Ero sivun ”Suomen Valtakunnan Urheiluliitto” versioiden välillä

'''Suomen Valtakunnan Urheiluliitto''' (lyhenne '''SVUL'''<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 20.12.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 1.3.2014}}</ref>) toimi vuosina 1906–1994 suurimpana [[Suomi|suomalaisen]] urheilun ja liikunnan kattojärjestönä, jonka seuraaja [[Suomen Liikunta ja Urheilu]] perustettiin vuonna 1993. SVUL perustettiin nimellä '''Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto''', jota nimeä SVUL-lyhenne merkitsi aina vuoteen 1961. Sen jälkeen SVUL-lyhenteen merkitys muuttui Suomen Valtakunnan Urheiluliitoksi. Valtakunnan urheilukartalta poistuessaan se oli noin 1,2 miljoonan henkilöjäsenen ja 4 300 jäsenseuran järjestö.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen Valtakunnan Urheiluliitto -– toimintakertomus 1992 | Vuosi = 1993| Sivu = 13| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = SVUL| Tunniste = www = http://www.urheiluarkisto.fi/Portals/47/Arkistotiedostot/2768/2768_SUa_SVUL_toimintakertomukset_1992.pdf| Viitattu = 26.7.2014 }}</ref> [[Suomen Urheiluliitto]] on nimestään huolimatta pelkästään [[yleisurheilu]]n lajiliitto (vuoteen 1931 SVUL:n urheilujaosto).

SVUL perustettiin virallisesti 11. maaliskuuta [[1906]], mutta jo sitä 1800-luvun loppupuolella oli ollut yrityksiä suomalaisen urheiluliiton perustamiseksi. [[Viktor Damm]] yritti perustaa suomenkielisen työväen urheiluliiton vuonna 1897 ja [[Ivar Wilskman]] yleisen kaksikielisen urheiluliiton vuonna 1899, mutta molemmat yritykset epäonnistuivat. Kesäkuussa 1900 Wilskmanin johdolla pidetyssä kokouksessa perustettiin suomenkielinen ''Suomalainen Voimistelu- ja Urheiluliitto'', mutta se ei saanut [[Suomen senaatti|senaatin]] hyväksyntää, joten se joutui toimimaan epävirallisena. Liitto järjesti kuitenkin kaksi yleistä voimistelujuhlaa, 1900 [[Helsinki|Helsingissä]] ja 1903 [[Viipuri]]ssa. Liitto ei ollut niinkään kilpaurheilujärjestö, vaan se toimi silloisten helsinkiläisten, [[tampere]]laisten ja viipurilaisten urheiluseurojen yhdyssiteenä. Tarvittiin myös kilpaurheilun säännöt, ja liitosta haluttiin saada kaksikielinen. Uuden liiton perustamisesta alettiin keskustella loppuvuodesta 1902. [[Vuoden 1905 suurlakko]] yhdisti kansaa sen verran, että Ivar Wilskman onnistui ajamaan läpi alkuperäisen ideansa kaksikielisestä liitosta. Alkuvuodesta 1906 suomenkielinen liitto lakkautettiin ja tilalle perustettiin kaksikielinen ''Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto''. Samalla kilpaurheilun asema vahvistui.<ref name=SVUL60-1> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 45-5245–52, 66-67</ref>

[[Tiedosto:SVUL 1906 - work council.jpg|thumb|250px||SVUL:n ensimmäinen toimitusvaliokunta -, jäsenet vasemmalta: [[Juho Tamminen]], [[Ivar Wilskman]], [[Arvo Vartia]], [[Gösta Wasenius]], [[Aksel Ek]] ja [[Kaarle Majantie]].]]

SVUL pyrki ottamaan toimintaansa heti alussa mahdollisimman laajasti Suomen liikuntakulttuurin eri lajit. Liittoon tulivat ajankohdan näkyvimpinä urheilulajeina voimistelu, yleisurheilu, paini ja hiihto. Keskeinen elin SVUL:n toiminnassa oli toimitusvaliokunta, jnka puheenjohtajaksi valittiin liiton puheenjohtaja [[Ivar Wilskman]], sen jälkeen [[Kaarle Majantie]]. Toimitusvaliokuntatoiminta ei pitkään riittänyt toimintamuodoksi urheilutoiminnan laajetessa. Työtaakka tuli liian suureksi keskitetylle mallille. [[Lauri Pihkala]] oli merkittävä henkilö uuden toimintamallin käyttöönotossa. Niinpä vuodesta 1910 lähtien siirryttiin jaostohallintoon. Muodostettiin neljä urheilujaostoa, voimistelu, yleisurheilu, paini ja atletiikka yhdessä sekä samoin yhdessä jaostossa hiihto, luistelu ja pyöräily. Jaostoista voimistelua johdettiin vuosina 1910–1914 [[Viipuri]]sta, joka oli Suomen silloinen voimistelukeskus ja [[Viipurin Reipas]] sen näkyvin seura. Vastaavasti yleisurheilujaoston sijaintipaikka vuosina 1910–1914 oli [[Tampere]], jonka johtava seura oli [[Tampereen Pyrintö]]. Muut jaostot toimivat Helsingistä käsin, jonne voimistelu ja yleisurheilukin siirtyvät vuonna 1914. Painin vahvoiksi seuroiksi muodostuivat alkuvaiheessa helsinkiläiset [[Helsingin Atleettiklubi|Atleettiklubi]] ja [[Helsingin Jyry|Jyry]].<ref name=SVUL60-2> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 78-9278–92</ref>

