Ero sivun ”Silakka” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Silakka.jpg|250px|thumb]]

'''Silakka''' eli '''haili''' (''Clupea harengus membras'') on [[Itämeri|Itämeressä]] elävä [[silli]]n [[alalaji]]. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Biologisesti silli ja silakka ovat samaa lajia eikä niiden välillä ole jyrkkää rajaa. Käytännössä silli ja silakka erotetaan kaupallisessa mielessä Suomen virallisten määräysten mukaan ([[Kauppa- ja teollisuusministeriönteollisuusministeriö]]n päätös) siten, että vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä saa käyttää sillin nimeä ja vähärasvainen kala on kaupattava silakkana.<ref name="SAKL"/> Ruotsissa silakaksi (''strömming'') on kutsuttu [[Kalmar]]in ja [[Puola]]n rannikon välisen linjan itäpuolelta pyydettyä silliä.<ref>[http://www.nrm.se/sv/meny/faktaomnaturen/djur/fiskar/sillellerstromming.216.html Sill eller strömmming] Naturhistoriska riksmuseet.</ref>

Silakka on parvikala. Silakka on [[Viro]]n kansalliskala ja [[Varsinais-SuomiSuomen maakunta|Varsinais-Suomen]] [[Suomen maakuntatunnukset|maakuntakala]].

Silakka on tavallisesti 14–18&nbsp;cm pitkä, joskus jopa 30–35&nbsp;cm. Normaalikokoinen silakka painaa 30–90 grammaa. Suomen suurin silakka on vuodelta 1997 ja painoi 1&nbsp;100&nbsp;g.<ref>[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/ennatyskala/ Ennätyskalarekisteri]. Viitattu 7.6.2009.</ref>

Silakalla on eri aikaan kutevia [[populaatio]]ita. Suurin osa kutee alkukesällä, pieni vähemmistö syksyllä.<ref name="RKTL">[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/silakka/ RKTL Kala-atlas: Silakka]</ref> Silakka kutee suurissa parvissa aivan matalikosta jopa kymmenen metrin syvyyteen, kunhan paikka on kovapohjainen, soran, hiekan ja kasvillisuuden peitossa. Mäti takertuu alustaan. Poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä.<ref name="SAKL"/> Poikaset kasvavat ensimmäisen kesänsä aikana 8–10&nbsp;cm pitkiksi.

Silakka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Sitä pyydetään nykyisin pääasiassa [[troolari|troolaamalla]].<ref name="RKTL"/> Suomen [[ammattikalastus|ammattikalastajien]] saalis vuonna 2010 oli noin 92 miljoonaa kiloa.<ref name=tilasto>[http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/rktl_tilastoja_3_11_web.pdf Ammattikalastus merellä 2010] Riista- ja kalatalous, Tilastoja 3/2011. Suomen virallinen tilasto. www.rktl.fi</ref>. Noin 69 miljoonaa kiloa eli kolme neljännestä suomalaisten silakkasaaliista pyydetään [[Selkämeri|Selkämereltä]], 14,5 miljoonaa [[Saaristomeri|Saaristomereltä]].<ref name=tilasto/> [[Suomenlahti|Suomenlahdelta]] saatiin vuonna 2010 silakkaa enää 3,4 miljoonaa kiloa, kun 1980-luvun saaliit olivat 20 miljoonaa, ja vielä 1990-luvulla 7-127–12 miljoonaa kiloa vuodessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kehu.fi/fi/sisalto/tekstit/esko_kehittamisstrategia_3.10.2008.pdf | Nimeke = Esko – Etelä-Suomen kalatalousohjelma | Tekijä = Etelä-Suomen kalatalousryhmä ESKO, ohjelmatyöryhmä | Tiedostomuoto =PDF | Selite = s.10 | Julkaisu = | Ajankohta = 29.4.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = KEHU Ry. | Viitattu = 7.6.2009 | Kieli = }}</ref><ref name=tilasto/> Suurin osa saaliista menee rehuksi turkistarhoille ja lohenkasvattamoille.<ref name="SAKL"/> Suurikokoisen silakan käyttöä ihmisravintona on suositeltu rajoitettavaksi sen sisältämien ympäristömyrkkyjen takia.<ref name=organo>[http://www.rktl.fi/kala/itameritutkimukset/haitalliset_aineet_ekotoksikologia/kalojen_myrkyt/organohalogeenit.html Organohalogeenit - dioksiini, PCB, bromatut palonestoaineet] rktl.fi</ref >

Silakka syö [[eläinplankton]]ia, joten sitä on turha pyytää syötillä. [[Litka]]lla niitä sen sijaan saa ongituksi varsinkin keväällä, muun muassa Helsingin silloilta.<ref>[http://www.kalakerho.net/onginta_silakka.htm Maalareiden kalakerho]</ref>

Silakassa on muiden rasvaisten kalojen tavoin [[Eikosapentaeenihappo|EPA-happoja]] sekä vitamiineja ja hivenaineita, etenkin kalsiumia, fosforia ja D-vitamiinia. Kalsiumia ja fosforia on eniten kalojen ruodoissa.<ref>[http://www2.hs.fi/klik/arkisto/silakkamarkkinat97/sravintona.html Silakka on terveellistä syötävää] Klik ! Helsingin Sanomat</ref>

Alla olevassa taulukossa luetellaan perusravintoaineiden sekä kolestrolin, EPA-rasvahappojen ja fosforin pitoisuudet eräissä yleisissä ruokalajeissa. Taulukossa on eritelty kokonaisenergian jakautuminen prosentteina: vaikka silakkapihvien massasta vain 12,3&nbsp;% on rasvaa, se tuottaa 58&nbsp;% koko tuotteen energiamäärästä.

Itämeren silakkaan sen ikääntyessä kerääntyvien terveydelle vaarallisten [[organohalogeenit|organohalogeenien]] ([[dioksiinit|dioksiinien]]) pitoisuudet ylittävät EU:n elintarvikkeissa salliman rajan (8 pg/g). Suomella ja Ruotsilla oli kuitenkin vuoden 2011 loppuun asti poikkeuslupa myydä rajan ylittävää kalaa. Suurikokoisen, yli 17 cm pitkän silakan syöntiä on Suomessa suositeltu rajoitettavaksi 1-21–2 kertaan kuukaudessa.<ref name=organo/>