Ero sivun ”Eläinten navigaatio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Johdantoa |
|||
Rivi 2:
'''Eläinten navigointi''' tarkoittaa useiden eläinten kykyä löytää tiensä perille ilman karttoja tai apuvälineitä. Useat linnut, kuten [[lapintiira]], sekä monet hyönteis- ja kalalajit liikkuvat pesimäalueidensa välillä tuhansia kilometrejä, ja monet muut lajit osaavat navigoida sujuvasti lyhyempiä välimatkoja.
Ilmiötä, jossa eläin löytää perille tietämästään sijainnista käyttäen apunaan ainoastaan tietoa nopeudestaan ja kulkusuunnastaan, ehdotti [[Charles Darwin]] vuonna 1873 mahdollisena suunnistamismekanismina. 1900-luvulla [[Karl von Frisch]] osoitti, että eräät mehiläiset osaavat suunnistaa auringon, taivaan polarisaatiokuvion ja maan magneettikentän avulla; näistä aurinko on ensisijainen, jos se on nähtävissä. William Tinsley Keeton osoitti että [[kirjekyyhky]]t pystyvät samalla tavoin hyödyntämään useita navigaatiovihjeitä, esimerkiksi aurinkoa, maan magneettikenttää, hajuja ja ympäristön ulkomuotoa. [[Ronald Lockley]] osoitti, että eräs pieni merilintulaji, [[pikkuliitäjä]], osaa määritellä sijaintinsa ja lentää kotiinsa täydellä vauhdilla, kun se päästetään vapaaksi kaukana kotoaan, kunhan vain joko aurinko tai tähdet ovat nähtävissä.
Villieläinten kykyyn suunnistaa saattavat vaikuttaa haitallisesti monet ihmisten aikaansaamat tekijät. Esimerkiksi hyönteismyrkkyjen on osoitettu mahdollisesti haittaavan mehiläisten navigointia, ja valot voivat haitata kilpikonnien navigointia.
| |||