Virallisesti vuonna 1906 luodun SVUL:n keskeisiä toimintamuotoja oli kansallisten mestaruuskilpailujen järjestäminen. Yleisurheilussa syntyivät [[Kalevan kisat]], kun vuonna 1909 [[Kaleva (vakuutusyhtiö)|Henkivakuutusyhtiö Kalevan]] virkailijat lahjoittivat arvokkaan kunniapalkinnon, [[Kalevan kisat#Kalevan malja|Kalevan maljan]], josta tuli kiertävä parhaan yleisurheiluseuran palkinto. Yleisurheilun mestaruuskisat saivat nimensäkin palkinnosta eli alkoivat Kalevan kisat. Vuonna 1909 perustettu [[Helsingin Kisa-Veikot]] ottikinsai kahdeksanKalevan ensimmäistämaljan kiinnitystäkahdeksana Kalevanensimmäisenä vuotena maljaaneli vuosina 1910–181910–1918. Voimistelun puolella vuotuisia näkyviä tapahtumia olivat yleiset voimistelujuhlat, joita järjestettiin joka kolmas vuosi. Ensimmäiset yksilökohtaiset voimistelun mestaruusklilpailut järjestettiin Viipurissa keväällä 1916.<ref name=SVUL60-3> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 117-118117–118</ref>

Suomalaiset osallistuivat ensimmäisen kerran virallisiin olympialaisiin [[Kesäolympialaiset 1908|Lontoossa 1908]]. Kisoihin osallistumisessa SVUL:llä ja sen johdolla oli keskeinen rooli. Kisoihin osallistumisen rahoitus ja valmennus olivat SVUL:n päätehtäviä., Olihan sillä SVUL.:n urheilumuodot, voimistelu ja yleisurheilu, keskeisimpiäolivat merkittävimpiä suomalaisten osanoton urheilumuotoja. Varsinainen läpimurto suomalaisten osallistumisessa olympialaisiin tapahtui [[Kesäolympialaiset 1912|vuoden 1912 Tukholman kisoissa]].

SVUL oli aluksi vahvasti ruotsinkielinen, mutta vähitellen suomenkielisten määrä SVUL:n johdossa kasvoi, joten ruotsinkieliset perustivat vuonna 1912 oman järjestönsäjärjestön ''Finlands Svenska Gymnastik- och Idrottsförbundin'' (FSGI) vuonna 1912. Ruotsinkieliset olisivat halunneet, että SVUL ja FSGI olisivat toimineet tasa-arvoisina rinnakkaisliittoina, mutta SVUL suostui hyväksymään FSGI:n omaksi piirijärjestökseen. FSGI liittyi SVUL:ään vuonna 1914. FSGI:stä tuli vuonna 1917 [[Svenska Finlands Idrottsförbund]] (SFI). SVUL ja SFI riitautuivat 1930-luvulla, ja SVUL jopa erotti SFI:n vuonna 1939. Tilanne rauhoittui 1940-luvun puolivälissä, jolloin SFI korvattiin [[Finlands Svenska Centralidrottsförbund]]illa. Sen seuroista tuli myös SVUL:n seuroja.

Suomen itsenäistymistä seurannut kansalaissota vaikutti suomalaiseen urheiluelämään ratkaisevasti, –sillä se jakoi suomalaisen urheiluliikkeen kahtia so., porvarillisiin, jotka toimivat edelleen SVUL:n alaisuudessa, ja kapinallisiin punaisiin, joiden osallistuminen SVUL:n toimintaan pyrittiin estämään [[Suomen sisällissota|kansalaissodan]] päätyttyä. ErottamisnenErottaminen eteni SVUL:n piirien järjestäessä vuosikokouksiaanvuosikokouksissa syyskaudella 1918. Käytännöksi muodostui se, että SVUL:n piirit erottivat seurat, jotka avoimesti olivat olleet mukana [[punakaarti]]ssa. Asian lopullinen päätös tapahtui 24. marraskuuta 1918, jolloin SVUL:n keskusjohdon enemmistön kannaksi muodostui se, että oli erotettava ne seurat, jotka osastoina olivat osallistuneet kapinaan, sekä ne seurat, joiden jäsenistä puolet tai enemmän oli tuomittu kapinaan osallistumisesta. Lisäksi oli erotetteva [[Kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]] menettäneet oli erotetteva.<ref name=SVUL60-4>Halila ja Halila-Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 489-490489–490</ref>

