Ero sivun ”Charles Stewart Parnell” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p siistiminen, typos fixed: myöskin → myös, edelläma → edellä ma using AWB |
||
Rivi 23:
Kilmainhamin sopimuksen myötä vallankumouksellinen toiminta Irlannissa hiljeni ja Parnellin johtava asema säilyi horjumattomana. [[Reform Act (1884)|Vuoden 1884 äänioikeusuudistus]] lisäsi entisestään hänen puolueensa edustusta parlamentissa.<ref name="brit" /> Yhdessä [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivien]] kanssa Parnellin Irlantilainen puolue kaatoi kesäkuussa 1885 liberaalien hallituksen. Marraskuun 1885 parlamenttivaaleissa Parnell antoi julistuksen, jossa hän kehotti Englannissa asuvia irlantilaisia äänestämään mieluummin konservatiivien kuin liberaalien ehdokkaita. Taktiikan tarkoituksena oli varmistaa Englannin pääpuolueiden tasavahva kannatus, jolloin Parnellin oma puolue saisi vaa’ankieliaseman. Tavoite toteutui Irlantilaisen puolueen saadessa 86 edustajaa. Puolueen edustajat tukivat aluksi uutta konservatiivihallitusta, mutta kun hallitus kiristi toimia Irlannissa, Parnell siirsi tukensa takaisin Gladstonelle, joka pääsi näin helmikuussa 1886 palaamaan pääministeriksi.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
Gladstonen hallitus oli nyt riippuvainen irlantilaisten tuesta, ja lupasi siksi säätää lain Irlannin itsehallinnosta. Hallitus antoi ensimmäisen home rule -lakiesityksen huhtikuussa 1886, ja Parnell sitoutui tukemaan sitä. Esitys kuitenkin ajoi Englannin liberaalit sisäiseen hajaannukseen ja parlamentin alahuone hylkäsi lakiesityksen kesäkuussa selvällä enemmistöllä. Seuraavana vuonna pääministeriksi palasi Irlannin itsehallintoa vastustanut konservatiivi [[Robert Salisbury]]. Parnell vetäytyi osin syrjään politiikasta sekä terveyssyistä että asemansa hankaloitumisen vuoksi. Irlantilainen puolue liittoutui nyt oppositiojohtaja Gladstonen kanssa, ja joutui siksi luopumaan aiemmasta jarrutustaktiikastaan. Parnell pysyi
Parnell joutui keskelle uutta kohua, kun ''[[The Times]]'' julkaisi 18. huhtikuuta 1887 jäljennöksen hänen kirjoittamakseen väitetystä kirjeestä, jossa hän olisi hyväksynyt viisi vuotta aiemmat Phoenix Parkin murhat. Parnell tuomitsi kirjeen väärennökseksi. Tapausta tutki syyskuusta 1888 helmikuuhun 1889 erityinen tutkintakomitea. Vuonna 1889 Richard Pigott -niminen irlantilainen toimittaja tunnusti komitealle tehneensä väärennöksen. Parnellin maineen puhdistuminen vahvisti hänen asemaansa, sillä Englannin liberaalit alkoivat nyt nähdä hänet vääryyttä kärsineenä marttyyrina.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
Rivi 29:
===Avioeroskandaali ja kuolema===
[[Tiedosto:Katherine O Shea.jpg|thumb|180px|Katharine O’Shea]]
Parnellin poliittinen ura romuttui hänen yksityiselämäänsä koskeneen kiusallisen skandaalin seurauksena. Hänellä oli vuodesta 1880 alkaen ollut suhde
Irlantilaiset olivat valmiita yhä tukemaan Parnellia, mutta Englannissa poliittisesti vaikutusvaltaiset herätysliikkeiden kannattajat ja vapaakirkolliset kääntyivät häntä vastaan niin vihamielisesti, että se muodostui ongelmaksi Gladstonelle. Näytti siltä, että Irlantilaiselle puolueelle välttämätön yhteistyö liberaalien kanssa katkeaisi, jos Parnell jatkaisi puolueen johdossa. Parnell ei halunnut väistyä ja 25. marraskuuta puoluekokous vahvistikin hänen asemansa. Kun pian tuli tieto Gladstonen kirjeestä, jossa hän ilmoitti että joko hänen tai Parnellin olisi lähdettävä, asia nousi heti uudelleen esille. Katkeran kiistan jälkeen Irlantilaisen puolueen parlamenttiryhmä hajosi 6. joulukuuta kahtia: 44 edustajan enemmistö marssi ulos neuvotteluista ja perusti oman ryhmänsä, 26 edustajan vähemmistön jäädessä Parnellin tueksi.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Yritykset sovitella hajaannusta helmikuussa 1891 kariutuivat.<ref name="NFB" />
| |||