Ero sivun ”Iron Butterfly” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
clean up, typos fixed: myöskin → myös (2), lukuuno → lukuun o using AWB |
||
Rivi 16:
}}
'''Iron Butterfly''' on amerikkalainen [[psykedeelinen rock|psykedeelistä rockia]] soittanut yhtye, joka muistetaan eteenkin ''[[In-A-Gadda-Da-Vida]]'' -albumistaan ja samannimisestä kappaleesta. Yhtyeen ensimmäinen ja menestyksekkäin toimintakausi oli vuosina [[1966]]-[[1971]], minkä jälkeen yhtye on koottu uudelleen vaihtelevilla kokoonpanoilla useaan otteeseen. Viimeisin studioalbumi on vuodelta [[1975]]. Yhtyeen pääasiallisesti synkkätunnelmaisen ja raskaan ilmaisun vuoksi sitä on pidetty [[heavy metal]] -musiikin edelläkävijänä<ref name="pophistory"/><ref name="ingle"/>, mutta sen musiikissa on vaikutteita myös [[blues]]- ja [[pop]]musiikistakin. Iron Butterflyn tunnetuin albumi, ''[[In-A-Gadda-Da-Vida]]'' ([[1968]]) on myynyt yli 30 miljoonaa kappaletta ja se on maailman 40 myydyimmän albumin joukossa.<ref name="pophistory">http://www.pophistorydig.com/?tag=iron-butterfly-history artikkeli yhtyeestä The Pop History Dig-sivustolla</ref>
==Yhtyeen vaiheet==
Rivi 24:
Yhtye perustettiin [[San Diego]]ssa [[Kalifornia]]ssa vuonna [[1966]] kahden kilpailevan paikallisen yhtyeen yhdistettyä voimansa.<ref name="bushy">http://www.drumheadmag.com/web/feature.php?id=14 Ron Bushyn haastattelu Drumhead Magazinen kotisivulla</ref> Nimi Iron Butterfly on kontrasti yhtyeen musiikista, jossa oli niin raskaita (iron = rauta) kuin kevyempiäkin (butterfly = perhonen) sävyjä.<ref name="bushy"/><ref name="ingle">http://www.storyofthestars.com/iron_butterfly.htm Doug Inglen haastattelu</ref> Ensimmäiseen levyttävään kokoonpanoon kuuluivat kosketinsoittaja-vokalisti [[Doug Ingle]], rumpali [[Ron Bushy]], kitaristi [[Danny Weis]], basisti [[Jerry Penrod]] ja perkussionisti-vokalisti [[Darryl DeLoach]]. Yhtyeen äänimaailmassa suuressa roolissa olivat Inglen urut ja goottihenkinen laulutyyli sekä Weisin säröinen kitarointi. Yhtye sai kiinnitykset [[Los Angeles]]in Whisky a go go- ja Galaxy-klubeille ja näkyvyyden myötä se sai levytyssopimuksen [[Atlantic]]-yhtiön alamerkiltä ATCO:lta.<ref name="bushy"/> Ensimmäinen albumi ''[[Heavy (Iron Butterflyn albumi)|Heavy]]'' nauhoitettiin loppuvuodesta [[1967]]. Levytyksen jälkeen DeLoach, Weis ja Penrod jättivät yhtyeen sisäisten ristiriitojen takia<ref name="weis">http://www.rhinoceros-group.com/dannyweis.htm Danny Weisin haastattelu Rhinocerosin kotisivuilla</ref> ja heidät korvasi basisti [[Lee Dorman]] ja vasta 17-vuotias kitaristi [[Erik Braunn]] (synt. Rick Davis, käyttänyt myös nimeä Erik Brann).<ref name="braunn2"/> Weis ja Penrod perustivat myöhemmin [[Rhinoceros]]-nimisen yhtyeen.
''Heavy'' julkaistiin tammikuussa [[1968]] ja se nousi ilman tuohon aikaan tärkeää singlemenestystä sijalle 78 [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] albumilistalla ja möi lopulta kultaa. Albumi sisälsi suoraviivaisia rock- ja pop-kappaleita kuten "Unconscious Power" ja "Gentle As It May Seem" ja psykedeelisiä, raskassävyisempiä kappaleita kuten "Possession" ja yhtyeen tunnetuimpiin kuuluvan "Iron Butterfly Theme". Albumin myötä yhtye sai maanlaajuista näkyvyyttä ja pääsi esiintymään isommille areenoilla mm. [[The Doors]]in ja [[Jefferson Airplane]]n kaltaisten isojen nimien lämmittelijänä.<ref name="ingle"/> Huhtikuussa 1968 yhtye esiintyi [[New York]]in Fillmore Eastissa ja nauhoitukset julkaistiin vuonna [[2011]] nimellä ''[[Fillmore East 1968]]''.