Työväen urheilu irtautui SVUL:stä vuonna 1919, kun perustettiin [[Suomen Työväen Urheiluliitto|Työväen Urheiluliitto]], ja Suomen urheilu jakautui liittotasolla kahtia. Vuonna 1917 SVUL:ssä oli ollut 43&nbsp;000 jäsentä, mutta TUL:n perustamisen jälkeen enää 22&nbsp;000 jäsentä. JatkossaMyöhemmin SVUL kasvoi kuitenkin nopeasti TUL:ia suuremmaksi. SVUL:n ja TUL:n välit olivat rikkonaiset pitkään. Siinä, missä ruotsinkieliset saatiin ”ruotuun”yhteistyöhön, TUL ei suostunut mihinkään yhteistyöhön. SeSen johti siihen, ettäseurauksena TUL:n urheilijat eivät osallistuneet muun muassa [[Olympialaiset|olympialaisiin]] vaan 1920- ja 1930-luvuilla järjestettiin niin sanottuja [[työläisolympialaiset|työläisolympialaisia]]. Vasta kun Suomelle myönnetyt [[Kesäolympialaiset 1940|vuoden 1940 kesäolympialaiset]] lähestyivät, saatiin vuonna 1939 aikaan jonkinlaista sopua aikaiseksi. Vaikka kotikisat eivät toteutuneetkaan, solmivat SVUL ja TUL solmivat yhteistyösopimuksen elokuussa 1940. TUL:n urheilijat osallistuivat ensimmäisen kerran olympialaisiin vihdoin vuonna 1948 [[Kesäolympialaiset 1948|Lontoon kisoissa]].

SVUL:n urheilijat olivat olleet keskeisessä asemassa sisällissodassa Mannerheimin johtamissa hallituksen [[Valkoinen armeija (Suomi)|valkoisessa armeijassa]]. He kuuluivat sotilaina armeijassa keskeisen osan muodostaneissamuodostaneisiin [[Suojeluskunta|suojeluskuntajoukoissasuojeluskuntajoukkoihin]]. Suojeluskuntaliikkeessä korostettiin liikunnan merkitystä, janiinpä suojeluskuntien yhteyteen kevätkesällä 1918 perustettiinkinperustettiin urheiluseuroja, jotka liittyivät SVUL:n jäseniksi. Suojeluskunnatkin ryhtyivät järjestämään omia urheilu- ja etenkin hiihtokilpailuja.<ref name=SVUL60-9> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 502-503502–503</ref>

Pian tuli kysymykseksi määritellä suojeluskuntien ja urheilujärjestöjen, erityisesti suhde SVUL:oon. Lauri Pihkala esitti, että pienemmillä paikkakunnilla urheiluseurat voisivat sulautua osaksi suojeluskuntasuojeluskuntaa, kun taas suuremmilla paikkakunnilla oli varavaara pitää urheiluseurat ja suojeluskunta erillään. SuojeluskuntainSuojeluskuntien ylipäällikkö kutsui voimistelunopettaja [[Kustaa Levälahti|K. E. Levälahden]] puheenjohtajaksi komiteaan, suunnnittelemaan suojeluskuntien liikuntakasvatusta. Vuonna 1920 perustettiin suojeluskuntainsuojeluskuntien yleisesikuntaan erityinen osasto liikuntakasvatuksen johtamista varten, ja sen päälliköksi päällikkönääntuli Levälahti.<ref name=SVUL60-10> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 503</ref>

Vaikka SVUL:n puolellassa oli aluksi epäilyksiä hajaannuksesta, tilanne kehittyi luottamukselliseksi järjestöjen välillä. Sujeluskuntien johtajakasvatus, kilpailutoiminta ja yleinen koulutus tukivat välillisesti myös SVUL:n toimintaa. VallitsiJärjestöjen välillä vallitsi siis eräänlainen personaaliunioni järjestöjen välillä. Suojeluskuntien liikuntakasvatukseen kuuluivat voimistelu, hiihto, pesäpalloilu, murtomaajuoksu, suunnistus ja poikaurheilu.<ref name=SVUL60-9>Halila ja Halila-Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 503-504503–504</ref>

Naisten maapuolustushenkisen [[Lotta Svärd]] -järjestö perustettiin 1919. Aluksi naisjärjestön liikuntaasiatliikunta-asiat olivat järjestäytymättömiä, mutta vuodesta 1924 lähtien otettiin käyttöön hiihto- ja kävelykuntoisuusmerkit. Myöhemmin liikntatoimintaanliikuntatoimintaan liitettiin voimistelu, pesäpalloilu, yleisurheilu ja soutu. Lotta Svärd -järjestön työ naisten liikuntakulttuurin hyvöksihyväksi oli ennen kaikkea harrastusta herättävää, eli aktiviisuus koitui SVUL:n hyvääksi.<ref name=SVUL60-9> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 504</ref>

