Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä

Liikkeen perustajan [[Alma Kartano|Alma Kartanon]]n (5. elokuuta 1885 [[Huittinen]] – 28. joulukuuta 1953 [[Sippola]]) kerrotaan opetelleen itsenäisesti luku- ja kirjoitustaidon. Hän työskenteli piikana

Alma Kartano nimitettiin v. 1915 [[Kiertokoulu|kiertokoulunopettajaksikiertokoulu]]nopettajaksi, tämän jälkeen hän alkoi pitää julkisia hengellisiä kokouksia [[Huhtamo]]n puolessa, kokoukset olivat suosittuja ja kuulijoita oli runsaasti. Kansalaissodan jälkeen kokouksia järjestettiin usein jokaisena iltapäivänä. Alma Kartano oli vuosina 1915–1921 kiertokoulunopettajana mm. Vampulassa Sallilan kylässä, Huittisissa Kalliokorven kulmakunnalla ja Kangasniemellä. [[Huittinen|Huittisten]] [[kirkkoneuvosto]] puuttui 1918 Alma Kartanon kiertokoulun opettajana toimimiseen, syyttäen Kartanoa siitä, ”että oli hengellisten kokousten muodossa harjoittanut kiihotusta vallankumouksellisten hyväksi ja Hallituksen asettamaa asevelvollisuutta vastaan.” Vaikka Alma Kartano kielsi syytökset, kirkkovaltuusto erotti hänet kiertokoulun opettajan virasta. Kirkkoneuvosto perusteli erottamista näin: ”katsoen siihen vaaraan joka uhkaa koulua ja oppilaita tällaisen henkisesti sairaan ja hengellisesti ylpeän ja kiihkomielisen opettajan kautta.” Alma Kartanon veli kuoli mielisairaassa ja toinen veljistä joka oli toiminut [[Punakaarti|punakaartinpunakaarti]]n plutoonan päällikkönä kaatui Lamminkoskella. Epävarmana pidetyn muistitiedon mukaan Alma Kartano olisi ollut ammuttavien joukossa, mutta Kalliokorven varakkaan isännän sanottiin olleen Alma Kartanon hengen pelastaja.<ref name="heino170" /><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 257-258</ref> Alma Kartano haki vuoden 1918 lopulla kiertokoulun opettajan virkaa Etelä-Savosta Kangasniemeltä ja sai viran taustastaan huolimatta. Kangasniemellä Alma Kartano tutustui Kalvitsan kylästä kotoisin olevaan horrossaarnaaja [[Adam Härkönen|Adam Härköseen]]. Opiskeltuaan Suistamon seminaarissa hän toimi Kymenlaaksossa alakoulunopettajana 1923–1925. Alma Kartano kutsui Adam Härkösen saarnaamaan Huittisiin ja lähetti hänelle matkarahat. Adam Härkösen kokoukset Huittisissa saivat aikaan jonkinlaisen uskonnollisen innostumisen, jonka johdosta, Härkösen kertoman mukaan, Huittisiin tilattiin 60 Raamattua. Tämä menestys johti siihen, että Alma Kartano luopui kiertokoulun opettajan tehtävistään ja muutti takaisin Huittisiin. Härkönen, jonka vaikutuspiirissä oli myös Tilda Reunanen, kehotti Kartanoa ryhtymään saarnaajaksi.<ref name="heino170" /><ref name="Pursiainen 2005">Kansallisbiografia 5</ref><ref name="ReferenceA">Suur-Huittisten historia IV, s. 258</ref>

Amanda Matilda (joka yleensä tunnettiin nimellä Tilda) Reunanen syntyi vuonna 1894 köyhän räätälin tyttärenä Riesolan kylässä. Tilda Reunanen oli kutoja ja oli toiminut aikaisemmin pyhäkoulun opettajana. Reunanen asui Vampulan Keskilohkossa ja harrasti jossakin määrin maanviljelystä.<ref>Kartanolaisuus, s. 7</ref> Reunanen oli lukenut K. Sarlinin toimittaman [[Helena Konttinen|Helena Konttisen]] elämänkerranelämäkerran ja tätä teosta hän suositteli muillekin{{selvennä}}. Adam Härkönen oli horrossaarnassaan valtuuttanut Tilda Reunasen ja Alma Kartanon tehtäviinsä. Reunanen oli saanut uskoonkääntyneenä [[Vanha testamentti|Vanhasta testamentista]] uuden nimen: hän oli [[Elias]], Alman ollessa [[Mooses]]{{selvennä}}. Reunanen toimi kartanolaisten keskuudessa unissasaarnaajana. Tilda Reunanen ilmoitti toisinaan horrospuheissaan jonkun henkilön kuoleman, päivien ja jopa tuntien tarkkuudella.<ref name="apu" /><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 258-259</ref> Kartanolaisten keskuudessa Reunasta puhuteltiin lempinimellä ”piiku".<ref>Beckman, s. 2</ref> Ennen kuolemaansa Tilda Reunanen eli sairaalassa, jonka käytävillä hänen kerrotaan, erään kartanolaisen miehen mukaan, kulkeneen edestakaisin valittaen: '' ”Kyllä olen niin montaa ihmistä pettänyt, mutta nyt on liian myöhäistä.” ''<ref name="Beckman, s. 107">Beckman, s. 107</ref> Hän kuoli vuonna 1965 ja haudattiin Huittisiin Alma Kartanon viereen.<ref name="apu" />

