Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p clean up, typos fixed: elämänker → elämäker, sisäasian → sisäasiain using AWB |
p wl Baabel linkkaamaan suoraan sivulle Babylon (ohjaus muuttunut täsmennyssivuksi) |
||
Rivi 33:
Kartanolaisuus tunnusti [[Raamattu|Raamatun]] Jumalan sanaksi, mutta käytännössä Jumalan sanaa olivat myös liikkeen johtajien, ennen muuta Tilda Reunasen, saamat [[profetia]]t. Niiden kautta Jumalan katsottiin puhuvan nykyajan ihmisille. Raamatusta käytettiin ennen muuta [[Danielin kirja]]a, [[Laulujen laulu]]a ja [[Ilmestyskirja]]a. Lopun aikoja kuvailevien Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan katsottiin olevan ajankohtaisia viimeisen tuomion lähestyessä, ja Laulujen laulu taas liittyi seurakunnan itseymmärryksen kannalta tärkeään [[morsiusmystiikka]]an. Liikkeen uskontulkinnassa Vanhalla testamentilla oli keskeinen sija; [[Uusi testamentti]] hylättiin Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta liian syvällisenä.
Kartanolaisten liikkeeseen kuulumattomille pidetyt saarnat ja raamattutunnit keskittyivät Raamatun kirjaimellisen merkityksen selittämiseen, mutta liikkeen sisällä sovellettu raamatuntulkinta oli huomattavan hengellistävää ja psykologisoivaa. Sen mukaan Raamatun tapahtumat eivät olleet (tai ainakaan niiden ei tarvinnut olla) kirjaimellisesti totta, vaan ne kuvasivat tapahtumia ja kehitystä ihmisen [[sielu]]ssa. Niinpä kertomus [[Jeesus|Jeesuksen]] syntymästä Betlehemissä ei ollut kirjaimellinen (Alma Kartanon mielestä [[Neitsyt Maria|Maria]] olisi ollut liian nuori synnyttämään), vaan se kuvasi Kristuksen joka päivä tapahtuvaa syntymistä uskovan sieluun. Kristuksen sovituskuolema taas kuvasi syntien anteeksiantamusta katumuksen ja parannuksen kautta. Kartanolaisuuden mukaan Jeesus Kristus ei ollut historiallinen henkilö, vaan [[symboli]]. Alma Kartano opetti hengellistä raamatuntulkintaansa myös esittämällä, että raamatullisiin nimiin kätkeytyi syvällinen merkitys, joka avautui vain suomen kielen avulla. Jumalan kansaa kuvaava sana "[[Israel]]" oli muodostettu sanoista "Isältä raadeltu" (Jumalan raatelema eli hengessään nöyrä), "[[Babylon|Baabel]]" taas merkitsi "Paa peliksi Jumalan työ".<ref>Beckman, s. 95</ref>
Kartanolaisuuden käsityksen mukaan uudestisyntymätön eli "luonnollinen" ihminen eli erossa Jumalasta ja oli kadotettu. Erityisesti ihmisen raadollisuutta korosti "langennut kuudes käsky" eli [[sukupuolivietti]], joka ei ollut Jumalan luomistahdon mukainen. Luonnollisen ihmisen kohdalla tosin muutkin käskyt olivat langenneita. Kun Jumalan pyhyys kohtasi langenneessa tilassa olevan ihmisen, tämä tuli tietoiseksi langenneesta tilastaan ja nöyrtyi parannukseen. Parannukseen kuului syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja katumuksen merkkinä myös itku. Tämän lisäksi synnit tuli tunnustaa myös kartanolaisuuden johtajille. Parannukseen kuului myös halu luopua synnin tekemisestä, ennen muuta sukupuolielämästä. Kartanolaisuus korosti päivittäisen parannuksenteon ja katumuksen tarvetta.
| |||