Olympialaisten menestysvuosina 1912–1936 SVUL:lla ja sen urheilujaostoilla oli keskeinen rooli luoda valmennustyöllään menestys Suomen joukkueelle. SVUL:lla ja sen urheilujaostoilla oli ollut [[Kesäolympialaiset 1912|Tukholman vuoden 1912 aikaisessa]] [[Suomen olympiakomitea|Suomen olympialaisessa komiteassa]] vain kaksi edustajaa, johon 1920-luvun alussa tuli kahden edustajan lisäys. Valmennustyön rahoituskin tapahtui pääosin urheiluliittojen ml. SVUL:n ja muiden urheiluliittojen omalla vastuulla. Vasta vuonna 1932 rahoituskäytäntöön tuli muutos eli olympiakomitea myönsi lajiliitoille avutuksia valmentautumiseen. Harjoittelun päärahoittaja siinäkin tilanteessa oli edelleen SVUL. Olympialaisiin osallistumisen suhteen 1920-luvulla Suomessa oli myös kiistaa. [[Kesäolympialaiset 1920|Vuoden 1920 Antverpenin kesäkisoihinkesäkisat]] nostiherättivät keskustelua SVUL:n vuosikokouksessa vuonna 1920, koska jotkut edustajat – Aksel Ek ja "Tahko" Pihkala etunenässä – olisivat luopuneet olympialaisiin osallistumisesta, koska saksalaiset eivät saaneet osallistua kisoihin. Vuonna 1928 puuhattiin jälleen olympialakkoa ennen [[Kesäolympialaiset 1928|Amsterdamin kisoja]] puuhamiehinä "Tahko" Pihkala, [[Viljo. J. Penttala]] ja [[Yrjö Salminen]]. TavoiteHeidän heillätavoitteenaan oli vaikuttaa Suomen liikuntakulttuurissa muuhunkin kuin huippu-urheiluun. Alustava päätös olympialakosta kuitenkin lopulta peruttiin.

SVUL sai ensimmäisen kunniapuheenjohtajan vuoden 1924 liittokokouksessa, jolloin liiton perustaja ja monivuotinen puheenjohtaja Ivar Wilskman nimittiin tähän kunniatehtävään. SVUL:n puheenjohtaja vaihtui jo aiemmin, kun Majantie pyysi eroa pääkaupungista muuton takia,. hänenHänen seuraajakseen valittiin [[Aksel Ek]], yleisurheilutaustainen urheilumies, joka oli ollut SVUL:n järjestötyössä jo 1910-luvulta lähtien. Hän toimi tehtävässä vuoden 1925 loppuun ja uudelleen vuoden 1927 lopulta vuoden 1931 loppuun. Puheenjohtajana välilläVuosina 1925–1927 toimi puheenjohtajana voimistelunopettaja, suojeluskuntajärjestön kapteeni [[Kustaa Levälahti|Kustaa Emil Levälahti]]. Levälahti vetäytyi liiton johdosta 1927, kun "Tahko" Pihkalan esitys olympialaisista poisjäämisestä vuonna 1928 hyväksyttiin SVUL:n liittohallituksessa.

"Tahko" Pihkalan suurena tavoitteena oli aikaansaadaperustaa SVUL:n oma [[Suomen urheiluopisto]]. Ajatusta hänHän oli jo markkinoinut ajatusta 1910-luvulla. Itsenäisyyden alkuvuosina asia sai lisää vauhtia. Urheiluopisto aloitti ensin kurssimuotoisena eri puolilla Suomea vuodesta 1925 alkaen. Ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin vuodesta 1928 alkaen voimistelunopettaja [[Akseli Kaskela]] vuodesta 1928 alkaen. Lopulta urheiluopistokin saa sijoituspaikan, joksi valittiin [[Heinolan maalaiskunta|Heinolan pitäjän]] [[Vierumäki]]. Urheiluopiston vihkiäiset pidettiin 13.6. kesäkuuta 1937. Toinen suuri urheilulaitos, jonka perustamisessa SVUL:lla oli myös tärkeä roolissaosuus, oli [[Helsingin olympiastadion|stadionin rakentaminen Helsinkiin]]. Sitä varten perustettiin Stadion-säätiö syksyllä 1927 Stadion-säätiö, jossa SVUL oli yhtenä mukana olleista urheilujärjestöistä.

==== Olympialaiset Suomeen -– SVUL:n ja TUL:n yhteistyö ====

[[Tiedosto:SVUL suurkisat 1947.jpg|thumb|SVUL:n 1. Suomen Suurkisat 1947. - niidenNiiden kunniaksi julkaistiin postimerkki. Kisojen avajaismarssiin Helsingissä osallistui 51 500 voimistelijaa ja urheilijaa.]]

Elokuussa 1940 solmittu yhteistyösopimus SVUL:n, TUL:n, Palloliiton ja SFI:n välillä oli kestänyt sotavuodet. Sopimus takasi kaikkien keskusjärjestöjen urheilijoille oikeuden edustaa Suomea. Kansainvälisestä yhteistyöstä vastasivat kuitenkin erikoisliitot ml. SVUL:n silloiset 11 erikoisliittoa. [[Moskovan välirauha|Syyskuussa 1944 päättynyt Jatkosota]] ja sen jälkeinen poliittisen tilanteen muuttuminen heijastui myös urheiluun. Marraskuussa 1944 rauhansopimuksen perusteella lopetetun [[Suojeluskunta|suojeluskuntatoiminnan]] varoja ja omaisuuksia siirtyi SVUL:n alaiseen toimintaan, koska osa suojeluskuntien urheiluseuroista liittyi nimeä muuttaen SVUL:n alaisiin erikoisliittoihin. Lisäksi useita suojeluskuntatoiminnassa mukana olleita henkilöitä siirtyi SVUL:n työntekijöiksi mm. sen piiritoimintaan. Asia henkilöityi erityisesti sodan aikaisen pääministerin [[Jukka Rangell]]in tapauksessa. Rangell oli valittu kesäkuussa 1945 jatkamaan SVUL:n johdossa, mutta ajankohdan poliittinen paine pakotti Rangellin vetäytymään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia II, - 1944-19591944–1959 | Vuosi = 1984 | Otsikko = Demokraattisen valtakunnan liiton ehdot| Sivu = 57-5857–58| Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | TunnisteIsbn = ISBN 951-23-2160-2 | Viitattu = 27.7.2014 }}</ref>