Kartanolaisuus tunnusti [[Raamattu|Raamatun]] Jumalan sanaksi, mutta käytännössä Jumalan sanaa olivat myös liikkeen johtajien, ennen muuta Tilda Reunasen, saamat [[Profetia|profetiatprofetia]]t. Niiden kautta Jumalan katsottiin puhuvan nykyajan ihmisille. Raamatusta käytettiin ennen muuta [[Danielin kirja]]a, [[Laulujen laulu]]a ja [[Ilmestyskirja]]a. Lopun aikoja kuvailevien Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan katsottiin olevan ajankohtaisia viimeisen tuomion lähestyessä, ja Laulujen laulu taas liittyi seurakunnan itseymmärryksen kannalta tärkeään [[morsiusmystiikka]]an. Liikkeen uskontulkinnassa Vanhalla testamentilla oli keskeinen sija; [[Uusi testamentti]] hylättiin Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta liian syvällisenä.

Kartanolaisten liikkeeseen kuulumattomille pidetyt saarnat ja raamattutunnit keskittyivät Raamatun kirjaimellisen merkityksen selittämiseen, mutta liikkeen sisällä sovellettu raamatuntulkinta oli huomattavan hengellistävää ja psykologisoivaa. Sen mukaan Raamatun tapahtumat eivät olleet (tai ainakaan niiden ei tarvinnut olla) kirjaimellisesti totta, vaan ne kuvasivat tapahtumia ja kehitystä ihmisen [[Sielu|sielussasielu]]ssa. Niinpä kertomus [[Jeesus|Jeesuksen]] syntymästä Betlehemissä ei ollut kirjaimellinen (Alma Kartanon mielestä [[Neitsyt Maria|Maria]] olisi ollut liian nuori synnyttämään), vaan se kuvasi Kristuksen joka päivä tapahtuvaa syntymistä uskovan sieluun. Kristuksen sovituskuolema taas kuvasi syntien anteeksiantamusta katumuksen ja parannuksen kautta. Kartanolaisuuden mukaan Jeesus Kristus ei ollut historiallinen henkilö, vaan [[symboli]]. Alma Kartano opetti hengellistä raamatuntulkintaansa myös esittämällä, että raamatullisiin nimiin kätkeytyi syvällinen merkitys, joka avautui vain suomen kielen avulla. Jumalan kansaa kuvaava sana "[[Israel]]" oli muodostettu sanoista "Isältä raadeltu" (Jumalan raatelema eli hengessään nöyrä), "[[Baabel]]" taas merkitsi "Paa peliksi Jumalan työ".<ref>Beckman, s. 95</ref>

Liike järjesti rukous- ja saarnakokouksia, jotka saattoivat jatkua pitkälle yöhön. Niissä harjoitettiin pitkiä polvirukouksia, mielellään kasvot lattiaan painettuna ja niin kovalla äänellä '' "että pirut pakenee" ''. Rukouskokoukset päättyivät usein ekstaattisiin kokemuksiin, joissa osanottajat takoivat päätään ja käsiään lattiaan, huusivat ja voihkivat sekä näkivät [[Näky|näkyjänäky]]jä, [[kielilläpuhuminen|puhuivat kielillä]] ja profetoivat.

Kartanolaiset opettivat pieniä lapsia saarnaamaan herättääkseen huomiota ja saadakseen enemmän väkeä kokouksiinsa. Yksi tunnetuimmista kartanolaisten lapsisaarnaajista oli [[Leevi Laitinen]]. Hänet Alma Kartano ja Hilda Reunanen ottivat v. 1935, neljävuotiaana, Sippolan Liikalassa, kartanolaisten Hilja ja August Mänttärin omistamassa Akulan talossa kasvatettavaksi.<ref>Beckman, s. 4</ref> Leevin sisar Saara tuotiin Akulaan samana vuonna, seitsenvuotiaana. Kartanolaisten lapsisaarnaajan koulutusohjelman mukaan leikkiminen oli [[Synti|syntiäsynti]]ä ja ankarasti kiellettyä; aika käytettiin lukemiseen, saarnaamisen harjoittelemiseen ja virsien veisaamiseen. Opintojen perille menemistä koeteltiin koesaarnojen pitämisellä ja kannustettiin vitsalla.

