Wikipedia

Ero sivun ”Martin Scorsese” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
filmografia
lähteistetään ja muutetaan pelkästä elokuvien tuottoluettelosta kunnon elämäkerraksi
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Ohjaaja
| nimi = Martin Scorsese
Rivi 15 ⟶ 14:
| puoliso = Laraine Marie Brennan <small>(1965–71)</small> <br />Julia Cameron <small>(1976–77)</small><br />Isabella Rossellini <small>(1979–82)</small><br />Barbara De Fina <small>(1985–91)</small><br />Helen Morris <small>(1999–)</small><br />
| kotisivu =
| tunnetuimmat ohjaukset= ''[[Taksikuski]]'' (1976) <br> /''[[Kuin raivo härkä]]'' (1980) <br> ''[[Mafiaveljet]]'' (1990) <br> /''[[Casino]]'' (1995) <br> ''[[The Departed]]'' (2006)
| imdb = 0000217
| elonet = 832906
| palkinnot =
'''[[Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto|Parhaan ohjauksen Oscar]]'''<br />
2006 ''[[The Departed]]''<br />
| ehdokkuudet =
'''[[Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto|Parhaan ohjauksen Oscar]]'''<br />
1981 ''[[Kuin raivo härkä]]''<br />
1989 ''[[Kristuksen viimeinen kiusaus]]''<br />
1990 ''[[Mafiaveljet]]''<br />
2002 ''[[Gangs of New York]]''<br />
2004 ''[[Lentäjä (elokuva)|Lentäjä]]''<br />
2011 ''[[Hugo (elokuva)|Hugo]]''<br />
2013 ''[[The Wolf of Wall Street]]''<br />
'''[[Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinto|Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar]]'''<br />
1990 ''[[Mafiaveljet]]''<br />
1993 ''[[Viattomuuden aika]]''
}}
'''Martin Scorsese''' (s. [[17. marraskuuta]] [[1942]] [[Queens]], [[New York (osavaltio)|New York]], [[Yhdysvallat]]) on [[Oscar-palkinto|Oscar-palkittu]] yhdysvaltalainen [[elokuvaohjaaja]] ja -tuottaja.<ref name="AMG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.allmovie.com/artist/martin-scorsese-p110533 | Nimeke = Marti Scorsese Biography | Tekijä = Jason Ankeny | Ajankohta = | Julkaisu = all movie guide |Julkaisija = RoVi | Viitattu = 20.1.2015 }}</ref>
 
Scorsese voitti vuoden 2006 [[Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto|parhaan ohjaajan Oscarin]] elokuvalla ''[[The Departed]]'', oltuaan aiemmin ehdokkaana yhteensä seitsemän kertaa. Scorsesen tunnetaan myös muun muassa elokuvista ''[[Taksikuski]]'' (1976), ''[[Kuin raivo härkä]]'' (1980) ja ''[[Mafiaveljet]]'' (1990), joissa kaikissa näyttelee [[Robert De Niro]]. ''Mafiaveljistä'' Scorsese sai muun muassa parhaan ohjauksen [[BAFTA]]-palkinnon. Muita Scorsesen ja De Niron elokuvia ovat ''[[Sudenpesä (vuoden 1973 elokuva)|Sudenpesä]]'' (1973), ''[[New York, New York]]'' (1977), ''[[Koomikkojen kuningas]]'' (1983), ''[[Cape Fear]]'' (1991) ja ''[[Casino (elokuva)|Casino]]'' (1995).
 
== Uran alkuUra ==
=== Alusta ensimmäiseen menestyselokuvaan ===
[[Amerikanitalialainen]] Scorsese valmistui New Yorkin elokuvakoulusta vuonna 1964. Ennen valmistumistaan hän oli ohjannut useita lyhytelokuvia, ja teki ensimmäisen pitkän elokuvansa vuonna 1967. ''[[Kuka kolkuttaa ovelleni?]]'' tehtiin pienellä 75&nbsp;000 dollarin budjetilla, ja sitä markkinoitiin [[seksploitaatio]]elokuvana.{{lähde}} Pääosassa esiintyi [[Harvey Keitel]], joka esiintyi myöhemmin monissa Scorsesen parhaista elokuvissa.<ref name="AMG"/>
Scorsese valmistui [[New Yorkin yliopisto]]sta maisteriksi vuonna 1966. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa ''[[Kuka kolkuttaa ovelleni]]'' (1967) oli opiskelijatuotanto, joka pääsi rajoitettuun teatterilevitykseen. Se sai joitakin positiivisia arvosteluita, joista huomattavin oli nuoren [[Roger Ebert]]in arvostus.<ref name="raymond">Raymond.</ref> Elokuvassa esiintyi myös opiskelija [[Harvey Keitel]], joka tulisi näyttelemään useassa Scorsesen elokuvassa, ja sen leikkasi [[Thelma Schoonmaker]], josta tuli Scorsesen pitkäaikainen yhteistyökumppani.<ref name="AMG">Ankeny.</ref>
 
