Ero sivun ”Pelagiolaisuus” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
väliotsikko
Rivi 26:
 
Nykyisin eksyttäjinä lahkoissa toimii entistä taitavampia opettajia, jotka osaavat puhua esim. Jeesuksen verestä, mutta toisaalta kieltävät sen opettamalla ratkaisukristillisyyttä, siis teoilla pelastumista. Näin jopa sovitustyöstä on yritetty tehdä pelagiolaisuuden keppihevonen, jolla eksyttäjät ratsastavat.
 
Pelagiolaisuuden uusia muotoja
 
Tietojätti-sanakirjan mukaan Vapaakirkon opeissa korostetaan henkilökohtaisen uskonratkaisun tärkeyttä. Helluntailaisessa Hyvä Sanoma -lehdessä ja Kenneth Copelandin pelastusopissa on väännetty Roomalaiskirjeen 10. luvun jossitteluista lakia, jonka kautta yritetty pelastua - puhumalla. Näin helluntailaisuus ja menestysteologia muistuttavat toisiaan.
 
Kun Benny Hinniä, toista menestysteologia, nuhdeltiin opettamaan paremmin, hän teki parannusta ja alkoi kirjoittaa (Kuva ja sana -yhtiön kustantama suomennos) kirjaansa opetusta Jeesuksen verestä. Mutta epäuskolta kuulostavalta tavalla: Jeesuksen verta täytyy muka päivittäin "aktivoida" rukouksella.
 
Mihin pelagiolaisuus voi johtaa ?
 
Menestysteologiassa, esim. Copelandillä, puhumisesta on tehty puuhamaa, jossa uskova "aktivoi" tai "vapauttaa" uskoa eli Voimaa eli Jumalaa. Herruuden ja alamaisuuden asetelma on käännetty aivan nurinpäin, vaikka mottona KCM.ORG:ssa julistetaankin nimellisesti Jeesuksen herruutta. Vrt. ei pelastu jokainen, joka sanoo Hänelle Herra Herra, Matt 7.
 
Monessa kohtaa menestysteologia kuulostaa epäuskolta - ikään kuin luultaisiin Jumalan sanan olevan valhetta tai kuollutta, joka täytyy ihmisen puhumisella tai hokemisilla muuttaa todeksi. Menestysteologia kun on lähtenyt puheen kautta pelastumisen tavoittelun tielle, moni Raamatun lupaus väännetään heidän opetuksissaan laiksi, joka ei muka toteudu ilman puhumista.
 
Monelle menestysteologille itselleen puhuminen saattaa olla tuottoisaa, koska ihmisen puhetta korostava oppi imartelee yleisöä, kuten muukin pelagiolaisuus. Puhuja saattaa pelotellakseen mainita esim. Gal 6 tai Ananiaan ja Safiran kohtaloa, ettei lahjoituksien antamisessa nuukailtaisi.
 
Pelagiolainen saattaa tietoisesti, tahallaan vastustaa keskeisiä kristinuskon oppeja: perisyntioppia (Room 5), ennaltamääräämisoppia (Ef 1 ja Room 8-11) ja armoa (Ef 2). Looginen seuraus saattaa olla väärä pelastuksen menettämisen harhaoppi (vrt. esim. Room 11), jolla pelotellaan takaisin lain alle tai kuuliaisuuteen.
 
Miten vastustaa pelagiolaisuuden houkutuksia?
 
Missään tapauksessa ei pidä liittyä heidän lahkoihinsa. Lahkot syntiä, Gal 5. Jos joutuu painostetuksi teoilla hankkia pelastusta, siihen voi vastata Ef 2 -luvun "pelastus yksin armosta uskon kautta ILMAN TEKOJA" tai Galatalaiskirjeen opeilla. Ei pidä luulla, että pelagiolainen nuhdeltaessa "tekee parannuksen" väärästä opista. Epäusko ei lähde nuhtelulla.
 
Paavali neuvoi karttamaan harhaoppisia, Tiit 3. Heidän opeistaan voi toki ottaa selvää, kuunnella, mutta kyseenalaista on, kannattaako heille lahjoittaa tai opettaa heitä - eksyttämään taitavammin.
 
[[Luokka:Antiikin kristillisyys]]