Kartanolaisuus kielsi jäseniltään lihan syönnin, koska lihassa katsottiin olevan huoruuteen yllyttäviä aineita. Myös veren syöminen oli kielletty. Kartanolaiset söivät kuitenkin muita eläinkunnan tuotteita, kuten maitoa, voita, munia ja kalaa. Lihan sijasta käytettiin runsaasti sieniä. Ruokavalion tuli olla yksinkertainen. [[Alkoholijuomat|Alkoholin]] nauttiminen ja [[savukkeet|tupakan]] polttaminen oli kielletty. Kiellot eivät kuitenkaan estäneet Alma Kartanoa ja Tilda Reunasta syömästä itse muilta jäseniltä kiellettyjä ruokia.<ref name="apu" />

Kartanolaisten harjoitettiin rangaistusta nimeltä "Jumalan kivi". Tämä merkitsi, että joko Alma Kartano tai Tilda Reunanen asettui makuulle niskuroivan tai muuten rangaistusta kaipaavan yhteisön jäsenen päälle, samalla kehottaen tätä parannukseen. Näin synnintekijä sai tuta päällään Jumalan vihan painon.

Kartanolaisuus sai kielteistä julkisuutta vuonna [[1935]] Vampulassa Kukonharjun kylässä sijainneen Erkkilän talon poikien ja kyläläisten sekä kartanolaisten kesken puhjenneen riidan seurauksena. Erkkilän talon pojilta Eelikseltä ja Helgeltä oli vaadittu pitkiä työpäiviä, ilman ruokaa, jotta heidät olisi saatu saarnaamaan. Kun asia tuli kyläläisten tietoon, he suuttuivat ja menivät seitsemän miehen voimalla Erkkilän taloon, heittivät kartanolaiset pellolle, antoivat läheisessä metsässä selkäsaunan kartanolaisten ns. huoneenhaltijalle Huugo K:lle ja kutsuivat sitten pojat syömään. Tämän vuoksi kyläläiset haastettiin käräjille Huittisiin. Oikeudenistunto pidettiin suljettujen ovien takana asian arkaluontoisuuden vuoksi. Kartanolaiset vannoivat kolme väärää valaa, ja yksi opettaja tuomittiin syyttömästi väärien valojen nojalla sakkorangaistukseen. Kartanolaiset olivat valalla vannoneet hänen olleen mukana heittämässä heitä talosta ulos. Erkkilän talon emäntä erosi kartanolaisista oikeuden käynnin aikana.<ref>Kartanolaisuus, s. 7-9</ref> Kartanolaisten johtajien saatua v. 1935 käräjäsyytteen taloudellisesta painostamisesta liike nousi julkisuuteen lehtien etusivuille. ''Kotimaa'' ja ''Helsingin Sanomat'' kirjoittivat kartanolaisuudesta v. 1936, ja ''Seura''-lehti teki v. 1937 haastattelumatkan [[Huhtamo]]on.<ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 261</ref> Satakuntalainen kirjailija [[Eino Hosia]] julkaisi vuonna [[1938]] kartanolaisuuteen kriittisesti suhtautuvan romaanin ''[[Tulipunaiset ratsastajat]]''. Tämän jälkeen liike sai useissakin yhteyksissä kielteistä julkisuutta. Liikkeen entiset lapsisaarnaajat Leevi ja Saara Laitinen jättivät liikkeen vuonna 1949, ja heidän kertomuksiaan liikkeestä julkaistiin useissakin sanomalehdissä.<ref name="heino171" /> He samoin kuin eräät muutkin liikkeestä eronneet syyttivät kartanolaisia henkisestä ja ruumiillisesta julmuudesta, väärien valojen vannottamisesta oikeusistuimissa sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. [[Lalli (sanomalehti)|Sanomalehti ''Lalli'']] julkaisi 1940-luvulla useita liikkeeseen hyvin kriittisesti suhtautuvia artikkeleita, jotka julkaistiin vuonna 1950 nimellä "Kartanolaisuus. Sadismia ja perverssiä sukupuolielämää Jumalan nimen varjolla". Kirjasen kirjoittajaksi oli merkitty H. Ahti.

Liikkeen saaman negatiivisen julkisuuden perusteella sisäasianministeriösisäasiainministeriö asetti selvitysmiehen, komisario Oiva Serhon tutkimaan kartanolaisuutta. Selvitysmies totesi mm. että liikkeessä käytettiin ruumiillista kuritusta. Selvitys ei kuitenkaan antanut aihetta toimenpiteisiin.<ref>Beckman, s. 94</ref>

Alma Kartanon kuoleman jälkeen vuonna 1953 liike hiipui. Tilda Reunanen vetäytyi pois liikkeestä ja kärsi tunnontuskia teoistaan.<ref name="Beckman, s. 107"/> Hän kuoli vuonna 1965. Kartano ja Reunanen on haudattu samaan hautaan Huittisiin.