Scrosese opetti elokuvaa hetken New Yorkin yliopistossa, jossa hänen oppilaitaan olivat muun muassa [[Oliver Stone]] ja [[Jonathan Kaplan]]. Hän julkaisi vuonna 1970 dokumenttielokuvan ''[[Street Scenes]]'', jossa hän kuvasi opiskelijaprotesteja, joissa vastustettiin Yhdysvaltain hyökkäystä Kambodžaan. Tämän jälkeen Scorsese lähti New Yorkista [[Hollywood]]iin.<ref name="AMG"/> Hän toimi leikkaajana 1970-luvun alussa dokumenttielokuvissa ''[[Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta, musiikkia]]'', ''[[Medicine Ball Caravan]]'' ja ''[[Elvis kiertueella]]''.<ref name="raymond"/>
Koska tämä elokuva ei menestynyt, Scorsese jatkoi leikkaajana ja kuvaajana. Hänen osittain leikkaamistaan ja kuvaamistaan dokumenteista tunnetuimmat ovat rockelokuvat, Golden Globe -voittaja ''Elvis kiertueella'' (1972) ja Oscar-voittaja ''Woodstock'' (1970).
 
Scorsesen toinen täyspitkä ohjaus oli ''[[Vapauden verinen laulu]]'' (1972). [[Leonard Kastle]]n lopulta ohjaamassa vuoden 1969 elokuvassa ''[[Kuherruskuukausimurhaajat]]'' Scorsese oli ehtinyt toimia vain viikon ohjaajana ennen potkuja.<ref name="raymond"/> Hän käytti samaa teknistä henkilökuntaa ensimmäisessä menestyselokuvassaan ''[[Sudenpesä (vuoden 1973 elokuva)|Sudenpesä]]'' (1973) kuin oli käyttänyt ''Vapauden verisessä laulussa''. ''Sudenpesä'' oli omaelämäkerrallinen draamaelokuva, jossa Scorsese käytti ensimmäisen kerran useita hänelle tunnusomaisia piirteitä: Elokuvassa oli ulkopuolisia antisankareita, epätavallisia kamera- ja leikkaustekniikoita, uskonnollisen elämän ja gansterielämän välisiä ristiriitoja ja eloisaa populaarimusiikin käyttöä. ''Sudenpesä'' oli myös Scorsesen ensimmäinen elokuva [[Robert De Niro]]n kanssa.<ref name="AMG"/>
Vuonna 1972 ensi-iltansa saanut ''[[Vapauden verinen laulu]]'' oli Scorsesen toinen täyspitkä elokuva. Hän sai sen toteuttamiseen 600&nbsp;000 dollarin budjetin. Filmi menestyi hänen edellistä elokuvaansa paremmin ja pääsi levitykseen myös Suomessa. Elokuvan tuotti [[Roger Corman]], joka nosti esille Scorsesen lisäksi muun muassa [[Jack Nicholson]]in.
 
''Sudenpesän'' jälkeen Scorsese matkusti Arizonaan kuvaamaan elokuvaa ''[[Alice ei asu enää täällä]]'', jonka hän teki vastatakseen kritiikkiin, jonka mukaan hän ei pystyisi tekemään ”naisten elokuvaa”. ''Alice ei asu enää täällä'' menestyi hyvin, ja sen pääosanäyttelijä [[Ellen Burstyn]] sai [[Parhaan naispääosan Oscar-palkinto|parhaan naispääosan Oscarin]]. Samana vuonna elokuvan kanssa ilmestyi dokumentti ''[[Italianamerican]]'', jossa Scorsese käsitteli vanhempiensa kautta italialaisia maahanmuuttajia ja elämää New Yorkin [[Little Italy (Manhattan)|Little Italyssä]].<ref name="AMG"/>
== Läpimurto ==
Ennen lopullista läpimurtoaan Scorsese ehti ohjaamaan ylistetyn rikoselokuvan ''[[Sudenpesä (vuoden 1973 elokuva)|Sudenpesä]]'' (1973), jonka tuore tähti oli [[Robert De Niro]]. Hän on sittemmin näytellyt kaikkiaan kahdeksassa Scorsesen ohjauksessa. Tällä kertaa Scorsesen oli hankittava koko 500&nbsp;000 dollarin budjetti yksin, sillä hän ei suostunut Roger Cormanin ajatukseen palkata pelkästään mustia näyttelijöitä. Elokuva toi ohjaajalleen parhaan käsikirjoituksen ehdokkuuden Yhdysvaltain käsikirjoittajainliiton gaalassa.
 