Kesä-heinäkuun vaihteessa 1947 järjestettiin 1. [[Suomen Suurkisat]] pääosapuolina SVUL ja [[Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto]]. Tapahtumaan osallistui yli 50 000 osanottajaa. Ulkopuolelle urheilujärjestöistä jäivät vain TUL ja Palloliitto. Tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana oli [[Akseli Kaskela]] ja pääsihteerinä [[Lauri Santala]]. Myöhemmin tarkasteltuna Suurkisat nähtiin suomalaisten 1950-luvun urheiluharrastukseen positiivisesti vaikuttaneena tapahtumana.<ref name=SVUL60-5> Halila- ja Sirmeikkö: SVUL 1900-601900–60, s. 555-563555–563</ref>

Äärivasemmiston, kommunistien ja kansandemokraattien, sisäpoliittisen aseman heiketessä [[Eduskuntavaalit 1948|kesän 1948 eduskuntavaalien]] seurauksena SVUL irtisanoi vuoden 1948 lopulla yhteistoimintasopimuksen. SVUL:n johtohenkilöt pitivät sitä "TUL:lle kohtuuttoman edullisena". SVUL puheenjohtajansa [[V. A. M. Karikoski|Karikosken]] ja varapuheenjohtajansa Kaskelan johdolla vaati uutta yhteistoimintasopimusta, jossa SVUL:n erikoisliitoilla olisi määräysvalta kansainvälisten suhteiden hoidossa. Urheilujärjestönäkin SVUL oli saanut painoarvoa, koska sen jäsenmäärä oli kasvanut lähes kolminkertaiseksi vuodesta 1944 vuoteen 1950 sen ollessa vuonna 1950 320 695. Samalla erikoisliittojen määrä oli kasvanut 11:stä 16:een. Sopimus saatiinkin Helsingin kaupunginjohtajien [[Eero Rydman]]in ja [[Erik von Frenckell]]in toimiessa sovittelijoina. Kaupunginjohtajille asian ratkaisu oli tärkeä, koska [[Helsinki]] oli järjestämässä tulevia kesäolympialaisia heinäkuussa 1952. Helmikuussa 1950 allekirjoitettu sopimus palauttikin kansainvälisten suhteiden hoidon lajikohtaisilta yhteistoimintavaliokunnilta SVUL:n erikoisliitoille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia II, - 1944-19591944–1959 | Vuosi = 1984 | Otsikko = Vuodenvaihteen 1949-19501949–1950 urheilupoliittinen kriisi | Sivu = 199-213199–213 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | TunnisteIsbn = ISBN 951-23-2160-2 | Viitattu = 27.7.2014 }}</ref>

SVUL:n johdossa puhkesi tammikuussa 1956 avoin poliittinen kriisi, kun joukko SVUL:lilaisia urheilujohtajia asettui julkisesti tukemaan [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] valintaa tasavallan presidentiksi. Tukijoihin kuuluivat mm. SVUL:n vuonna 1954 valittu puheenjohtaja [[Kauno Kleemola]], SUL:n puheenjohtaja [[Reino Piirto]], Painonnostoliiton puheenjohtaja [[Bruno Nyberg]] ja SUL:n liittovaltuuston puheenjohtaja [[Kalle Kaihari]]. Toukokuun 1956 liittokokouksessa paheksuttiin heidän antamaansa julkista tukea Kekkoselle. Sitä pidettiin ''"urheiluväen keskuudessa harjoitettuna poliittisena propagandana"''. Toisaalta varapuheenjohtaja Kaskela oli ollut kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana. Kokouksessa syrjäytettiin Piirto SVUL:n varapuheenjohtajan paikalta ja korvattiin Kaskelalla. Tilanne ilmensi vastakkainasettelua, joka oli syntynyt suojeluskuntataustaisten [[kokoomus]]suntautuneiden ja Kekkosta tukevien [[maalaisliitto]]a lähellä olevien SVUL-johtajien välillä. Presidentiksi valittu Kekkonen suuttui kannattajiinsa kohdistuneesta ajojahdista niin syvästi, että palautti kaikki SVUL:lta saamansa kunniamerkit ja muut huomionosoitukset.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = nimim. "Urheilumies" | Otsikko = Palatsivallankumous SVUL:ssa | Julkaisu = Kyntäjä | Ajankohta = 1956 | Numero = 11 | Sivut = 17-1817–18 }}</ref>

