Ero sivun ”Fabian Langenskiöld” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Nuoruus ja uran alku: w-fix: Kanslianeuvos (arvonimi) |
p kuvaa pienemmäksi; lisätty yksi väliotsikko |
||
Rivi 4:
| poliitikon nimi = Fabian Langenskiöld
| kuva = Fabian Langenskiöld.jpg
| kuvakoko =
| kuvateksti = Fabian Langenskiöld
| syntymäpäivä = [[17. marraskuuta]] [[1810]]
Rivi 20:
}}
'''Carl Fabian Theodor Langenskiöld''' ([[17. marraskuuta]] [[1810]] [[Sääksmäki]] – [[29. kesäkuuta]] [[1863]] [[Helsinki]])<ref name="ym">{{Ylioppilasmatrikkeli|14051}}</ref> oli suomalainen virkamies ja senaattori. [[Suomen senaatti|Senaatin]] finanssi- eli valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminutta Langenskiöldiä on sanottu vuonna 1860 käyttöönotetun [[Suomen markka|Suomen markan]] ”isäksi”.
==Perhetausta==
Fabian Langenskiöld kuului aateliseen [[Langenskiöld]]-sukuun; Ruotsin kuningas [[Kustaa III]] oli aateloinut hänen isoisänsä ja isosetänsä vuonna 1772 kiitoksena uskollisuudesta Kustaan suorittaman vallankaappauksen aikana.<ref name="suku">{{Kansallisbiografia|nimi=Lang (1500 - )|id=6682}}</ref> Langenskiöldin vanhemmat olivat [[Kyminkartanon lääni]]n maaherra, everstiluutnantti [[Anders Gustaf Langenskiöld]] ja Hedvig Gustava Gripenberg,<ref name="ym" /> joka oli [[Gripenberg]]in aatelissukua ja kenraalimajuri [[Hans Henrik Gripenberg]]in tytär.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=4546|nimi=Langenskiöld, Fabian (1810 - 1863)|tekijä=Raimo Savolainen|ajankohta=6.9.2001}}</ref> Fabian Langenskiöldin veli oli valtioneuvos ja Suomen Pankin johtaja [[Lars Henrik Gustaf Langenskiöld]].<ref name="ym" />
==Nuoruus ja uran alku==
Langenskiöldin virkaura pääsi käyntiin vuonna 1842, jolloin hänestä tuli senaatin vt. venäjän kielen kääntäjä<ref name="ym" /> ja samalla finanssitoimituskunnan päällikön sihteeri.<ref name="KB" /> Hän sai vakinaisen viran seuraavana vuonna.<ref name="ym" /> Vuonna 1846 Langenskiöld nimettiin tulkiksi [[Norja]]n vastaisen valtakunnanrajan [[rajankäynti]]in, mutta ystävänsä [[Casimir von Kothen]]in avulla hän sai pian nimityksen itse valtuuskunnan jäseneksi ja rajankäyntikomissaariksi. Tässä yhteydessä hänelle myönnettiin myös [[kollegiasessori]]n arvo. Rajankäyntitehtävä jatkui vielä 1847 ja 1849.<ref name="KB" /> Samaan aikaan Langenskiöld siirtyi venäjän kääntäjäksi [[valtiosihteerinvirasto]]on [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], jossa hänestä tuli pian toinen toimitussihteeri ja vuonna 1851 ensimmäinen toimitussihteeri sekä osastopäällikkö.<ref name="ym" /> Hän kohosi myös ministerivaltiosihteeri [[Alexander Armfelt]]in suosioon.<ref name="KB" /> Langenskiöld nimitettiin 1853 [[Mikkelin lääni]]n, 1854 vt. [[Uudenmaan lääni]]n ja 1857 [[Turun ja Porin lääni]]n kuvernööriksi. Hän sai 1850 [[Kanslianeuvos (arvonimi)|kanslianeuvoksen]] ja 1856 [[kamariherra]]n arvon.<ref name="ym" /> Langenskiöld oli myös 1853–1857 valtiovarain tilaa selvittäneen komitean puheenjohtaja. Komitean raportti joudutti pitkäaikaisen finanssitoimituskunnan päällikön ja [[senaatin talousosaston varapuheenjohtaja]]n [[Lars Gabriel von Haartman]]in eroa.<ref name="KB" />
Rivi 33 ⟶ 36:
Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin kaudelle. Hankkeen taustalla oli [[rupla]]n arvon jatkuvan vaihtelun aiheuttamat hankaluudet. Senaatin ensimmäinen esitys Suomen omasta rahasta hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä pelättiin Suomen irtautumisen ruplasta herättävän ulkomailla epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860 Langenskiöld sai kuitenkin Pietarissa hyväksytyksi julistuskirjan, jolla Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu ruplaan.<ref name="KB" /> Langenskiöld suunnitteli kuitenkin markan sitomista edelleen [[hopeakanta]]an, mihin saatiin periaatteellinen suostumus Pietarista vuonna 1862.<ref name="kuus">Antti Kuusterä: [http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/25102001a.htm Oravannahasta sirukorttiin – Jäähyväiset markalle]. Viitattu 13.9.2012.</ref> Katovuoden aiheuttamat lisämenot valtiolle hidastivat toteutusta, ja rahauudistuksen loppuun vieminen jäi Langenskiöldin seuraajaksi nimitetylle [[J. V. Snellman]]ille. Langenskiöld itse suositteli häntä seuraajakseen, ja Snellman tunnusti myöhemmin Langenskiöldin merkityksen markan saamisessa.<ref name="KB" /> Langenskiöldiä onkin sanottu markan todelliseksi isäksi. Aikalaisetkin kutsuivat häntä ”markkakreiviksi”. Markan irrottaminen ruplasta ja sitominen hopeaan toteutui vuonna 1865.<ref name="kuus" />
Vuonna 1861 nimitettiin [[Suomen säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] toiminnan jatkamista valmistelemaan niin sanottu [[tammikuun valiokunta]].<ref name="KB" /> Langenskiöld ajoi sen perustamista, sillä keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] vaikutti olevan epävarma varsinaisten valtiopäivien koollekutsumisesta.<ref name="suku" /> Yleinen mielipide pelkäsi, että valtiopäivät korvattaisiin valiokunnalla, ja tästä syytettiin Langenskiöldiä, joka ei ollut puolustanut Suomen etuja tarpeeksi jämäkästi keisarin edessä. Valiokunnan puheenjohtajaksi nimettiin Langenskiöldin eno, senaattori [[Johan Ulrik Sebastian Gripenberg|Sebastian Gripenberg]]. Sitä ennen he molemmat olivat pyytäneet [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fredrik
==Tuotanto==
| |||