Ero sivun ”Kustaa Tapola” versioiden välillä

Kustaa Tapola oli syntyisin talonpoikaisperheestä Lempäälän [[Kuokkala (Lempäälä)|Kuokkala]]n Tapolasta. Perheessä oli kymmenen lasta, joista Kustaa Anders oli kolmanneksi nuorin. Koulussa hän menestyi niin hyvin, että ainoana sisaruksista hänet lähetettiin [[oppikoulu]]un. Kustaa Tapolan isä Kustaa Evert Tapola oli syntyjään Näsärö, mutta otti vaimonsa sukunimen tullessaan vävyksi Tapolan taloon. Äiti, Matilda Tapola, oli syntyjään Sääksmäen Bergmaneja. [[Bergman-suku]] on sääksmäkeläisen Sexmontanus-Montanus suvun talonpoikaistunut haara. Matildan vanhemmat olivat ratsutilallinen Kustaa Kustaanpoika Tapola ja Kustaava Heikintytär. Kustaa Kustaanpoika syntyi Gustaf Gustafsson Bergmanina jouluaattona vuonna 1823 Sääksmäellä Häkärlässä, jossa hänen isänsä oli rusthollari. Perhe muutti vuonna 1845 Lempäälään isän ryhtyessä tilalliseksi Kuokkalan Tapolaan.

Kustaa Tapola meni vuonna 1920 Viipurissa naimisiin Emilia Sopasen (synt. 21. joulukuuta 1899 Pietari)kanssa. Hänen vanhempansa olivat laivanvarustaja Alexander Sopanen ja Katri o.s. Hara. Puolisot saivat kaksi poikaa: Ilkka (s. 16. lokakuuta1922, k. 13. marraskuuta 1971) ja Tuomas (s. 20. tammikuuta 1926).

Kesällä 1917 Tapola lähti ystävänsä pyynnöstä Mouhijärvelle Selkeen kartanoon auttamaan kylvötöissä talon isäntää ja poikaa. Pellolle saapui myös joukko lakkolaisia, jotka käskivät heitä lopettamaan työt ja poistumaan. Kun käskyjä ei noudatettu, olivat miehet hyökänneet kimppuun. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta nyt joukko käsitti jo nelisenkymmentä miestä ja mukana oli ilmeisesti tukkilaisia läheiseltä joelta. Kustaa Tapola ja hänen ystävänsä pahoinpideltiin. Tapolaa muun muassa lyötiin päähän niin, että hänelle jäi pysyvä arpi päänahkaan. (Loppukesästä 1917 Helsingissä otetuissa valokuvissa hänellä on side päänsä ympärillä.) Hänen ylioppilaslakkinsa turmeltiin, lyyra revittiin irti ja pistettiin hänen niskaansa. Tapahtumat johtivat oikeudenkäyntiin. Lakkorettelöiden loppuselvitys suoritettiin saman vuoden elokuussa Karkun käräjillä. Koska kesän kuluessa oli kuulunut huhuja siitä, että lakkolaiset aikovat väkivalloin pakottaa oikeuden tekemään heidän mieleisensä päätöksen, ryhdyttiin lähipitäjissä tavallaan suojeluskuntien perustamiseen ja kokoamiseen ja niin saapuikin käräjäpäivää edeltävänä päivänä 300 tai 400 miestä. Tilanne pysyi hallinnassa. ”Varovaisuustoimenpiteet olivat olleet riittävät ja joukkomme päättävän rauhallinen, melkeinpä sanaton”, kirjoitti Tapola myöhemmin.

Hänen omien sanojensa mukaan alkoi näyttää siltä, että oli ”korkea aika” poistua. Hänet oli aluksi määrätty ilmoittautumaan Sortavalassa, mutta määräyksen muututtua hän toimi ensin (29. tammikuuta – 6. helmikuuta). Mikkelin harjoituskoulun päällikkönä. Kun hänen kouluttamansa komppania oli saatu valmiiksi, se lähti heti liikkeelle. Etelä-Savon Rykmentti perustettiin huhtikuun alussa ja Kustaa toimi sen Mikkelin pataljoonassa komppanian varapäällikkönä, päällikkönä ja kohosi pataljoonaa vastaavan osaston komentajaksi. Hän osallistui Mäntyharjun, Mouhun, Heinolan, Sysmä - Asikkalan ja Muttala - Vierumäen taisteluihin. Kun Kustaa Tapola kutsuttiin Suomen Sotatieteellisen Seuran kunniajäseneksi 75-vuotis syntymäpäivänsä yhteydessä vuonna 1970, K. J. Mikola kirjoitti: ”Tapola kohosi lyhyen sodan aikana pataljoonaa vastaavan osaston johtajaksi Savon rintamalla. Tämä todistaa myös hänen luontaisista johtajanominaisuuksistaan ja selkeästä taktillisesta näkemyksestään.”

