Ero sivun ”Kaupunkirakenteen hajautuminen” versioiden välillä

'''Kaupunkirakenteen hajoaminen''' tai '''kaupunkirakenteen hajautuminen''' ({{k-en|urban sprawl}} tai ''suburban sprawl)'', tarkoittaa nopeaa ja paljon lisää tilaa vaativaa [[kaupunkiseutu|kaupunkiseudun]] kasvua, jonka seurauksena kaupungin väentiheysväestötiheys laskee ja kaupungin rakenne muuttuu aiempaa väljemmäksi. Kaupunkirakenteen hajoaminen voi olla negatiivisesti latautunut termi, ja Suomessa siitä on käytetty myös nimitystä ''[[Nurmijärvi]]''-ilmiö.

Historiallisesti kaupungeissa ihmiset ovat asuneet, tehneet työtä ja käyneet kauppaa suhteellisen pienillä alueilla. [[1900-luku|1900-luvun]] [[Kaupunkisuunnittelu|kaupunkisuunnittelussakaupunkisuunnittelu]]ssa on kuitenkin jo pitkään erotettu nämä toiminnot omille alueilleen. Tällaisessa [[funktionalismi|funktionalistisessa]] kaupunkisuunnittelussa kaavoitetaan laajoja alueita samantyyppiseen rakentamiseen, ja erityyppiset alueet on usein erotettu toisistaan [[tie|teillä]], [[viheralue]]illa tai muilla esteillä.

Kaupunkien vanhat keskusta-alueet on yleensä rakennettu tiiviisti, mutta uudemmilla alueilla väentiheysväestötiheys laskee. Kaupunkirakenne hajautuu, kun kaupunkien laidoille rakennetaan yhä uusia matalan väentiheydenväestötiheyden alueita, jotka tarvitsevat paljon maata suhteessa väestömääräänsä. Tiheimmin rakennettuja ovat vanhojen keskustojen kerrostalo- ja puutaloalueet, jonka jälkeen tulevat kerrostalolähiöt ja alhaisin väentiheysväestötiheys saavutetaan uusilla omakotitaloalueilla.

VäentiheysVäestötiheys alenee, koska rakennuksissa on keskusta-alueisiin verrattuna vähemmän kerroksia ja ne on sijoitettu kauemmaksi toisistaan suuremman tonttikoon ansiosta. Rakennuksia erottavat toisistaan laajat [[nurmikko|nurmikot]], [[maisemointi|maisemoidut alueet]], [[tie]]t tai [[pysäköintialue]]et. Matalan tehokkuuden rakentamisen tulos monissa kaupungeissa on se, että rakennettu maa lisääntyy suuremmalla tahdilla kuin väestö kasvaa. Joissakin tapauksissa yhden tai kahden prosentin väestönkasvu on voinut lisätä rakennetun maan määrää jopa 30 %.

Kaupunkien liepeille kaupungeista poispäin suuntautuvan muuttoliikkeen johdosta syntyvä haja-asutus on kaikkein alhaisimman väentiheydenväestötiheyden maankäyttömuoto. Tämä näkyy siinä, että omakotitalot sijaitsevat haja-asutusalueella kaukana toisistaan, välissään usein metsää tai peltoa. Haja-asutuksen lisääntymiseen Suomessa on vaikuttanut sitä suosiva lainsäädäntö. Kunnat eivät monesti kaavoita taajamissa tarpeeksi alueita asumiselle, jolloin niin tonttien hinnat kuin kootkin ovat kaupunkikeskuksissa korkeita. Tämän johdosta ihmiset rakentavat mieluusti kustannuksiltaan ainakin osittain edullisemmille haja-asutusalueille, joille kunnat mielellään myöntävät rakennuslupia. Haja-asutusalueilla kunnalla ei ole paljoakaan velvollisuuksia esimerkiksi veden-, sähkön- ja lämmönjakelun osalta, vaan nämä kustannukset jäävät rakentajien itsensä maksettaviksi.

[[Joukkoliikenne]] on usein vähäistä, aikataulut eivät sovi ihmisille tai reitit eivät kulje sopivien paikkojen kautta, jolloin oman auton käyttämisestä tulee houkutteleva vaihtoehto. Julkisen liikenteen kannattavuutta heikentää alhainen väentiheysväestötiheys, koska matkustajia ei tulisi tarpeeksi ja tarpeellisten reittien määrä kasvaisi liian suureksi.

Maailmalla on lukuisia esimerkkejä kaupunkirakenteen hajoamisesta. Tunnetuimpia ovat [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kaupungit kuten [[Atlanta]], [[Houston]], [[Los Angeles]], [[Philadelphia]], [[Phoenix]] ja [[Washington (DC)]]. Näissä kaupungeissa uudisrakentamisen tehokkuus on matalaa, ja [[metropoli]] kasvaa ulospäin sen sijaan, että matalat rakennukset korvattaisiin korkeammilla. Monilla metropolialueilla onkin tämän vuoksi alhainen väentiheysväestötiheys.

Pinta-alaltaan Yhdysvaltojen suurin metropolialue on [[New York]]in kaupunkialue, jonka pinta-ala 8 684  km². Matalimman väentiheydenväestötiheyden kaupunkialueena pidetään [[Atlanta]]a, jonka väkiluku on 5 249 121 henkeä ja pinta-ala 5 084  km². VäentiheydeksiVäestötiheydeksi tulee tämän perusteella vain 1 032 as./km².