Sopimukseton tilanne oli hankala sen vuoksi, että edessä oli olympiavuosi 1960 eli [[Kesäolympialaiset 1960|Squaw Valleyn talviolympialaiset]] ja [[Kesäolympialaiset 1960|Rooman kesäolympialaiset]]. Neuvotteluissa päästiin joulukuussa 1959 siihen, että TUL:n urheilijoita varten perustettiin "Olympia-60"-niminen seura, johon liittyvät olympiaehdokkaat ja seura edelleen tarvittaviin lajiliittoihin. Tämän mukaisesti Squaw Valleyn kisoissa kilpaili TUL:stä pikaluistelija [[Juhani Järvinen]]. SVUL:n lajiliittojen asenne tiukentui vielä, kun TUK perustettiin ja sen jäsenseurat liittyivät SVUL:n lajiliittoihin ja Palloliittoon. Rooman kisoja ajatellen lajiliitot vaativat, että Olympia-60 liittyy lajiliittoihin. TUL ei tätä hyväksynyt, vaan halusi katsastusten kautta olympialaisiin valitut liittyvän Olympia-60:n kautta lajiliittoon. Tilanne ajatui umpikujaan, koska yhteisiä katsastuksia ei saatu järjestettyä. SVUL:n lajiliitoista tiukinta linjaa vetivät paini puheenjohtajanaan [[Arvo Himberg]] ja voimistelu puheenjohtajanaan [[Erkki Palolampi]]. Entisenä urheilujohtajana presidentti Kekkonen pani arvovaltansa asian ratkaisemiseksi vielä kesällä 1960 kutsumalla SVUL:n johtajat sovintoneuvotteluun, mutta SVUL:n lajiliitot hylkäsivät presidentin sovintoesityksen.

Valtakunnanliittoajatusta kehitteli usea henkilö. SUL:n silloinen puheenjohtaja Reino Piirto toi ehdotuksensa Suomen Urheilun Keskusliitosta (SUK) käsittelyyn kesällä 1960. Sen mukaan seurat olisivat keskusjärjestöjensä alaisuudessa, mutta muu osa keskusliittoa olisi yhteinen. Asia raukesi lähinnä TUL:n kielteiseen kantaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arponen, Antti O. | Nimeke = Suomi voittoon -– kansa liikkumaan | Vuosi = 2006 | Otsikko = Kansalliset urheilusuhteet | Sivu = 80 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisurheilun tukisäätiö | TunnisteIsbn = ISBN 951-98952-2-1 | Viitattu = 28.7.2014 }}</ref>,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia III, - 1960-19791960–1979 | Vuosi = 1987 | Otsikko = Kleemolan komitea | Sivu = 68-7268–72 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | TunnisteIsbn = ISBN 951-23-2433-4 | Viitattu = 29.7.2014 }}</ref> Syksyllä 1960 valtioneuvosto asetti urheilujärjestöistä kootun komitean puheenjohtajanaan Kauno Kleemola ratkaisemaan yhteistyömallia ja edustuskysymystä. Komitean työ oli tulokseton.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia III, - 1960-19791960–1979 | Vuosi = 1987 | Otsikko = Suomen Urheilun Keskusliitto -suunnitelma | Sivu = 72-73 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | TunnisteIsbn = ISBN 951-23-2433-4 | Viitattu = 29.7.2014 }}</ref> SVUL:n uusi puheenjohtaja Kaskela teki SVUL:n puolella omia järjestelyjään jäsenliittojen ja uuden keskusjärjestön TUK:n kanssa. Lopputulos oli, että marraskuussa 1961 SVUL otti uuden nimen ''"Suomen Valtakunnan Urheiluliitto"''kuvaamaan pitkän tähtäimen valtakunnanliittotavoitetta. Muutama ulkopuolella ollut lajiliitto liittyi samassa yhteydessä SVUL:ään, jonka jäsenliittomäärä nousi näin 20:een. Keväällä 1961 SVUL ja TUL pääsivät edustusuehilussa sopuun edustusurheilusta. Sen mukaan muodostui TUL:n osallistuminen SVUL:n lajiliittojen toimintaan ns. kilpailujäsenyysmallilla. Näin osapuolet olivat perääntyneet tiukoista asenteistaan, jotka vuonna 1959 olivat olleet vallalla. Lopullisesti yhteistyösopimus SVUL:n ja TUL:n välillä solmittiin kesäkuussa 1966.

1960-luvun lopulla SUL:ssa eli SVUL:n suurimmassa lajiliitossa pohdittiin mahdollisuutta erota SVUL:sta ja toimia keskusjärjestöstä riippumattomana erkoisliiittona kuten Suomen Palloliitto. Piiriorganisaation ylläpito tuli SUL:n sisäisessä arvioinnissa krriitiseksi ja kalliiksi kysymykseksi. Asia siis hylättiin. Tosin se tuli uudelleen esille 1970-luvun puolivälissä yleisurhelumme menestyksen päivinä [[Yrjö Kokko (kauppaneuvos)|Yrjö Kokon]] puheenjohtajakaudella. Asia nousi uudelleen esille vielä vuonna 1985 SUL:n silloisen toimitusjohtajan [[Rolf Haikkola]]n nostaessa asian vielä esille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arponen, Antti O. | Nimeke = Suomi voittoon -– kansa liikkumaan | Vuosi = 2006 | Otsikko = Kansalliset urheilusuhteet | Sivu = 84-8584–85 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisurheilun tukisäätiö | TunnisteIsbn = ISBN 951-98952-2-1 | Viitattu = 28.7.2014 }}</ref>