Kesäkuussa 1968 julkaistiin ''[[In-A-Gadda-Da-Vida]]'', yhtyeen tunnetuin ja myydyin albumi. Se muistetaan eteenkin 17 minuuttia pitkästä nimikappaleestaan, jossa on suoraviivainen, heavy metal-tyylinen kitarariffi, pitkät urku- ja kitarasoolot sekä poikkeuksellisesti myös rumpusoolo keskellä kappaletta. Nimi tulee sanoista "In the Garden of Eden". Tarinan mukaan kappaleen säveltäjä Doug Ingle esitteli kappaleen päihtyneenä muille jäsenille ja rumpali Ron Bushy kirjoitti Inglen epäselvästi lausumat sanat foneettisesti ylös.<ref name="bushy"/> Albumi nousi korkeimmillaan Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 4 ja pysyi listalla lopulta yhteensä 140 viikkoa, joista 81 viikkoa top tenissa.<ref name="ibhistory">http://www.ironbutterfly.com/biography1.php?view=1 historia yhtyeen kotisivustolla</ref><ref name="pophistory"/> Vuoden 1968 loppuun mennessä albumi möi kultaa ja tähän päivään mennessä se on myynyt nelinkertaista platinaa Yhdysvalloissa<ref>{{Verkkoviite|nimeke = RIAA - Gold & Platinum Searchable Database - June 29, 2015|osoite = http://www.riaa.com/goldandplatinumdata.php?content_selector=gold-platinum-searchable-database#|julkaisu = http://www.riaa.com|viitattu = 2015-06-29}}</ref> ja n. 30 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.<ref name="pophistory"/> Se oli myös Atlantic Recordsin myydyin albumi ennen kuin ''[[Led Zeppelin IV]]'' ohitti sen. Albumia on monissa yhteyksissä sanottu kautta aikain ensimmäiseksi platinalevyllä palkituksi albumiksi, mutta Yhdysvaltain ääniteteollisuuden etujärjestön [[Recording Industry Association of America|RIAA]]:n mukaan kyseinen kunnia menee virallisesti [[Eagles]]-yhtyeen [[Their Greatest Hits (1971–1975)|''Their Greatest Hits 1971-1975'']]-albumille.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = RIAA - Recording Industry Association of America - June 29, 2015|osoite = https://www.riaa.com/goldandplatinum.php?content_selector=historyx|julkaisu = http://www.riaa.com|viitattu = 2015-06-29}}</ref>
Rivi 32:
Helmikuussa 1969 julkaistu ''[[Ball (Iron Butterflyn albumi)|Ball]]'' möi myös kultaa, mutta ei ollut niin iso menestys kuin edeltäjänsä. Musiikillisesti albumi jatkoi yhtyeen tummasävyistä linjaa, mutta sisälsi myös melodisempaakin materiaalia. Albumilta nousi kaksi pienempää singlehittiä "Soul Experience" ja "In the Time of Our Lives". Elokuussa 1969 yhtyeen piti esiintyä legendaarisiksi muodostuneilla [[Woodstock]]in festivaaleilla, mutta liikenneruuhkien ja tiettävästi yhtyeen managerin kohtuuttomien vaatimusten vuoksi yhtye ei koskaan päässyt lentokentältä festivaalialueelle.<ref name="woodstock">http://www.sandiegoreader.com/news/2009/aug/12/blurt4/ artikkeli Woodstockista ja Iron Butterflysta</ref><ref name="bushy"/>
Yhtyeen jatkuva keikkailu ja kiertäminen alkoi pikkuhiljaa vaatia veronsa<ref name="ingle"/> ja nuori kitaristi Erik Braunn jätti yhtyeen loppuvuodesta 1969 terveydellisistä syistä.<ref name="perfect">http://www.furious.com/perfect/ironbutterfly.html artikkeli yhtyeestä Perfect Sound Forever-sivustolla</ref> Vuoden 1970 alussa julkaistiin live-albumi ''[[Live (Iron Butterflyn albumi)|Live]]'', joka sisälsi nauhoituksia edellisvuodelta ja mm. 19 minuutin version "In-A-Gadda-Da-Vida"-kappaleesta. Braunn perusti vuonna [[1970]] [[Flintwhistle]]-nimisen yhtyeen, jossa soitti mm. Iron Butterflyn alkuperäisjäsen Darryl DeLoach.
