Ero sivun ”Bifurkaatio (hydrologia)” versioiden välillä

'''Bifurkaatio''' tarkoittaa [[hydrologia]]ssa joen virtauksen haaroittumista kahtaalle niin, etteivät haarat heti yhdisty, tai järven purkautumista kahta lasku-uomaa pitkin eri suuntiin niin, etteivät lasku-uomat heti yhdisty. Bifurkaatioita voi olla sekä vesistöjen sisällä että vesistöjen välillä, riippuen siitä, yhtyvätkö eri suuntiin virtaavat haarat ennen mereen laskemistaan vai eivät. Jos haarat yhtyvät alempana, voi kyseessä tai olla joko varsinainen bifurkaatio tai näennäisbifurkaatio riippuen siitä muuttuuko jomman kummanjommankumman haaran virtaama merkittävästi ennen haarojen yhtymistä. Jos merkittävää virtaaman muutosta ei ole, on kyseessä '''näennäisbifurkaatio'''. Jos virtaama muuttuu kun jompaan kumpaanjompaankumpaan tai molempiin haaroihin yhtyy merkittäviä sivuhaaroja matkan varttelta, on kyseessä '''varsinainen bifurkaatio'''. Toinen esimerkki näennäisbifurkaatioista ovat jokien [[suisto]]t haaroineen. Muuten bifurkaatiot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin myös sijaintinsa mukaan: '''järvibifurkaatioihin''' ja '''jokibifurkaatioihin'''.<ref>Kuusisto 1984:253-254.</ref>

Tunnettuja bifurkaatiojärviä Suomessa ovat [[Isojärvi (Pomarkku)|Isojärvi]] ja [[Inhottu]]järvi [[Karvianjoki|Karvianjoen]] vesistössä [[Satakunta|Satakunnassa]]. Bifurkaatiojärviä ovat myös [[Lummenne]] ja [[Vesijako_Vesijako (järvi)|Vesijako]] [[Päijät-Häme]]en [[Padasjoki|Padasjoella]]; niistä toinen laskujoki johtaa [[Päijänne|Päijänteeseen]] ja edelleen [[Kymijoki|Kymijokea]] pitkin Suomenlahteen, toinen taas [[Hauhon reitti]]in ja lopulta [[Pyhäjärvi (Tampere)|Pyhäjärven]] ja [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] kautta Pohjanlahteen.

[[Jokibifurkaatio]] merkitsee [[joki|joen]] purkautumista kahta lasku-uomaa pitkin. Tätä esiintyy pääasiassa laakeilla, runsasvetisillä alueilla. Eräs tunnetuimmista ja maailman suurin bifurkaatio on [[Casiquiare]] [[Amazon]]in ja [[Orinoco]]n välillä [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]]. Toiseksi suurin löytyy Tornionjoesta: [[Ruotsi]]n [[Pajala]]n kunnan alueella [[Tornionjoki|Tornionjoen]] vesimäärästä yli puolet virtaa [[Tärännönjoki|Tärännönjoen]] kautta [[Kainuunjoki|Kalixjokeen]].<ref name=pajala.se>{{Verkkoviite | Nimeke=Bifurkationen är en världssensation | Osoite = https://web.archive.org/web/20080620140811/http://www.pajala.se/mun/pajala/www.nsf/Turism/Sev%C3%A4rdheter/F332C56EA33AC8ABC1256EE40024BDAA?open | Julkaisija=[[Pajalan kunta]] | Kieli={{sv}}| Viitattu=2014-09-09}} Archive.org</ref>

Myös [[Vuoksi]] laskee kahta uomaa pitkin [[Laatokka]]an etelässä [[Taipaleenjoki|Taipaleenjokea]] ja pohjoisessa [[käkisalmenselkä|Käkisalmenselän]] kautta, joskin nykyään uomista viimemainittuviimeksi mainittu on lähes kuiva, ja siihen virtaa suuria määriä vettä Vuoksen pääuomasta vain runsaan veden aikana. Ennen [[Kiviniemi (Sakkola)|Kiviniemen]] kannaksen puhkeamista vuonna 1857 Vuoksi muodosti bifurkaation toiseen suuntaan: toinen haara laski Laatokkaan Käkisalmen luona ja toinen haara [[Suomenlahti|Suomenlahteen]] [[Viipurinlahti|Viipurinlahden]] [[Suomenvedenpohja]]ssa. Kiviniemen kannaksen puhjetessa eteläisempi Viipurin haara oli kuitenkin jo lähes kuivunut.

Se että uomien virtaussuhteet muuttuvat aikaa myöten hitaasti itsestään, johtuu erityisesti Suomen olosuhteissa toisaalta [[maankohoaminen|maankohoamisen]] aiheuttamasta vesistöjen laskukynnysten keskinäisten korkeussuhteiden muutoksista ja toisaalta näiden kynnysten hitaasta kulumisesta. Tämä kehitys oli havaittavissa esimerkiksi Vuoksessa ennen vuotta 1857 ja uudelleen sen jälkeen. Lisäksi ihminen on useissa tapauksissa vaikuttanut virtaussuhteiden muutoksiin esimerkiksi uusia uomia tai [[kanava|kanavia]] puhkaisemalla, [[järvenlasku|järviä laskemalla]] tai muulla tavoin, jolloin tapauksesta riippuen bifurkaatioita on voinut sekä lakata että muodostua myös ihmisen toimien seurauksena.