=== ''Taksikuski'' ja musiikkielokuvat ===▼
Vuonna 1974 Scorsese ohjasi kaksi elokuvaa; dokumentin ''Italianamerican'' ja läpimurrokseen muodostuneen ''[[Alice ei asu enää täällä]]'' -draaman, jonka budjetti oli vain 85&nbsp;000 dollaria. Elokuva keräsi sittemmin 18,6 miljoonan dollarin lipputulot ja nosti Scorsesen Hollywoodin huippuohjaajien joukkoon. Elokuva toi [[Robert Getchell]]ille Oscar-ehdokkuuden käsikirjoituksesta, [[Ellen Burstyn]]ille palkinnon naispääosasta ja [[Diane Ladd]]ille naissivuosasta. Scorsese sai myös Cannesin Kultainen palmu -ehdokkuuden.
New Yorkissa Scorsese aloitti kesällä 1974 työskentelyn elokuvan ''[[Taksikuski]]'' (1976) parissa. [[Paul Schrader]]in käsikirjoitukseen perustunut elokuva tutki väkivallan luonnetta modernissa yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Sen pääosassa oli De Niro, joka näytteli ihmisyydestä syrjäytynyttä taksikuskia. ''Taksikuski'' sai loistavan vastaanoton, ja se voitti [[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin elokuvajuhlilla]].<ref name="AMG"/> Elokuva sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta elokuvasta. Scorsese jäi kuitenkin ilman ohjaajaehdokkuutta.
 
Kahden menestyselokuvan jälkeen Scorsese ryhtyi työstämään musikaalia. Vuonna 1977 ilmestynyt ''[[New York, New York]]'' oli Scorsesen ensimmäinen merkittävä elokuva, joka ei saanut ylistävää vastaanottoa. Tämän jälkeen hän jatkoi [[The Band]]in kiitospäivänä 1976 tekemän jäähyväiskeikan dokumenttielokuvan parissa. ''[[The Band in Concert – The Last Waltz]]'' ilmestyi (1978). Samana vuonna ilmestyi myös erästä tarinankertojaa käsittelevä dokumentti ''[[American Boy: A Profile of Steven Prince]]''.<ref name="AMG"/>
▲== Taksikuski ja musiikkielokuvat ==
Kun [[Paul Schrader]]in käsikirjoitusta ''[[Taksikuski]]'' päätettiin ryhtyä tuottamaan, [[Brian De Palma]]a suunniteltiin ohjaajaksi. Scorsesen ''Sudenpesä'' teki kuitenkin tuottajiin vaikutuksen, minkä vuoksi Scorsese sai mahdollisuuden ohjata elokuvan – mutta vain, jos De Niro saadaan pääosaan. Niinpä Scorsese ja De Niro aloittivat yhteisen elokuvan tekemisen 1,3 miljoonan dollarin budjetilla, tuloksena 28 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta elokuvasta. Scorsese jäi kuitenkin ilman ohjaajaehdokkuutta. Hän kuitenkin voitti Cannesin Kultaisen palmun.
 
