Ero sivun ”Integrated Drive Electronics” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Kehitys: Sisältöä lisätty Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 8:
== Kehitys ==
IDE kehitettiin korvaamaan vanhaa [[ST-506]]-kiintolevyliitäntää (MFM/RLL) ja siitä osittain johdettua [[ESDI]]-liitäntää eritoten nopeutta ja laajennettavuutta silmällä pitäen. Tarkoitus oli myös saada eri valmistajien laitteet käymään hyvin yhteen samaan kaapeliinkin kytkettynä, tosin esimerkiksi alkuaikoina kaikki yhdistelmät eivät toimineet.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}<!-- Tähän jos löytyisi viite, joka todentaa tuon jälkimmäisen lauseen esimerkkitapauksilla --> Esimerkiksi samaan kaapeliin kytkettynä [[DMA]]:ta tukeva ja tukematon levy eivät välttämättä tuleet toimeen ja joissain yhdistelmissä isäntä/orja -valinta oli pakotettava jumppereilla sen lisäksi että levyt saattoivat silti toimia vain tiettyyn liittimeen kytkettyinä. Kehityksen edetessä uudemmat ja vanhemmat levymallit toimivat myös eri nopeuksilla eivätkä aina pystyneet samaan kaapeliin kytkettyinä selvittämään "puheenvuoroja".
IDE-sovitin ei ole erityisen monimutkainen, sillä se toimii vain datapumppuna emolevyn ja kiintolevyn välillä, ja sen kytkentä on ptkälti johdettu ISA-laajennusväylän toiminnasta. Toisin kuin MFM/RLL-levyissä joissa ohjainkortti ja levy ovat toisilleen tehtyjä pareja ja ohjainkortti hallitsee suoraan levylle kirjoitettavaa ja sieltä luettavaa signaalia sekä lukupäiden liikkeitä, IDE-levy itse sisältää levypakan lukua ja kirjoitusta hallinnoivan elektroniikan sekä ilmoittaa kokonsa ja muut parametrit järjestelmälle. ESDI-tyyppinen liitäntäväylä sisälsi jo tämän ominaisuuden mutta käytti yhä MFM-levyjen kaapelointia ja liikennöintitapaa.
Eräs yleinen virhe IDE:n alkutaipaleella oli, että käyttäjä yritti "syväalustaa" levyn (Low Level Format) niin kuin MFM/RLL-levyjen kanssa usein tehtiin levyvirheiden ilmetessä. IDE ei virallisesti tue tätä toimintoa ja usein yritys johtikin kalliin levyn muuttumiseen tyystin käyttökelvottomaksi tai teki tehdashuollosta välttämättömän. Eräs IDE:n ominaispiirre on se että dataa siirretään 16 bittiä rinnakkaisesti, kukin bitti omassa johtimessaan. Sen vuoksi [[SATA]]-organisaatio nimittää IDE-väylää PATA:ksi, jossa P tarkoittaa sanaa parallel, eli rinnakkainen. ATA tulee sanonnasta "AT Attachment", mikä luonnehtii IDE-väylän suoraa yhteyttä IBM® PC AT:n laajennuskortti[[väylä]]än. IDE-liitin on 39-napainen. Vanhemmissa mikroissa se oli usein 40-napainen, kaksirivinen piikkirima, ja silloin myös johtona oli 40-napainen lattakaapeli. Etenkin kannettavien mikrojen 2,5-tuuman levyiset IDE-levyt käyttävät 44-napaista johtoa, koska käyttöjännite levylle kulkee kätevästi samassa kaapelissa. Tavallinen IDE-levy on 3.5-tuumainen eli suunnilleen korppuaseman levyinen, ja jännitesyöttöliitin on erillinen ja tukeva nelinapainen, jossa kulkee viiden voltin syöttö levyn logiikkapiireille ja 12 voltin syöttö kiintolevyn taikka CD- tai DVD-aseman tehoa imevien moottoreiden käyttöön.
| |||