[[Valtion urheiluneuvosto]]n aloitteesta luotu toimikunta perusti vuoden 1971 alussa "urheilun keskusorganisaatiosuunnittelun neuvottelukunnan" (UNK), jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin professori [[Paavo Seppänen]]. Alun perin UNK:n oli saatava työnsä valmiiksi vuoden 1971 loppuun mennessä, mutta aika osoittautui liian lyhyeksi. UNK julkisti ensimmäisen sopimusesityksen marraskuussa 1971 ja toisen joulukuussa 1972. Tavoitteeksi asetettu Suomen Urheilun Keskusjärjestö osoittautui mahdottomaksi toteuttaa. SVUL kannatti vahvaa keskusjärjestöä ja vastusti erikoisliittojen riippumattomuutta. Myönteisimmin Seppäsen malliin suhtautuivat TUK ja Suomen Palloliitto. TUL:ssä esiintyi sisäisiä mielipide-eroja, sillä kansandemokraatit torjuivat esitykset jyrkästi, sosiaalidemokraateissa osa puolesta ja osa vastaan sekä poliittisesti kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien välissä toimineet [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|TPSL]]:n edustajat lopulta vastaan. Tämän jälkeen urheilupoliittista kokonaisratkaisua ei 1970-luvulla käsitelty, vaan TUL:n ja TUK:n yhdistymisneuvottelut olivat keskeisin toiminnan kohde Ne päättyivät TUK:n seurojen liittymiseen TUL:oon vuosikymmenen lopussa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomi uskoi urheiluun | Vuosi = 1992 | Otsikko = Urheilupolitiikasta liikuntapolitiikkaan | Sivu = 354-365354–365 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | TunnisteIsbn = ISBN 951-37-0805-5 | Viitattu = 30.6.2015 }}</ref>

SVUL:n puheenjohtaja kauppaneuvos [[Jukka Uunila]]n aikana 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa yritettiin jälleen vakavasti SVUL:n ja TUL:n yhdistämistä. Eheytyksen lähtölaukauksen ampui Uunila SVUL:n liittokokouksessa 9. joulukuuta 1989. Sen mukaan ”suurimmat keskusjärjestöt SVUL ja TUL ryhtyvät välittömästi käymään keskusteluja yhden, kaikkia koskevan valtakunnallisen urheiluorganisaation perustamisesta.” Tästä käynnistynyt eheytymisprosessi kesti neljä vuotta aina 19. joulukuuta 1993 asti, jolloin SVUL:n liittokokous päätti organisaationsa alasajosta keskusliittona 31. maaliskuuta 1994 mennessä.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Eheytyssoppa on kiehunut pian neljä vuotta | Julkaisu = Iltasanomat | Ajankohta = 20.10.1993 }}</ref>,<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen | Otsikko = Suomalainen urheilujohtaja -– itse asiassa kuultuna | Julkaisu = Liikuntatieteellisen seuran Impulssi | Ajankohta = 2011 | Numero = 24 | Selite = Verkkojulkaisu, päivitetty 26.7.2014 | Sivut = 39-4239–42| www = http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/imp24_johtajat_netti.pdf}}</ref>

Yhdentymisen liikkeellelähtö vuosina 1990–91 oli nihkeä. TUL ja sen silloinen puheenjohtaja [[Matti Ahde]] lähtivät siitä, että TUL jää elämään urheilun saralla. Ainoastaan kilpa- ja huippu-urheilu siirretään uuden yhteisen perustettavan järjestön vastuulle. Eheytymisen teki vielä mutkikkaammaksi vuoden 1992 aikana paljastuneet SVUL:n taloussotkut. Niissä leimautui erityisesti silloinen SVUL:n pääsihteeri [[Mauri Oksanen]]. SVUL:lle oli 1980-lopun kasinopelaamisessa syntynyt useamman sadan miljoonan velkataakka. SVUL:lla oli lopputilinpäätöksessään velkaa 350 miljoonaa markkaa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jouko Jokinen| Otsikko = Tusina liikunnan vaikuttajaa 1991-95 1991–95:- Vahvat miehet: Mauri Oksanen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 20.4.1995 }}</ref>