=== 1980-luku ===▼
Kahden menestyselokuvan jälkeen Scorsese ryhtyi työstämään musikaalia, mikä herätti keskustelua Hollywoodissa. Musikaalielokuvat olivat jo käytännössä kuolleet, mutta vuonna 1977 Scorsesen ''New York, New York'' ja [[John Travolta]]n tähdittämä ''Saturday Night Fever'' toivat musikaalin takaisin kannattavaksi lajityypiksi. Scorsese palkkasi pääosiin De Niron ja musikaaliohjaaja [[Vincente Minnelli]]in tyttären, ''Cabaret''-elokuvassa esiintyneen [[Liza Minnelli]]n. Scorsese kutsui elokuvaansa film noir -musikaaliksi. Sen budjetti oli 14 miljoonaa dollaria. Yhdysvalloista voittoa kertyi vain alle kolme miljoonaa dollaria.
Nyrkkeilydraama ''[[Kuin raivo härkä]]'' valmistui vuonna 1980. Nyrkkeilijä [[Jake LaMotta]]n omaelämäkertaan perustunutta elokuvaa oli valmisteltu jo useamman vuoden, kunnes Scorsese aloitti sen työstämisen huhtikuussa 1979. De Niro voitti [[Parhaan miespääosan Oscar-palkinto|parhaan miespääosan Oscarin]] roolistaan LaMottana.<ref name="AMG"/> Kaikkiaan ''Kuin raivo härkä'' voitti kaksi Oscaria ja sai kuusi ehdokkuutta.{{Lähde}} Sen jälkeen Scorsese ja De Niro tekivät kuuluisuutta käsitelleen satiirin ''[[Koomikkojen kuningas]]'' (1983).<ref name="AMG"/>
 
''New York, New York'', ''Kuin raivo härkä'', ''Koomikkojen kuningas'' eivät menestyneet elokuvateattereissa, joten Scorsese teki seuraavan elokuvansa ''[[Illasta aamuun]]'' (1985) itsenäisesti.<ref name="raymond"/> Se toi hänelle parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa ja tuotti budjettinsa kaksinkertaisena takaisin.{{Lähde}} Scorsese aloitti keväällä 1986 kauan odotetun ''[[Suurkaupungin hait|Suukaupungin hait]]'' -elokuvan jatko-osan kuvaamisen. ''[[Suuret setelit|Suurissa seteleissä]]'' (1986) [[Paul Newman]] palasi biljardihuijari ”Fast” Eddie Felsonin rooliin ja voitti uransa ensimmäisen Oscar-palkinnon.<ref name="AMG"/>
Vuosikymmenen lopulla Scorsese ohjasi vielä The Band -yhtyeestä kertovan kiitetyn dokumentin ''Viimeinen valssi''. Scorsese on pitkin uraansa ohjannut muitakin dokumentteja sekä musiikkivideoita, muun muassa Bob Dylanin uran alkuajoista kertovan ''No Direction Home: Bob Dylan'' (2005). Scorsese on työskennellyt musiikkidokumenttien ja -videoiden yhteydessä esimerkiksi [[Elvis Presley]]n, [[Bob Dylan]]in, [[Michael Jackson]]in ja [[The Rolling Stones]]in kanssa.
 
''Suuret setelit'' oli Scorsesen ensimmäinen todellinen taloudellinen menestyselokuva, ja sen ansiosta hän pystyi kuvaamaan lopultakin elokuvan ''[[Kristuksen viimeinen kiusaus]]'' (1988).<ref name="AMG"/> Scorsese oli yrittänyt tehdä usean vuoden ajan elokuvaa [[Nikos Kazantzakis]]in romaanista ''[[Viimeinen kiusaus]]''. Aiempi tuotanto oli lakkautettu vuonna 1983. Ilmestyttyään se herätti monissa kristityissä närää [[Jeesus|Jeesuksen]] seksuaalisuuden kuvaamisesta.<ref name="raymond"/>
▲== 1980-luku ==
Nyrkkeilydraama ''Kuin raivo härkä'' valmistui vuonna 1980. Pääosan De Niro voitti roolistaan Oscarin. Scorsese työsti käsikirjoitusta yhdessä Schraderin kanssa, ja 18 miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuli teattereihin marraskuussa. Se keräsi lipputuloja vain hiukan yli 23 miljoonaa dollaria, mutta toi Oscar-gaalassa Scorseselle parhaan ohjaajan ehdokkuuden ja tuottajille parhaan elokuvan ehdokkuuden. Kaikkiaan ''Kuin raivo härkä'' voitti kaksi Oscaria ja sai kuusi ehdokkuutta.
 
