Ero sivun ”Moskovan rauhansopimus (1940)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 2:
[[Kuva:Moskovan rauha.png|thumb|300px|Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.]]
'''Moskovan rauha''' oli [[Suomi|Suomen]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti [[Talvisota|talvisodan]]. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta, kun Suomen joukot olivat murtumassa ja Neuvostoliiton joukot jo lähentelivät [[Viipuri]]a. Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan lisäsi [[Ranska]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] lupaama sotilaallinen apu Suomelle.<ref>[http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/talvisota/moskovan_rauha.htm Veteraanien perintö: Moskovan rauha]haettu 6.9.2009</ref>
== Rauhanehdot ==
Tasavallan presidentti [[Kyösti Kallio]] nimesi rauhanneuvotteluvaltuuskuntaan pääministeri [[Risto Ryti]]n, ministeri, valtioneuvos [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikiven]], kenraali [[Rudolf Walden]]in ja professori [[Väinö Voionmaa]]n. Valtuuskunta lähti illalla 6. maaliskuuta 1940 [[Tukholma]]an ja edelleen seuraavana päivänä [[Riika|Riian]] kautta [[Moskova]]an. Neuvostoliiton neuvottelijoita johtivat ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] piirin pääsihteeri ja NKP:n politbyroon jäsen, kenraalieversti [[Andrei Ždanov]]. Neuvostoliiton johtaja [[Josif Stalin]] ei saapunut neuvottelupöytään suomalaisten toiveista huolimatta.<ref>Ensio Siilasvuo (toim.): ''Talvisota-kronikka'' (2. painos), s. 168. Jyväskylä: Gummerus, 1992</ref> Rauhasta ei varsinaisesti neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Suomalaisten kannalta ahdistavat neuvottelut kestivät kuitenkin viisi päivää. 11. maaliskuuta Suomen hallitus päätti hyväksyä Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot. Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaine alueluovutuksineen. Suomi menetti 35 000 km² eli kymmenen prosenttia alueestaan ja joutui uudelleensijoittamaan yli 400 000 luovutetuilta alueilta lähtemään joutunutta [[evakuointi|evakkoa]].<ref>[http://www.crossingborders.fi/finnish/h23.htm Crossing borders: Moskovan rauha 1940,] haettu 6.9.2009</ref> Ulkoministeri [[Väinö Tanner]] julkisti rauhansopimuksen ehdot radiopuheessa 13. maaliskuuta kello 12, tunnin kuluttua sopimuksen voimaanastumisesta. Myös useat sanomalehdet julkaisivat päivän aikana rauhansopimusta käsitteleviä erikoistiedotteita.<ref>''Talvisota-kronikka'', s. 177. </ref> Puolustusvoimien ylipäällikkö [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|marsalkka Mannerheim]] antoi päiväkäskyssään 14. maaliskuuta tunnustuksen suomalaisille sotilaille.<ref name="jakobson"> Max Jakobson: ''Diplomaattie talvisota'', s. 394. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.</ref>
Rauhansopimuksen hyväksyminen johti sopimuksen solmimista vastustaneiden [[maalaisliitto]]laisten opetusministeri [[Uuno Hannula]]n ja puolustusministeri [[Juho Niukkanen|Juho Niukkasen]] välittömään eroon hallituksesta. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa sopimuksen hyväksymistä olivat vastustaneet Maalaisliiton [[Urho Kekkonen]] ja [[Kalle Kämäräinen]], [[Isänmaallinen Kansanliike|IKL:n]] [[Kaarlo Kares]] ja [[Kokoomus|Kokoomuksen]] [[Jaakko Ikola]].<ref>Edwin Linkomies: ''Vaikea aika'', s. 63. Otava, 1970</ref> Eduskunta ratifioi sopimuksen salaisessa istunnossa 15. maaliskuuta äänin 145−3 (9 tyhjää, 42 poissa).<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Valtiopäivät 1940: pöytäkirjat III: istunnot 20–22 maaliskuun 15 päivänä: Moskovan rauhansopimus | Sivu = 28 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = [Eduskunta] | Vuosi = 1941}}</ref>
Rivi 23:
Ulkomaiset sanomalehdet julkaisivat omia arvioitaan Moskovan rauhasta jo 13. maaliskuuta. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja [[Pravda]] totesi pääkirjoituksessaan – joka luettiin myös [[Komintern]]in lähetyksessä Moskovan radiossa saman päivän aamuna – Neuvostoliiton saavuttaneen itselleen asettamansa päämäärät Leningradin turvaamiseksi ja piti sodan osasyynä ”englantilais-ranskalaisten imperialististen sodanlietsojien väliintuloa”. Ruotsin lehdistö piti rauhanehtoja raskaina, mutta ei lopullisina, ja korosti sodan osoittaneen pohjoismaisen puolustusliiton solmimisen välttämättömäksi. Brittiläinen [[Evening Standard]] arveli, ettei Suomella ollut muuta mahdollisuutta kuin torjua länsimaiden tarjoama apu ja hyväksyä Venäjän ehdot, sillä ”muuten maa olisi joutunut vielä pahemman hävityksen kohteeksi kuin [[Flanderi]] [[ensimmäinen maailmansota|maailmansodan]] aikana”. Yhdysvaltalaisen [[New York Herald Tribune]]n mukaan Moskovan rauhansopimus oli osoitus demokraattisten valtioiden kyvyttömyydestä auttaa vapautta rakastavaa pientä kansaa. Lehti arvosteli etenkin [[Yhdysvaltain kongressi]]a hitaudesta ja epäröinnistä, jotka olivat sen mielestä vaikeuttaneet avun toimittamista taistelevalle Suomelle.<ref>''Talvisota-kronikka'', s. 181</ref>
Moskovan rauhaa kutsuttiin jo sen voimassa ollessa myös [[välirauha]]ksi niin Suomen kuin Neuvostoliitonkin puolella. Neuvostoliitto määritteli sopimuksessa vain sotatoimien lopettamisen ehdot ja jätti Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset suhteet selvitettäviksi myöhemmissä järjestelyissä.<ref name="jakobson"/><ref>[http://www.rannikonpuolustaja.fi/rp101/valirauh.htm Rannikonpuolustaja: Välirauhan aika 1940-41 (Olli Vehviläinen, 6.1.2001),] haettu 6.9.2009</ref><ref name="jakobson"/> Sitä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1944 solmittuun [[Moskovan välirauha]]an, joka päätti [[jatkosota|jatkosodan]]. Lopullisesti Suomen ja Neuvostoliiton sekä Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden välisen sodan tulokset määriteltiin [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimuksessa]] vuodelta 1947.
==Taustaa==
| |||