Eheytymisessä oli ensi vaiheessa vuoden 1990 lopulla keskeisenä hahmona [[Carl-Olaf Homén]], jonka johdolla saatiin ensimmäinen työryhmäehdotus uudesta yhteisestä keskusjärjestöstä. Toinen olennainen henkilö ehetystoiminnassa oli Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja valtioneuvos [[Harri Holkeri]]. Hän ilmoitti, että Suomen urheilun päällekkäisyydet pitää lakkauttaa. Välineenä hänellä oli ns. pyöreän pöydän neuvottelut. Tammikuussa 1992 otettiin pitkä askel uuteen yhteisöön. Silloin 86 valtionapua saavaa urheilujärjestöä allekirjoitti Holkerin esittelemän yhdentymisen aiesopimuksen. TUL ei halunnut osallistua neuvotteluihin, joissa suunniteltiin sen lakkauttamista tai yhdistämistä SVUL:ään. Lisäksi se halusi lisäselvyyttä SVUL:n taloussotkuista. Talousasioiden selvittämiseksi valtioneuvosto nimitti keväällä 1993 selvitysmieheksi Hiihtoliiton silloisen puheenjohtajan [[Eino Petäjäniemi|Eino Petäjäniemen]]. Sen mukaan Veikkauksen säästövaroista SVUL:n lajiliitot, [[Suomen urheiluopisto]] Vierumäellä ja TUL saivat yhteensä 27,9 miljoonaa markkaa. Näin SVUL vältti konkurssin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Antti-Pekka Pietilä| Otsikko = Petäjäniemen suunnitelmassa SVUL pelastuisi 26 miljoonalla -: TUL saisi kaksi miljoonaa | Julkaisu = Ilta-sanomatSanomat | Ajankohta = 21.6.1993 }}</ref>,<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kari Räisänen| Otsikko = SVUL:n liitoille 13,3 miljoonaa | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 24.6.1993 }}</ref> Urheilu uusi yhteisö ''[[Suomen Liikunta ja Urheilu]] (SLU)'' perustettiin 16. marraskuuta 1993.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Veikko Lautsi| Otsikko = SVUL uuden yhteisön ulkopuolelle | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 17.11.1993 }}</ref> SVUL jäi uuden yhteisön ulkopuolelle ja päätti omassa liitokokouksessaan 19. joulukuuta 1993 aloittaa SVUL:n alasajon maaliskuun loppuun 1994 mennessä. Samassa tilaisuudessa pitkäaikainen SVUL:n puheenjohtaja Jukka Uunila luopui tehtävästään.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Heikki Miettinen | Otsikko = SVUL:n viimeinen kierros alkoi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 19.12.1993 }}</ref>

SVUL:n elo oli jatkuvaa ksvua. Kovinta kasvuaikaa oli 1960-luku, jolloin vuosikymmenen alussa erikoisliittoja oli SVUL:n jäsenenä 17 ja vuosikymmenen lopussa 37. Suurimmillaan erikoisliittojen jäsenmäärä on ollut 54. Seurojen määrä alun 17:stä kasvoi huimaa vauhtia. 2 000 seuran raja meni rikki vuonna 1966, josta määrä tuplaantui vielä 1990-luvulle tultaessa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen Valtakunnan Urheiluliitto. - toimintakertomusToimintakertomus 1990 | Vuosi = 1991| Sivu = 24| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = SVUL| Tunniste = www = http://www.urheiluarkisto.fi/Portals/47/Arkistotiedostot/2768/2768_SUa_SVUL_toimintakertomukset_1990.pdf| Viitattu = 26.7.2014 }}</ref>

| '''1900–05''' || || || || 1932:<br>Urheilu-, Voimistelu-, Hiihto-, Pesäpallo-, Paini-, Pyöräily ja Poikaurheiluliitto

| '''1906''' || || 70 || 3 065 || 1935:<br>Painonnosto- ja Nyrkkeilyliitto<br>1937:<br>Jääkiekkoliitto<br>1938:<br>Uimaliitto

| '''1911''' || || 287 || 16 099 || 1945:<br>Suunnistusliitto<br>1947:<br>Koripallo-, Luistelu- ja Miekkailuliitto<br>1948:<br>Naisten Liikuntakasvatusliitto

| '''1916''' || || 554 || 38 149 || 1957:<br>Käsipalloliitto

| '''1921''' || || 308 || 22 411 || 1961:<br>Taitoluistelu-, Kuntouheilu- ja Lentopalloliitto<br>1962:<br>Ratsastajain-, Soutu-, Tennis-, Ampujain-, Golf-, Kanootti- ja Nykyaik. 5-otteluliitto

| '''1926''' || || 465 || 40 799 || 1963:<br>Pöytätennis-, Judo-, Sulkapallo- ja Moottoriliitto<br>1964:<br>Purjehtijaliitto

| '''1931''' || || 599 || 53 575 || 1965:<br>Moottorivene- ja Vesihiihtoliitto<br>1966:<br>Salamapallo- ja Ampumahiihtoliitto

*{{Kirjaviite | Tekijä = Aimo Halila, Paul Sirmeikkö | Nimeke = Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto SVUL 1900-1960 | Vuosi = 1961 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 24.7.2014 | Kieli = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Eija-Leena Wuolio | Nimeke = Suomen liikuntahistoria | Vuosi = 1982 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | TunnisteIsbn = ISBN 951-859-250-0 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.7.2008 | Kieli = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Reijo Häyrinen | Nimeke = Suomen yleisurheilun historia | Vuosi = 1987 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = SUL:n historiatoimikunta | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.7.2008 | Kieli = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Antero Heikkinen, Seppo Hentilä, Pekka Kärkkäinen, Leena Laine, Henrik Meinander, Martti Silvennoinen, Erkki Vasara | Nimeke = Suomi uskoi urheiluun – Suomen urheilun ja liikunnan historia | Vuosi = 1992 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | TunnisteIsbn = ISBN 951-37-0805-5 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.7.2008 | Kieli = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Seppo Martiskainen, Antti O. Arponen, Ingmar Björkman, Matti Hannus, Urho Salo, Pentti Vuorio | Nimeke = Suomi voittoon – Kansa liikkumaan | Vuosi = 2006 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisurheilun tukisäätiö | TunnisteIsbn = ISBN 951-98952-2-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.7.2008 | Kieli = }}