=== Coppolan jalanjäljillä ===▼
Vuonna 1983 valmistuneessa ''Koomikkojen kuningas'' -elokuvassa päärooleissa olivat De Niro sekä koomikoiden kuninkaaksi mainittu [[Jerry Lewis]]. Rooliin olivat ehdolla myös [[Frank Sinatra]], [[Dean Martin]] ja [[Johnny Carson]]. Lewis ei pitänyt Scorsesen työtavoista. Myöskään De Niro ja Scorsese eivät työskennelleet yhdessä pitkään aikaan filmin jälkeen. 20 miljoonaa dollarina maksanut elokuva keräsi vain 2,5 miljoonaa dollaria lipputuloja.
[[Tiedosto:Scorsese 03.jpg|thumb|left|Martin Scorsese [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]] 1995.]]
Scorsese teki yhden osion episodielokuvaan ''[[New York Stories]]'' (1989), jonka muut ohjaajat olivat [[Woody Allen]] ja [[Francis Ford Coppola]]. Tämän jälkeen Scorsese alkoi työstää elokuvaa ''[[Mafiaveljet]]'', joka perustui rikostoimittaja [[Nicholas Pileggi]]n kirjaan ja käsitteli New Yorkin mafiaa. Se oli Scorsesen ja De Niron ensimmäinen yhteinen elokuva ''Koommikkojen kuninkaan'' jälken, ja se toi [[Joe Pesci]]lle [[Parhaan miessivuosan Oscar-palkinto|parhaan miessivuosan Oscarin]] hurjana mafian palkkamurhaajana.<ref name="AMG"/>
 
Kuvatakseen ''Kristuksen viimeiset kiusaukset'' Scorsese oli luvannut tehdä [[Universal Pictures]]ille myös yhden ”kaupallisemman” elokuvan. Scorsese lunasti lupauksensa vuoden 1991 elokuvalla ''[[Cape Fear]]'', joka oli uusintaversio [[J. Lee Thompson]]in vuoden 1962 trilleristä ''[[Tuomitun kosto]]''. ''[[Viattomuuden aika]]'' (1993) oli Scorseselta suunnanmouutos; se kertoi New Yorkin yhteiskunnallisista tavoista 1870-luvulla.<ref name="AMG"/>
Kaksi vuotta myöhemmin valmistui Scorsesen ensimmäinen rikoskomedia, ''Illasta aamuun''. 4,5 miljoonan dollarin tuotanto toi hänelle parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa ja tuotti budjettinsa kaksinkertaisena takaisin. Taloudellinen onnistuminen oli myös ''Suuret setelit'' (1986), joka teki yli 40 miljoonaa dollaria voittoa. [[Paul Newman]] voitti [[Oscar]]in roolistansa.
 
''[[Casino]]'' (1995) käsitteli mafian nousua ja tuhoa [[Las Vegas]]issa 1970-luvulla. Samana vuonna ilmestyi Scorsesen Hollywoodin elokuvanteon kehitystä kuvannut dokumenttielokuva ''[[A Personal Journey with Martin Scorsese Through American Movies]]''. Vuonna 1997 valmistunut ''[[Kundun]]'' käsitteli [[14. dalai-lama]]n elämäntarinaa.<ref name="AMG"/>
Vuosikymmenen lopulla Scorsesen ''Kristuksen viimeinen kiusaus'' (1988) herätti keskustelua [[Mel Gibson]]in ''Passion of the Christin'' tavoin. Studio oli varma, että elokuva Jeesuksesta ei tulisi olemaan taloudellinen menestys, ja lopulta elokuva pääsi vain runsaat miljoona dollaria voitolle. Yhtiö suostui tuottamaan elokuvan vain, jos Scorsese ohjaisi heille myöhemmin tilaustyönä menestyselokuvan. Filmi toi Scorselle toisen ohjaus-Oscarin ehdokkuuden.
 
[[Tiedosto:Leo Scor Diaz(GangsofNY)-.jpg|thumb|[[Leonardo DiCaprio]], Martin Scorsese ja [[Cameron Diaz]] ''[[Gangs of New York]]in'' ensi-illasa 2002.]]
Vuosikymmenen päätteeksi Scorsesen ohjasi yhden jakson ''New York Stories'' -episodielokuvaan.
New Yorkin soraiseen nykyilmapiiriin Scorsese palasi elokuvassa''[[Bringing Out the Dead]]'', jonka pääosassa oli [[Nicolas Cage]] uupuneena hoitajana. [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissotaa]]n sijoittunut ''[[Gangs of New York]]'' (2002) New Yorkin jengeistä oli ollut Scorsesen ajatuksissa jo noin 25 vuoden ajan. Se sai useita Oscar-ehdokkuuksia muttei voittanut yhtään. Elokuvaa oli ollut käsikirjoittamassa [[Kenneth Lonergan]], jonka esikoisohjauksen ''[[Väärät ystävät]]'' (2000) Scorsese oli tuottanut.<ref name="AMG"/>
 
