Ero sivun ”Postivaunut” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tynkä-m pois |
→Ajuri ja matkustajat: Wien-Praha-matkan hinta |
||
Rivi 14:
Postivaunun kuljettajan tehtävä oli varsin arvostettu, sillä siihen kuului virkapuvussa liikkumista paikasta toiseen. [[Postitorvi|Postitorven]] käyttö lisäsi ammatin arvostusta, mutta torven käyttö oli tarkasti ohjeistettua.<ref name=kk>Tötschinger, s. 60.</ref> Työ sisälsi tosin myös hankaluuksia. Esimerkiksi vaunun pyörän rikkoutuminen saattoi merkitä 1–2 päivän pysähdystä. Työ vaati myös kylmän- ja kuumansietokykyä. Talvisin oli kylmä, mutta jos vaunut juuttuivat kiinni lumeen tai liejuun, tuli ajurille kuuma. Ajurin esimies oli postiaseman hoitaja eli postimestari, joka piti majataloa. Majatalojen välistä noin 7,5 kilometin matkaa sanottiin postimailiksi.<ref>Tötschinger, s. 44–51, 65.</ref>
Postireittien avulla saattoi harrastaa [[Turismi|turismia]], joskin matkailu yleistyi laajemmin vasta rautateiden aikana. Monet turistit julkaisivat matkakertomuksiaan, joiden perusteella muut saattoivat tehdä omia matkasuunnitelmiaan.<ref>Tötschinger, s. 9–16, 21–24.</ref> Postivaunuissa matkustaminen oli kallista. Matka [[Wien|Wienistä]] [[Linz|Linziin]] maksoi vuonna 1824 kolme guldenia ja 20 kreutseria, ja lisäksi ajurille oli maksettava juomarahaa. Matka Wienistä [[Praha|Prahaan]] maksoi 14 guldenia. Sellaisella rahamäärällä matkustaisi nykyisin junalla koko Euroopan halki.<ref>Tötschinger, s. 65–66.</ref> Lisäksi oli pikapostin ja erikoispostin järjestelmä. Pikapostille luvattiin nopeampi kulku ja siinä käytettiin levänneitä hevosia. Myös pikapostin kyytiin otettiin matkustajia, joilta myös vaadittiin erikoishinta.<ref name=kyy />
==Lähteet==
| |||