'''RikkiRiki''' on [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''S'''<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 20.12.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 9.1.2014}}</ref> ({{k-la| sulfur, sulphur}}), [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 16 ja [[IUPAC]]in standardin mukainen [[atomimassa]] on [32,509;32,076] [[amu]]<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report) |Julkaisu=Pure and Applied Chemistry |Vuosikerta = 83 |Numero = 2| Sivu = 367-370 |Julkaisija = IUPAC |Tekijä=Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen |Ajankohta=2011 |Kieli={{en}} |www=http://www.iupac.org/publications/pac/pdf/2011/pdf/8302x0359.pdf |Viitattu=15.6.2011}}</ref>. Se on yleinen, mauton ja hajuton, väriltään [[keltainen]] [[epämetalli]]. Luonnossa rikkiärikejä esiintyy sekä vapaana [[alkuaine]]ena että erilaisina [[yhdiste]]inä. Vapaana alkuaineena rikkiärikiä on tuliperäisten alueiden maaperässä. Toimivasta [[tulivuori|tulivuoresta]] purkautuu mm. rikkiärikejä ja rikin yhdisteitä [[ilmakehä]]än ja maan pinnalle. Suurin osa rikistä on kuitenkin luonnossa erilaisina yhdisteinä. Nämä ovat pääasiassa rikin ja [[metalli]]n yhdisteitä. Rikkiä saadaan metallinjalostuksen sivutuotteena, kun metalleja erotetaan näistä yhdisteistä. RikkiRiki onoli tunnettu jo antiikin aikana. Siitä on käytetty suomen kielessä myös vanhahtavaa nimeä '''tulikivi''', sillä se syttyy helposti [[palaminen|palamaan]], jolloin syntyy pistävän hajuista, ”tulikivenkatkuista” [[rikkidioksidirikidioksidi]]a, SO<sub>2</sub>.
