Ero sivun ”Henri Becquerel” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.76.134.3) ja palautettiin versio 15139778, jonka on tehnyt 91.154.203.94
fix
Rivi 8:
| kuolinaika = [[25. elokuuta]] [[1908]]
| kuolinpaikka = [[Le Croisic]], Ranska
| asuinpaikat = {{Ranskan lippu}} Ranska
| kansalaisuus = {{Ranskan lippu}} Ranskalainen
| sukujuuret =
| tutkimusalue = [[Fysiikkafysiikka]]
| instituutti = [[Conservatoire National des Arts et Métiers]]<br>[[École Polytechnique]]<br>[[Pariisin museo]]
| alma mater = [[École Polytechnique]]<br>[[École des Ponts et Chaussées]]
Rivi 23:
}}
 
'''Antoine Henri Becquerel''' ({{IPA|[ɑ̃ˈtwan ɑ̃ˈri bɛk<sup>ə</sup>ˈrɛl]}}; [[15. joulukuuta]] [[1852]] – [[25. elokuuta]] [[1908]]) oli [[ranska]]lainen [[fyysikko]], joka muistetaan parhaiten spontaanin eli luonnollisen [[radioaktiivisuus|radioaktiivisuuden]] löytämisestä vuonna [[1896]]. Becquerel palkittiin löydöstään [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnolla]] vuonna [[1903]] yhdessä [[Pierre Curie|Pierre]] ja [[Marie Curie]]n kanssa. Henri Becquerelin mukaan nimettiin aktiivisuuden [[Kansainvälinen yksikköjärjestelmä|SI]]-mittayksikkö [[becquerel]] (Bq), joka kuvaa hajonneiden ytimien lukumäärää yhden sekunnin aikana.
 
== Elämä ==
=== Nuoruus ===
Becquerel syntyi [[Pariisi]]ssa tieteilijätaustaiseen sukuun. Hänen isänsä, [[Alexandre Becquerel|Alexandre Edmond Becquerel]], oli [[soveltava fysiikka|soveltavan fysiikan]] professori , jonka tutkimukset koskivat pääasiassa auringon säteilyä ja [[fosforesenssi]]a. Becquerelin isoisä, [[Antoine César Becquerel|Antoine César]], taas ansioitui sähkökemistinä. Hän keksi menetelmän, jolla metalleja voidaan elektrolyyttisesti erottaa malmeista.<ref name="nobelbio">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke =Henri Becquerel | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1903/becquerel-bio.html| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Nobel-säätiö| Viitattu =15. elokuuta 2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> Becquerel kävi lukiota Lycée Louis-le-Grandissa valmistuen ylioppilaaksi vuonna 1872.<ref name="NNDB">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Henri Becquerel| Osoite = http://www.nndb.com/people/608/000072392/| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = NNDB.com| Viitattu = 15. elokuuta 2007| Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Ylioppilastutkintonsa jälkeen Becquerel jatkoi opiskeluitaan arvostetussa [[École Polytechnique]] -korkeakoulussa kahden vuoden ajan. Vuodesta 1874 lähtien Becquerel opiskeli itsensä insinööriksi [[École nationale des ponts et chaussées]]'ssa, missä hän päätti tutkintonsa kolme vuoden jälkeen. Opintojensa ohessa Becquerel teki töitä Ranskan tiehallinnossa. Tavallisen insinöörin asemassa hän teki töitä tiehallinnossa vuoteen 1894 saakka, jolloin hänet ylennettiin yli-insinööriksi (''ingénieur-en-chef''). Vuonna 1876 Becquerel sai ensimmäisen akateemisluontoisen viran vanhasta opinahjostaan École Polytechniquesta, jossa hän oli apulaisopettajana kunnes vuonna 1895 hänet nimitettiin samaisen korkeakoulun fysiikan professoriksi. Aiempaa professorikokemusta Becquerel oli saanut seuratessaan isäänsä ''[[Conservatoire des Arts et Métiers]]'n'' soveltavan fysiikan professorina vuonna 1878, mitä aiemmin hän oli ollut assistenttina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/58020/Henri-Becquerel | Nimeke =Henri Becquerel | Tekijä =Lawrence Badash | Julkaisija =Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 8.11.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref name="nobelbio"/> Ennen ''Écolen'' professuuria Becquerel oli ehtinyt hankkia itselleen [[tohtori]]n arvon (1888)<!-- NIMEN OMAAN HANKKI--> tutkielmalla, joka koski valon absorpoitumista kiteisiin. Aihevalinta oli melko luonteva, sillä hänen isänsä oli aiemmin tutkinut aktiivisesti aihealuetta löytäen muun muassa viitteitä [[valosähköinen ilmiö|valosähköisestä ilmiöstä]].
Rivi 50:
{{Fysiikan Nobel-palkinnon saaneet}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Becquerel, Henri}}
 
[[Luokka:Ranskalaiset fyysikot]]
[[Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat]]