''Gangs of New Yorkissa'' ja Scrosesen seuraavassa elokuvassa ''[[Lentäjä (elokuva)|Lentäjä]]'' (2004) oli pääosissa [[Leonardo DiCaprio]], josta on tullut 2000-luvulla Scorsesen luottonäyttelijä. ''Lentäjässä'' DiCpario näytteli monimiljonääri [[Howard Hughes]]ia, jonka nuoruudenvuosiin elokuva keskittyy. Vuonna 2004 Scorsese teki ääniroolin animaatioelokuvassa ''[[Hain tarina]]''.<ref name="AMG"/>
▲== Coppolan jalanjäljillä ==
Amerikanitalialainen [[Francis Ford Coppola]] oli 1970-luvulla ohjannut ''Kummisetä''-elokuvan, jota usein pidetään yhtenä parhaista mafiafilmeistä. Myös Scorsese halusi kuvata mafiaa. Hän teki samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan ''Mafiaveljet'' (1990). De Niro teki paluun Scorsesen elokuvien pääosaan, ja sivuosassa nähty [[Joe Pesci]] voitti roolistaan Oscarin. 25 miljoonaa dollaria maksanut elokuva valittiin Total Films -lehden toimituksessa maailman parhaaksi elokuvaksi. Se toi Scorseselle Oscar-ehdokkuuden ohjauksesta, tuottajalle parhaasta elokuvasta, ja kolme muuta ehdokkuutta. Lipputulot jäivät 46 miljoonaan dollariin.
 
=== Viimein Oscar-palkinto ===
Seuraavaksi Scorsese ohjasi Universalille lupaamansa menestyselokuvan, ''Cape Fearin''. Uusintaversio [[J. Lee Thompson]]in vuoden 1962 trilleristä toi De Nirolle ja [[Juliette Lewis]]ille Oscar-ehdokkuudet. Kuvauksissa Scorsese päästi ensimmäistä kertaa ohjaajaurallaan käsikirjoittajan kuvauspaikalle. Hän haluaa tuoda esiin oman näkemyksensä, ei kirjoittajan. Tuotanto lunasti odotukset. Se maksoi 35 miljoonaa dollaria ja keräsi maailmanlaajuisesti 182 miljoonan dollarin lipputulot.
Scorsese sai vuonna 2005 ylistäviä kommentteja [[Bob Dylan]]ista kertovasta, lähes nelituntisesta dokumentista ''[[No Direction Home: Bob Dylan]]'' (2005). Se käsitteli Dylanin elämää ja taiteellista kehittymistä Britanniassa järjestettyjen historiallisten konserttien kautta. Draamaelokuviin Scorsese palasi seuraavana vuonna elokuvalla ''[[The Departed]]'' (2006), joka oli hongkongilaisen ''[[Mou gaan dou]]n'' uudelleenfilmatisointi. DiCaprio esitti pääosassa rikosjärjestöön soluttautunutta poliisia, ja Scorsese voitti siitä pitkän uransa ensimmäisen Oscar-palkintonsa.<ref name="AMG"/>
 
Scorsese palasi 2008 rockelokuviin, kun hän teki [[Rolling Stones]]in New Yorkin -keikasta dokumentin ''[[Shine a Light (elokuva)|Shine a Light]]''. DiCaprion ja Scorsesen neljäs yhteistyö oli paranoidinen jännityselokuva ''[[Suljettu saari]]'' (2010). Scorsese jatkoi 2010-luvulla dokumenttien tekemistä tunnetuista populaarikulttuurin hahmoista. Kirjailija [[Fran Lebowitz]]ista kertonut elokuva ''[[Public Speaking]]'' ilmestyi vuonna 2010, henkilökohtainen kunnianosoitus ohjaaja [[Elia Kazan]]ille, ''[[A Letter to Elia]]'' samana vuonna ja [[George Harrison]] -dokumentti ''[[George Harrison – Living in the Material World]]'' vuonna 2011.<ref name="AMG"/>
''Viattomuuden aika'' (1993) sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja yhden voiton. 34 miljoonaa dollaria maksanut elokuva jäi Yhdysvaltain teatterikierroksellaan tappiolliseksi, mutta maksoi itsensä takaisin ulkomaanlevityksessä.
 