Tiedot Etelä-Savon Rykmentin taisteluista ja Kustaa Tapolan osallistumisesta sotaan ovat melko vähäisiä. Sodan jälkeen kantahenkilökunnalta kerätyssä kokoelmassa Vapaus- ja heimosota muistelmat ei ole Kustaa Tapolan kirjoitusta ilmeisesti siitä syystä, että hän ei vielä tuolloin ollut aktiiviupseeri. Sen sijaan Savon rintaman taisteluja käsittelevässä kokoelmassa Puolesta Savon ja syntymämaan (vuodelta 1919) on myös Kustaa Tapolan kirjoitus. Luvussa ”Savon rintaman oikealta siiveltä” on ensin Tapolan teksti ”Päijänteen oikean rannan puhdistus ja Vierumäen taistelu” ja toisena Antti Valveen ”Taistelut Heinolan kaupungista”.

Kustaa Tapolan kirjoitus alkaa: ”Noin 3 viikkoa Mouhun valloituksen jälkeen, maaliskuun 20 päivän tienoissa, saavuin ”kreivin aikaan” Sysmän Karilanmaalle.” Piirroksen avulla Kustaa Tapola kuvaa taisteluita Sysmän–Vierumäen rintamaosalla. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä hän otti eversti Londénin määräyksestä vastaan koko rintaman (25 kilometriä) johdon. Vihollisilla oli yli kaksinkertainen miesylivoima ja aseistus. Ratsailla olevan Tapolan joukot etenivät tästä huolimatta ja muun muassa Muttala ja Urajärvi valloitettiin. Seuraavaksi taistelut etenivät Härkälän kylään. Kustaalla oli 20. huhtikuuta komennossaan Mikkelin toinen ja kolmas komppania sekä Sysmän viides komppania. Hänen joukkonsa hyökkäsivät kohti Vierumäkeä ja taistelu jatkui iltaan saakka. Kustaa Tapola kirjoittaa: ”Taisteltiin pussipimeässä. Haavoituin. Taistelu jatkui. (…) Voitto oli meidän! Tie Heinolaan oli vapaa.”

[[Jatkosota|Jatkosodan]] alettua Tapola määrättiin Karjalan armeijan esikuntapäälliköksi. [[Jatkosodan hyökkäysvaihe|Hyökkäysvaiheessa]] Karjalan armeija eteni [[Aunus|Aunuksen]] läpi [[Syväri]]lle. Vuoden 1941 viimeisenä päivänä Tapola ylennettiin kenraalimajuriksi ja toukokuussa 1942 hänet nimitettiin Hämeestä kootun [[5. divisioona (jatkosota)|5. divisioonan]] komentajaksi. Asemasotavaiheessa divisioonan komentopaikka oli lähes kaksi vuotta Uutujärvellä Aunuksessa.

Syksyllä 1945 Tapola nimitettiin Sotakorkeakoulun johtajaksi ja sotakoulujen tarkastajaksi ja heinäkuussa 1948 pääesikunnan tarkastajaksi. Eläkkeelle Tapola jäi täyttäessään 60 vuotta 29. maaliskuuta 1955, ja 4. kesäkuuta 1955 hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Hänen eläkevuotensa olivat täynnä toimintaa. Joulukuussa 1955 valtioneuvosto kutsui hänet Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan puheenjohtajaksi, mistä tehtävästä Tapola pyysi eron toukokuussa 1958. Tapola toimi myös Puolustusrevision jäsenenä ja valtakunnallisen aluejaon kehittäjänä. Hän oli Sotatieteellisen ja Sotilaspsykologisen seuran perustajia ja Korkeimman oikeuden sotilasjäsen 18 vuotta. Poliittisista syistä häntä ei koskaan valittu Puolustusvoimain komentajaksi, johon hän oli ehdolla useita kertoja. Lukuisissa kirjoituksissaan ja puheissaan Tapola käsitteli varsinkin moraalisia ja historiallisia kysymyksiä. Hän toimi aktiivisesti myös monissa järjestöissä kuten Suomen ladussa yhdessä ystävänsä [[Tahko Pihkala]]n kanssa sekä Mannerheim-ristin ritarien säätiössä varapuheenjohtajana, Työterveyslaitoksen neuvottelukunnassa ja Partiojärjestöjen aatteellisessa neuvottelukunnassa (PAN). Hän oli myös Jousiampujainliiton puheenjohtaja. Tammi–helmikuussa vuonna 1951 Kustaa Tapola sai yhdessä Albert Puroman kanssa kunniatehtävän noutaa Suomen Marsalkka Mannerheimin ruumis kotimaahan.

# Talvisodan muistomitali/solki Karjalan KannasKarjalankannas, miekkojen kera 2 kpl

[[Luokka: Suomalaiset kenraalit]]

[[Luokka: Mannerheim-ristin ritarit]]