Ero sivun ”Vastajihadismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
fix
→‎Luokittelu ja tutkimus: nimetään tutkijat jotka näkevät tässä oikeistoradikalismissa vasemmistolaisia elementtejä
Rivi 33:
==Luokittelu ja tutkimus==
 
Vastajihadismi koostuu elementeistä, joita onjotkut liitettytutkijat (esim. Mudde 1995 ja Nieminen 2011) ovat liittäneet niin [[oikeisto]]on kuin [[vasemmisto]]onkin. Oikeistolaisuutta siinä ovat [[Koti, uskonto ja isänmaa|kodin, uskonnon ja isänmaan]] arvon korostaminen sekä [[nationalismi]]. Vastajihadistit kannattavat itsenäisiä suvereeneja [[kansallisvaltio]]ita ja pyrkivät irtautumaan Euroopan unionista. Vastajihadistit kuitenkin myös hyväksyvät [[juutalaiset]] ja puolustavat [[Israel]]in toimia.<ref>Paaso 2012, s. 15, 18.</ref>
 
Vastajihadismia on kutsuttu populistiseksi oikeistoradikalismiksi. Sillä on äärioikeiston kanssa yhteistä kansallisen kulttuurin säilymisen puolustaminen ja kulttuurien sulautumisen vastustus, johon liittyy muukalaisvastaisuus. Tutkija [[Cas Mudden]]in mukaan (2010) populistinen radikaalioikeisto jakaa kuitenkin länsimaisten yhteiskuntien perinteiset arvot, ja [[eurobarometri]]en mukaan suuri joukko eurooppalaisia jakaa myös sen mielipiteet. Siksi populistista oikeistoradikalismia tulisikin hänen mukaansa nimittää vain demokraattisen [[liberalismi]]n vastaiseksi eikä [[demokratia]]n vastaiseksi.<ref>Paaso 2012, s. 14.</ref> Muddenin mukaan populistinen oikeistoradikalismi on tutkimuksissa usein pyritty selittämään normaalin ulkopuolelle, tautiopillisen luokittelun kautta vainoharhaiseksi ja [[salaliittoteoria]]ksi. Sitä ei ole tutkittu nykyisyyteen kuuluvana ilmiönä, vaan muinaisjäännöksenä, jolla on yhteyksiä [[fasismi]]in ja [[Kansallissosialismi|natsismiin]]. Sen vaalimenestystä on selitetty vain vastalauseeksi yhteiskunnallisten ongelmien seurauksena eikä omana ilmiönään. Populistiseen oikeistoradikalismiin on vältetty käyttämästä valtavirran teorioita ja käsitteitä Muddenin mukaan sen vuoksi, että se tulisikin siten hyväksytyksi.<ref>Paaso 2012, s. 14–15.</ref>