Ero sivun ”Ryysyrannan Jooseppi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
clean up, typos fixed: tsek → tšek, linnot → linnoit, ennenpi → ennen pi using AWB |
||
Rivi 23:
Talvella Jooseppi ryhtyy vaikean rahatilanteen vuoksi valmistamaan pontikkaa ja myymään sitä pimeästi eteenpäin muille Rämsänrannan kunnan kurjuudessa eläville asukkaille.
Tämän ohella Jooseppi käy matkaa taittaessaan lähipitäjissä kylässä ja saa monenlaista aikaan, kuten riitelee juopuneena vanhan heilansa, naapuripitäjän emännän kanssa. Jooseppi viettää veljellisen ryyppyillan kaupungin uuden nimismiehen kanssa ja elo näyttää jo kirkkaammalta, kunnes talon lypsylehmä kuolee aamulla epäonnistuneeseen synnytykseen.
Kunta lupaa tilalle korvaavan lehmän ja
Jooseppi käy maamiesseuran talolla paikallisissa juhlissa, joissa kommunistiagentti tarjoaa hänelle hyvävaraista paikkaa punaisten riveissä, mutta hän kuitenkin jättäytyy pois nähtyään pahaenteisen unen kyseisen sopimuksen petollisesta luonteesta.
Kirjan loppupuoliskolla hän kohtaa entistä rankempia vastoinkäymisiä, joiden huipuksi hän jää vielä kaiken lisäksi kiinni pontikankeitosta. Käräjiltä pelkällä ehdonalaisella vankeustuomiolla selvittyään elämä kuitenkin jatkuu toiveekkaampana, kunnes katovuodet koittavat ja vanha ja raihnainen Jooseppi kuolee kaatamansa petäjän alle.
Tarinan loppu saa kuitenkin naiivin säväyksen, kun hän tajuttomuuteen vaipuneena vielä näkee viimeisen unensa, jossa ihmettelee maailman menoa taivaanporttien tuolla puolen.<ref name="ReferenceA">{{Kirjaviite| Nimeke=Ryysyrannan Jooseppi | Tekijä=Ilmari Kianto | Tiedostomuoto= | Selite= | Julkaisu= | Ajankohta=1924 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö OTAVA | Viitattu=13.5.2011| Kieli= }}</ref>
== Ilmari Kiannon kuvaus Joosepista ==
{{juonipaljastus}}
''Sekä selkärepussa että rumassa kontinröttelössä oli nyt tavaraa ja oli sitä Joosepissa itsessäänkin - mahdotonta olisi ollut kenenkään tuosta kyssäniskaisesta, ruumiinrakenteeltaan muutenkin särmikkäästä miehen jässikästä keksiä, mistä paikasta ryysyjen alta korpirojupullon kaula tai kylki pullisti esiin ''–'' ihmiskunta oli tottunut Ryysyrannan Joosepissa näkemään eriskummallisen olennon, jota likelle ei mielellään mennyt, vaikka oli nautinto kuunnella hänen iloista, intohimoista puheenporinaansa. Itse luonto oli varustanut Joosepin yksinkertaisella itsepuolustuskeinolla kaikkea inhimillistä vastaan - Ryysyrannan Joosepilla oli näet oma kansallistuoksunsa, tämä hilpeä korvenpeikko oli eräänlainen näätä, jota ei poliisin rouvakaan hevillä suvainnut hienoihin huoneisiinsa. Mutta kaikki ne, joiden kanssa miekkonen syventyi asioihin, saivat luvan kiltisti kärsiä ja totta puhuen tuolla "Petkelkylän haisunäädällä" oli kyky jonkun verran hillitä poistyöntyvää uhoansa silloin kuin hänet ystävänä vastaanotettiin. Metka mies, ovela kummitus.''<ref
== Henkilöt ==
Rivi 54:
'''''Kommunistiagentti''''' – venäläisaksentilla puhuva tuntematon mies, joka tarjoaa Joosepille paikkaa puna-armeijan riveissä.
<ref name="ReferenceA"/>
==Tulkinta==
Rivi 64:
Viinankeittopuuhissaan Jooseppi sanoo nousuhumalan liikuttamana: "Me pieneläjät.. me maailman hylkylapset ja synnyinmaamme Suomen sontarengit... näinpä me, Jumal-avita, täällä salojen siimeksessä tuppivyötä heilutamme... eikö myö ollakaan mitään människäisiä vaan oikeita ihmisiä..". Näin Kianto vaatii henkilöilleen ymmärtämystä ja olemassaolon oikeutta parempiosaisten rinnalla. Samalla kun hän osoittaa heidän elämänsä raskauden, olosuhteiden paineen ylivoimaisuuden, hän myös näyttää heidän rajoituksensa ja ahtautensa: kun Jooseppi ja hänen kaltaisensa eivät pysty nousemaan elintasossa eikä tiedossa 'herrojen' rinnalle, he nurinkurisesti ylpeilevät sillä, etteivät ole herroja.
'Herrojen' ja 'kansan' suhde, omistavien ja omistamattomien välinen kitka, on Ryysyrannan Joosepissa, yhtenä keskeisenä ongelmana. Siinä on myös asetettu näkyviin selvä kritiikin kohde: kieltolaki. Teoksessa sekä yhteiskunta että päähenkilöt ovat väärässä – yhteiskunta jättäessään kehittymättömät ihmiset avutta ja opastuksetta, päähenkilöt
==Kerronta==
Rivi 76:
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomussalmen Rämsänrannan Petkelkylään. Tämän kuvitteellisen paikan Kianto sijoitti Suomussalmen korpimaille,
johon myös Kiannon toinen tunnettu teos, Punainen viiva, sijoittuu. Miljöö on perinteistä kieltolain aikaista maalais-Suomea. Kirjassa on vahvasti esillä myös sen tapahtuma-aika, eli 1919–1932 vallinnut kieltolaki. Kieltolain vuoksi rutiköyhä Jooseppi hankkii rahaa perheelleen keittämällä ja myymällä pontikkaa. Jopa paikallinen nimismies on Joosepin asiakkaana ja suhtautuu häneen empaattisesti.<ref
==Paikka kirjailijan tuotannossa==
Rivi 85:
Kirjasta on tehty paljon erilaisia teatterisovituksia, esimerkiksi Kajaanin kaupunginteatteri, Anjalankosken teatteri ja Suomussalmelainen Retikka-teatteri ovat tehneet omat sovituksensa "Ryysyrannan Joosepista".
"Ryysyrannan Jooseppi" on käännetty ainakin ruotsiksi ("Jooseppi från Ryysyranta"), venäjäksi ("Suhoi zakon"),
saksaksi ("Jooseppi") sekä viroksi ("Räbalaranna Jooseppi")
[[Roland af Hällström]] ohjasi romaanin pohjalta vuonna [[1955]] elokuvan ''[[Ryysyrannan Jooseppi (elokuva)|Ryysyrannan Jooseppi]]''. Elokuvassa Jooseppia esittää [[Heimo Lepistö]], ja kertojan roolissa on Ilmari Kianto itse. Kymmeniä pikkuosia näytelleelle Lepistölle rooli oli ensimmäinen varsinainen elokuvapääosa, ja se toi hänelle [[Parhaan miespääosan Jussi-palkinto|parhaan miespääosan Jussi-palkinnon]].<ref>{{Elonet|ek2o7f}}</ref>
| |||