Scorsesen ensimmäinen [[3D-elokuva]] oli [[Brian Selznick]]in lastenkirjasta sovitettu ''[[Hugo (elokuva)|Hugo]]'' (2011).<ref name="AMG"/>Vuonna 2013 Scorsese ohjasi elokuvan ''[[The Wolf of Wall Street]]'', joka kertoo yhdysvaltalaisesta pörssimeklarista Jordan Belfortista. Pääosissa ovat muun muassa [[Leonardo DiCaprio]], [[Jonah Hill]] ja [[Jean Dujardin]].▼
Samaisena vuonna ensi-iltansa saanut mafiaelokuva ''Casino'' (päärooleissa De Niro, Pesci ja [[Sharon Stone]]) perustui saman kirjailijan romaaniin kuin ''Mafiaveljet'', ja toi Stonelle Oscar-ehdokkuuden. 52 miljoonaa dollaria maksanut ''Casino'' ei menestynyt Yhdysvalloissa odotetusti, mutta keräsi ulkomailta lipputuloja 116 miljoonaan dollariin asti.
 
== ElämäkertaelokuvatYksityiselämä ==
Scorsese on ollut naimisissa viidesti. Hänen ensimmäinen vaimo oli yliopistoaikainen kumppaninsa Laraine Marie Brennan, jonka kanssa hän oli naimisissa 1965–1971. Scorsesen toinen vaimo oli toimittaja [[Julia Cameron]] ja kolmas vaimo näyttelijä [[Isabella Rossellini]], joka on Scorsesen suosikkiohjaajiin kuuluvan [[Roberto Rossellini]]n tytär. Scorsesen ja Rosselinin liitto kesti 1979–1982. Scorsese meni vuonna 1985 naimisiin tuottaja [[Barbara De Fina]]n kanssa. He erosivat vuonna 1991. Scrosesen viides vaimo on Helen Morris, jonka kanssa hän meni naimisiin heinäkuussa 1999. Scorsesella on kolme tytärtä, Catherine syntyi ensimmäisestä liitosta Laraine Brennanin kanssa, Domenica liitosta Julia Cameronin kanssa ja kolmas tytär Francesca syntyi marraskuussa 1999.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/films/features/martin-scorsese-in-conversation-guilt-trips-of-the-great-director-9000873.html| Nimeke = Martin Scorsese in conversation: Guilt trips of the great director| Tekijä = Aftab, Kaleem| Julkaisu = The Independent| Ajankohta = 13.12.2013| Viitattu = 24.5.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Scorsese päätti filmata [[14. dalai-lama]]n elämäntarinan, ja toi ''Kundun''-nimisen tuotannon teattereihin vuonna 1997. Kohtuullisella budjetilla toteutettu elokuva oli kuitenkin paha floppi, ja jäi 23 miljoonaa dollaria tappiolle teatterikierroksellaan Yhdysvalloissa. Elokuva sai kuitenkin neljä Oscar-ehdokkuutta.
 
== Tyyli ja merkitys ==
Schraderin käsikirjoituksesta filmatusta ''Bringin Out the Dead'' (1999) odotettiin hittiä, sillä 55 miljoonaa dollaria maksaneen tuotannon pääosassa nähtiin [[Nicolas Cage]]. Lipputuloja kertyi kuitenkin vain 16 miljoonaa dollaria. Tilanteen korjasi vuonna 2002 ensi-iltansa saanut ''Gangs of New York'', joka keräsi lähes 200 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuva jonka pääosissa oli muun muassa [[Leonardo DiCaprio]], [[Daniel Day-Lewis]] ja [[Cameron Diaz]] oli Scorsesen työpanoksen arvoinen, ja sai peräti 10 Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaan ohjaajaan ehdokkuuden.
Scorsese on aikansa tunnetuimpia elokuvantekijöitä, ja hän oli suurelta osin määrittelemässä Yhdysvaltaista modernia elokuvaa 1970- ja 1980-luvuilla.<ref name="AMG"/> Scrosese on usein ilmaissut rakkautensa [[Klassinen Hollywood-elokuva|klassista Hollywood-elokuvaa]].<ref>Armstrong et al, s. 496.</ref> Sen lisäksi häneen ovat vaikuttaneet [[Ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan uusi aalto]] ja New Yorkin 1960-luvun lopun [[underground]]-liike.<ref name="AMG"/>
 
