Alkuperäsen Spåren huvilan viimeinen omistaja August Keirkner päätti purkaa alkuperäisen huvilan ja rakennuttaa paikalle uuden eläkekodikseen ajattelemansa rakennuksen. Villa Keirknerin suunnittelijaksi palkattiin Eliel Saarinen, jonka toimistolla oli ollut 1910-luvulla muitakin suunnittelukohteita Kaivopuiston aluella. Rakennuksen suunnittelussa Saarisen apuna olivat myös kuvanveistäjät [[Gunnar Finne]] ja [[Emil Wikström]]<ref>Rakennushistoriaselvitys 2012: s. 148</ref> sekä taiteilija [[Olga Gummerus-EhrenströmEhrström]]<ref>Rakennushistoriaselvitys 2012: s. 58</ref>. Marmoripalatsin rakennustyöt alkoivat Saarisen suunnitelmien pohjalta vuonna 1916 vanhan huvilan purkamisella. Uuden nelikerroksisen ja kivirakenteisen palatsin rakentaminen käynnistyi seuraavan vuoden alulla, jolloin Keirkner hankki myös 150 neliömetriä lisää maata tontin itälaitaan. Keirkner rahoitti hankkeen myymistään Kolhon sahasta ja Inhan tehtaista saaduilla 4,5 miljoonalla markalla. Rakennus suunniteltiin [[1920-luvun klassismi|klassistisen]] tyyliin Keirkenrien yksityiskodiksi ja taidekokoelman säilytyspaikaksi. August Keirkner kuoli [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] levottomuuksissa ennen palatsin valmistumista 22. helmikuuta 1918 ja hänet haudattiin Marmoripalatsin puutarhaan.<ref name="Rakennushistoriaselvitys11-16">Rakennushistoriaselvitys 2012: s. 11-16</ref> Vuonna 1920 valmistuneen hautamuistomerkin toteutti kuvanveistäjä [[Gunnar Finne]].<ref>Liisa Lindgren: ''Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri'', s. 225. SKS, Helsinki 2009.</ref> Itse palatsi valmistui lopulta vuoden 1918 loppuun mennessä.<ref name="Rakennushistoriaselvitys11-16" />
