Ero sivun ”Ludvig XVII” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lähteet. |
p fix |
||
Rivi 1:
{{Malline:Bourbon-suku}}
[[Tiedosto:Louis Charles of France6.jpg|thumb||200px|Louis-Charles [[Alexander Kucharky]]n maalauksessa vuodelta 1792.]]
'''Ludvig (XVII)''' ([[27. maaliskuuta]] [[1785]] [[Versailles'n palatsi|Versailles]] - [[8. kesäkuuta]] [[1795]]) oli [[Ranska]]n [[Ranskan kuningas|kuninkaan]] [[Ranskan Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] ja [[Marie-Antoinette]]n poika. Hän ei koskaan hallinnut Ranskaa kuninkaana.
Syntymästään vuoteen 1789 Ludvig tunnettiin nimellä '''Louis-Charles, Normandian herttua''', sitten vuodet 1789–1791 '''Louis-Charles, Viennois'n [[dauphin]]''' ja 1791–1793 '''Louis-Charles, Ranskan kruununprinssi'''.
==Elämänvaiheet==
===Ensimmäiset vuodet===
Ludvig syntyi [[Versaillesin palatsi]]ssa vanhempiensa toisena poikana keväällä 1785. Hän sai jo syntyessään [[Normandian herttua]]n arvon,<ref name="Haslip 1989. 209">Haslip 1989. s. 209.</ref> ja vanhemman veljensä kuoleman jälkeen vuonna 1789 hänestä tuli kruununprinssi.<ref name="Haslip 1989. 260">Haslip 1989. s. 260.</ref>
[[Ranskan vallankumous|Vallankumouksen]] alettua 1789 Ludvig vangittiin vanhempiensa mukana [[Temple]]en. Vaikka kuningasperhettä kohdeltiin hyvin, elämä sodan varjossa jätti jälkensä Ludvigiin. Vuoden 1792 oikeudenkäynti hänen isäänsä vastaan osoittautui tuhoisaksi koko hallitsijaperheellä ja seuraavan vuoden alussa kuningas teloitettiin [[giljotiini]]issa.<ref name="Liis 1906. 336">Liisberg 1906. 336.</ref>
Isänsä teloituksen jälkeen Ludvig jatkoi elämäänsä Templen tornissa äitinsä ja sisarensa kanssa tarkan vartioinnin alaisena. Hän oli äidilleen kaikki kaikessa, ja tämä seikka esti Marie Antoinetten pakoaikeet koska hänen oli mahdotonta paeta lapset mukanaan. Kuningatar olisi ollut valmis jättämään tyttärensä tätinsä huostaan, mutta Ludvigista hän ei pystynyt luopumaan.<ref name="Haslip 1989. 380">Haslip 1989. s. 380.</ref>
Kuningattaren syvä rakkaus poikaansa ei jäänyt huomaamatta vallankumouksen johdolta. Heinäkuun alussa 1793 vastaperustettu [[yhteishyvän valiokunta]] teki päätöksen erottaa Ludvig äidistään, joka kohteli poikaansa kuin tulevaa kuningasta.<ref name="Aubry 1962. 58">Aubry 1962. s. 58.</ref> 3. Suunnitelma toteutettiin välittämästi ja myöhään illalla 3. heinäkuuta kuusi kommuunin virkailijaa tunkeutui kuningattaren olohuoneeseen ilmoittamaan, että valiokunta oli määrännyt hänet menettämään poikansa holhouksen.<ref name="Haslip 1989. 380"
Tämän jälkeen Ludvig eristettiin kaikista perheenjäsenistään ja "uudelleenkoulutettiin" tasavaltalaismieliseksi suurari Antoine Simonin ja tämän puolison Marie Jeannen toimiessa hänen käännyttäjänään.<ref name="Aubry 1962. 58"
▲Tämän jälkeen Ludvig eristettiin kaikista perheenjäsenistään ja "uudelleenkoulutettiin" tasavaltalaismieliseksi suurari Antoine Simonin ja tämän puolison Marie Jeannen toimiessa hänen käännyttäjänään.<ref name="Aubry 1962. 58">Aubry 1962. s. 58.</ref> Koulutukseen kuului henkistä painostusta, ja joidenkin väittämien mukaan Ludvig juotettiin alkoholia ja pakotettiin opettelemaan "[[La Marseillaise]]", kiroamaan vanhempansa sekä uskomaan, ettei hänen äitinsä välittänyt hänen kohtalostaan. Yleisen käsityksen mukaan Simon kohteli ottopoikaansa hyvin ja sai tämän täysin valtaansa.<ref name="Aubry 1962. 62">Aubry 1962. s. 62.</ref> Ludvigia uhkailtiin usein giljotiinilla, minkä seurauksena hän pyörtyili. Simonin pariskunta palveli vallankumousjohtaja [[Jacques-René Hébert]]in alaisena, ja hänen määräyksestään kruununprinssi pakotettiin kirjoittamaan perätön lausunto, jonka mukaan hänen äitinsä oli opettanut hänelle epäsiveellisiä käytöstapoja.<ref name="Liis 1906. 372">Liisberg 1906. 372.</ref>
===Viimeiset vuodet===
Kun kuningatar teloitettiin lokakuussa 1793, Simon jatkoi Ludvigin huoltajana seuraavan vuoden alkuun. Tammikuussa 1794 vapautettiin hoitotehtävästä ja poika suljettiin Hebertin määräyksestä kuninkaallisen perheen entiseen ruokasaliin, joka oli hyvin pimeä huone.<ref name="Aubry 1962. 306">Aubry 1962. s. 306.</ref> Hänestä tuli vallankumouksen panttivanki. Ludvig eristettiin kuudeksi kuukaudeksi huoneeseen ilman ihmiskontakteja. Otettaessa poika oli virkeä ja hyvin puhelias, mutta vankeus muutti hänet nopeasti. Huoneessa käyneet henkilöt kuvailivat poikaa täysin mykäksi. Hänen nivelissään oli kyhmyjä ja hän ei jaksanut edes seisoa. Lisäksi poika vaikutti vähämieliseltä.<ref name="Aubry 1962. 307">Aubry 1962. s. 307.</ref>
Lopulta kaksi ihmisoikeuksien puolestapuhujaa ilmoitti vangin tilasta yleisen turvallisuuden valiokunnalle, joka lähetti paikalle Pariisin parhaan lääkärin. Pojasta ei kuitenkaan löytynyt mitään sairautta ja lääkärin hoito-ohjeet olivat ''"hierontaa, ilmaa, puhtautta ja harjoituksia"''. Toinen lääkäri päätyi samoihin hoitokeinoihin, mutta pojan tila huononi nopeasti.<ref name="Aubry 1962. 309">Aubry 1962. s. 309.</ref>
Rivi 26 ⟶ 27:
Hänen muistoaan kunnioittaen [[Ludvig XVI]]:n veli Louis-Stanislas-Xavier eli [[Ludvig XVIII]] otti kuninkaaksi päästyään 1814 järjestysluvun XVIII.
==Myöhemmin==▼
▲==Myöhemmin==
Myöhemmin kymmenet huijarit väittivät olevansa Ludvig XVII ja vaativat oikeuttaan Ranskan kruunuun tai Bourbonien omaisuuteen. Tunnetuin heistä oli saksalainen [[Karl Wilhelm Naundorff]].<ref name="Mystery">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.historywiz.com/louisxvii.htm|Nimeke=The Mystery of Louis XVII|julkaisu=historywiz.com|Viitattu=16.7.2015|Kieli={{en}}}}</ref>
| |||