Scorsese tuntee syvällisesti elokuvan historiaa ja tukee sekä yhdysvaltalaisen että kansainvälisen elokuvan säilyttämistä.<ref name=alanen612>Alanen, s. 612.</ref> Hän perusti 1990 [[The Film Foundation]]in, jonka päämääränä on suojella ja säilöä elokuvan historiaa. Sen alaisuudessa toimiva [[World Cinema Project]] on entisöinyt elokuvia yli 18 eri maasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.film-foundation.org/mission-statement| Nimeke = Mission Statement| Julkaisija = The Film Foundation| Viitattu = 24.5.2015| Kieli = {{en}}}}</ref>
Lähes 100 miljoonaa dollaria maksanut elokuva aloitti Scorsesen yhteistyön DiCaprion kanssa, jonka myötä syntyi ''The Aviator – Lentäjä'' (2004). 110 miljoonan dollarin suurtuotanto keräsi 213 miljoonan dollarin lipputulot, ja oli ennakkosuosikki Oscar-gaalassa. 11 ehdokkuudesta vain viisi toteutui, ja Scorsese jäi jälleen ilman ohjaajapalkintoa [[Clint Eastwood]]in voittaessa. [[Cate Blanchett]] sai roolistaan [[Oscar]]in, ja näin ollen viisi näyttelijää on voittanut patsaan Scorsesen ohjauksesta.
 
Scorsesen tuotannossa keskeisessä asemassa ovat kaksi vastakkaista suuntausta. Toisena suuntauksena ovat rajut hahmotukset, jotka on otettu hänen kotikaupunkinsa New Yorkin nykytodellisuudesta. Toisen suuntauksen muodostavat genre-elokuvat. Näistä molemmissa korostuvat henkilökohtaiset visiot ja tarkkaan suunniteltu leikkaus. Scorsese toimi itsekin uransa alkuvaiheessa leikkaajana, ja hänen opiskelutoverinsa [[Thelma Schoonmaker]] on ollut Scorsesen leikkaajana koko tämän uran ajan.<ref>Alanen, s. 611.</ref>
▲Vuonna 2013 Scorsese ohjasi elokuvan ''[[The Wolf of Wall Street]]'', joka kertoo yhdysvaltalaisesta pörssimeklarista Jordan Belfortista. Pääosissa ovat muun muassa [[Leonardo DiCaprio]], [[Jonah Hill]] ja [[Jean Dujardin]].
 
Scorsese on ollut koko uransa ajan kiinnostunut dokumentista ja populaarimusiikista. Hän on tehnyt useita dokumenttielokuvia ja tallentanut tunnettujen muusikoiden keikkoja. Hän on ollut myös näytellyissä elokuvissaan uranurtaja populaarimusiikin käytössä.<ref name=alanen612>Alanen, s. 612.</ref>
== Uusimmat teokset ==
''[[The Departed]]'' saapui teattereihin syksyllä 2006. Aasialaiselokuvan uusintaversion pääosissa nähtiin DiCaprion kanssa [[Matt Damon]], [[Jack Nicholson]] ja [[Alec Baldwin]]. Elokuva voitti neljä Oscar-palkintoa vuonna 2007, kategorioista Paras ohjaus, Paras sovitettu käsikirjoitus ([[William Monahan]]), Paras leikkaus ([[Thelma Schoonmaker)]] ja Paras elokuva. Scorsese voitti ensimmäisen Oscarinsa vihdoin, oltuaan 7 kertaa ehdokkaana, ja saatuaan jo liikanimen "''Oscarien epäonnekas mies''". Vuonna 2010 Scorsese ohjasi elokuvan ''[[Suljettu saari]]'', jonka pääosassa oli jälleen kerran DiCaprio. Vuonna 2011 Scorsese ohjasi elokuvan ''[[Hugo (elokuva)|Hugo]]'', joka oli Scorsesen ensimmäinen [[3D-elokuva]]. Scorsesen viimeisin elokuva on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut [[The Wolf of Wall Street]], joka sai viisi Oscar-ehdokkuutta.
 
== Oscar-palkinnot ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Scorsese”