Braunnin tilalle seuraavan albumin levytyksiin tulivat kitaristit [[Larry "Rhino" Reinhardt]] ja [[Mike Pinera]] jotka jäivät myös kiertuekokoonpanoon.<ref name="perfect"/> Vuoden 1970 elokuussa julkaistu ''[[Metamorphosis (Iron Butterflyn albumi)|Metamorphosis]]'' ei menestynyt myynnillisesti enää edeltäjiensä tavoin, vaikkakin se nousi kuitenkin sijalle 16 Yhdysvaltain albumilistalla ja kappaleesta "Easy Rider (Let the Wind Pay the Way)" julkaistu single nousi sijalle 66 singlelistalla, ollen yhtyeen toiseksi suurin singlemenestys. Albumilla yhtye vei musiikkiaan enemmän kaupallisempaan suuntaan.<ref name="perfect"/> Albumia seuranneen kiertueen jälkeen Doug Ingle lähti yhtyeestä kyllästyneenä loputtomiin kiertueisiin ja samalla yhtye hajosi.<ref name="ingle"/><ref name="perfect"/> Ingle vetäytyi musiikkimaailmasta ja Dorman ja Reinhardt perustivat [[Captain Beyond]]-yhtyeen.
===1974-===
Rivi 40:
Iron Butterfly teki paluun vuonna [[1974]] Ron Bushyn ja Erik Braunnin johdolla<ref name="bushy"/> ja julkaisi vuonna [[1975]] studioalbumit ''[[Scorching Beauty]]'' ja ''[[Sun and Steel]]'' ilman suurempaa kaupallista menestystä. Nämä ovat toistaiseksi myös yhtyeen viimeisimmät studioalbumit. Vuoden [[1977]] jälkeen yhtye ollut toiminnassa vaihtelevin kokoonpanoin. Mukana ovat olleet vuoroin lähes kaikki yhtyeessä vuosina 1968-1971 vaikuttaneet jäsenet. Vuonna [[1988]] ''[[In-A-Gadda-Da-Vida]]''-albumin tehnyt kokoonpano Ingle, Braunn, Dorman ja Bushy esiintyi Atlantic Recordsin 40-vuotisjuhlissa. Tiettävästi myös iso levytyssopimus oli tuolloin tarjolla ja maailmankiertue [[Yes]]-yhtyeen lämmittelijänä suunnitteilla, mutta nämä jäivät kuitenkin toteutumatta.<ref name="braunn">http://erikbraunn.net/history.html historia Erik Braunnin kotisivuilla</ref>
Yhtyeen historiaa ovat varjostaneet useat kuolintapaukset. 1970-luvulla yhtyeessä soittaneen basistin [[Philip Taylor Kramer]]in ruumis löydettiin vuonna [[1999]] [[Malibu]]n lähettyviltä Decker Canyonin pohjalta. Hän oli tiettävästi tehnyt itsemurhan ajettuaan autonsa rotkoon neljä vuotta aiemmin.<ref name="kramer">http://www.historicmysteries.com/philip-taylor-kramer/ artikkeli Philip Taylor Kramerin kuolemasta</ref> Vuonna [[1978]] yhtyeen basisti [[Keith Ellis]] menehtyi yhtyeen kiertueella Saksassa ja vuonna [[1985]]
Viimeisimpään vuosina [[2005]]-[[2012]] toimineeseen kokoonpanoon kuuluivat Dormanin ja Bushyn lisäksi kitaristi [[Charlie Marinkovich]] ja kosketinsoittaja-vokalisti [[Martin Gerschwitz]]. Vuonna [[2010]] yhtye palkittiin pitkästä urastaan San Diego Music Awards-gaalassa.<ref name="sandiego"/>
Yhtyeen toiminta pysähtyi vuonna 2012 Bushyn sairastelun<ref name="ironbutterfly"/> ja Dormanin saman vuoden joulukuussa sydänongelmien vuoksi tapahtuneen kuoleman johdosta.<ref name="dorman">http://www.nytimes.com/2012/12/23/arts/music/lee-dorman-bass-guitarist-for-iron-butterfly-dies-at-70.html?_r=0 artikkeli Lee Dormanin kuolemasta NY Times-lehden kotisivustolla</ref> Kitaristi Charlie Marinkovich kertoi vuonna [[2013]] yhtyeen virallisilla kotisivuilla jättäneensä yhtyeen ja lisäsi, että yhtye ei tule jatkamaan ilman alkuperäisjäseniään.<ref name="ironbutterfly">http://www.ironbutterfly.com/news1.php uutinen yhtyeen kotisivustolla</ref>
Vuonna [[2015]] yhtye teki paluun Bushyn johdolla. Kokoonpanoon kuuluvat hänen lisäkseen perkussionisti [[Michael Green]], kitaristi [[Erik Barnett]], basisti [[Dave Meros]], rumpali [[Ray Weston]] ja kosketinsoittaja [[Phil Parlapiano]]. Terveydentilansa vuoksi Bushy ei ole kuitenkaan kokoaikaisesti kokoonpanossa mukana.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = IRONBUTTERFLY.COM|osoite = http://www.ironbutterfly.com/%20Band|julkaisu = www.ironbutterfly.com|viitattu = 2015-06-29}}</ref> Greenia
==Diskografia==
| |||