Ero sivun ”Kevätuhri” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) fix, kuva, Aiheesta muualla |
clean up, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB |
||
Rivi 18:
| tyyli = [[primitivismi]]
}}
'''Kevätuhri''' ({{k-ru|Весна священная|Vesna svjaštšennaja}}; {{k-fr|Le sacre du printemps}}) on venäläisen [[Igor Stravinsky]]n säveltämä [[baletti]]. Stravinsky sävelsi teoksen [[Sergei Djagilev]]in ''[[Ballets russes]]'' -seurueelle, ja sen alkuperäisen koreografian teki [[Vatslav Nižinski]]. Teos edustaa [[primitivismi]]ä, ja sitä pidetään [[modernismi]]n läpimurtona taidemusiikissa. ''Kevätuhri'' esitettiin ensimmäisen kerran 29. toukokuuta 1913 [[Pariisi]]n [[Théâtre des Champs-Élysées|Théâtre des Champs-Élysées’ssä]]. Skandaalimainen ensi-ilta, jossa teoksen modernistisuudesta järkyttynyt yleisö häiritsi esitystä, on jäänyt musiikin historiaan.<ref name="brit">Schwarm, Betsy: [http://www.britannica.com/EBchecked/topic/504598/The-Rite-of-Spring The Rite of Spring.] ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 7.9.2014. {{en}}
Baletin virallinen nimi on kokonaisuudessaan ''Le Sacre du printemps: tableaux de la Russie païenne en deux partie'' (''Kevätuhri: kuvia pakanalliselta Venäjältä kahdessa osassa'').<ref name="brit" /> Venäjänkielinen nimi ''Vesna svjaštšennaja'' tarkoittaa sananmukaisesti ”pyhää kevättä”.<ref name="taruskin">Taruskin, Richard: ''Stravinsky: The Rite of Spring'', s. 5–10, CD-levyn ''Pétrouchka – Le Sacre du Printemps'' tekstiliite. Deutsche Grammophon 1992. 437 769-2. {{en}}</ref>
Rivi 24:
==Juoni==
Baletti kuvaa näkyä muinaiselta pakanalliselta Venäjältä, jossa pienen yhteisön asukkaat suorittavat kevään tuloon liittyviä rituaalisia menoja. Baletin ensimmäinen osa kuvaa erilaisia [[Riitti|riittejä]]. Toisessa osassa [[Ihmisuhri|uhriksi]] valittua tyttöä valmistellaan eri tavoin, kunnes hän lopuksi joutuu tanssimaan itsensä kuoliaaksi. Uhria
Baletin kohtauksilla on seuraavat otsikot:<ref name="brit" /><ref>Taruskin, s. 2–3.</ref>
|