynyt omaksumaan, sai tietosanakirjakin sisältää artikkeleita, joiden omaksuminen vaati alaan perehtymistä.<ref>Häkli s. 57–58.</ref>