Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p siistiminen, typos fixed: tetiin → tettiin, politiikko → poliitikko using AWB |
||
Rivi 16:
|omistaja = [[Metsä Group|Metsäliitto]] ja [[Veitsiluoto Oy]]
|kotisivu =
|huomautukset = Sulautunut [[Metsä-Botnia
}}
Rivi 28:
Kemi-yhtiö eli silloinen Trävaruaktiebolaget Kemi oli alkuaikoina leimallisesti Snellmanien johtama yritys. Kauppaneuvos [[Albert Oskar Snellman]], J. W. Snellman G:son -kauppahuoneen päämies, oli toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vain vuoden eli kuolemaansa saakka. Uudeksi toimitusjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi veljensä jälkeen astui [[Karl August Snellman|Karl August ”Addi” Snellman]], joka oli tässä tehtävässä aina kuolemaansa asti eli vuodet 1894–1918. Sen aikaisessa sahaukseen keskittyneessä yrityksessä keskeisimmät toimitusjohtajan yhteistyökumppanit olivat sahan isännöitsijä ja metsäpäällikkö. Snellmanin suvusta nousi sahan isännöitsijäksi K. A. Snellmanin veljenpoika [[Georg Snellman]] vuosiksi 1906–1918. Vaikka yhtiöllä oli selvät omistajatahot, yhtiön osakkeilla oli alettu käydä kauppaa [[Helsingin pörssi]]ssä vuonna 1916. Merkittäviin omistajamuutoksiin toimenpide ei kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuttanut.<ref>Virtanen 1993, s. 55–67.</ref>
Snellmanin suvussa aiempien toimitusjohtajien Albert Oskarin ja Karl Augustin lisäksi Albert Oskarin vävy [[Reinhold Weckman|eversti Reinhold Weckman]] oli merkittävässä asemassa Snellmanin kauppahuoneen johdossa. Tilanne suvun sisällä tulehtui, sillä Karl August ajoi seuraajakseen poikaansa [[August Snellman|Augustia]], Weckman taas sahan isännöitsijää, vaimonsa serkkua Georg Snellmania. Vuoden 1919 aikana tilanteessa ajauduttiin omistusjärjestelyihin, jolloin alkuperäinen omistajataho Bergbomit vetäytyivät pääosin yhtiön omistajuudesta. Suurimmaksi omistajatahoksi nousivat norjalaiset, muiden merkittävien omistajien ollessa Snellmanit ja Weckmanit. Tilanne ei ratkennut vaikka August Snellman valittiin tammikuussa 1919 toimitusjohtajaksi. Yhtiön hallitusta oli tähän asti johtanut toimitusjohtaja, mutta nyt hallituksen puheenjohtajaksi nousi pankinjohtaja [[Axel R. Ehrnrooth]], joka edusti [[Privatbanken]]ia – yhtiön yhdeksi suuromistajaksi noussutta tahoa. August Snellman ei halunnut hoitaa toimitusjohtajan tehtävää, vaan luopui siitä vuoden 1922 aikana.<ref>Virtanen 1993, s. 116–117, 142–156.</ref>
Kemi Oy:n vaikutus Lapissa näkyi ennen kaikkea puunhankinnassa ja [[uitto|uitossa]]. Yhtiö oli 1900-luvun alkupuoliskolla ylivoimaisesti suurin puun hankkija ja uittaja Kemijoessa. Kemi Oy hoiti Kemijoen uiton vuodesta 1893 eli perustamisestaan lähtien. Vielä 1930-luvulla Kemi Oy:n uittamien puiden osuus uitosta oli noin puolet. Sotien välisen ajan aina 1960-luvulle toinen Kemi Oy:n metsäpuolen päällikkö [[Jarl Sundqvist]] oli tunnettu kautta Lapin. Hän toimi tehtävässä vuodet 1927–1962 eli 35 vuotta. Hänen päällikkyysjaksonsa loppuvaiheessa kuorma-autot ottivat entistä suuremman osan puunkuljetuksesta. Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Kemi Oy joutui näkyvään rooliin helmikuussa 1922, kun [[Itä-Karjala]]sta tunkeutui joukko entisiä suomalaisia [[punakaarti]]laisia [[Salla]]n-[[Savukoski|Savukosken]] alueen [[Savotta|savotoille]], joihin kuului Kemi Oy:n suuri savotta [[Värriö]]ssä. Siellä maahan saapuneet punakaartilaiset julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Savotan työläisiä liittyi joukkoon ja kiersi myös alueen muilla savotoilla viiden päivän ajan palaten takaisin Itä-Karjalaan. Suomeen tunkeutumisen taustalla olivat käynnissä olleet suomalaisten tukemat heimosodat Itä-Karjalassa – viime vaiheessa [[Itäkarjalaisten kansannousu|Vienan alueen kansannousu]].<ref>Virtanen 1993, s. 460–463.</ref>
Rivi 45:
[[Tiedosto:Kemi Oy Former Headquarters 20111008.JPG|thumb|Entisen Kemi Oy:n pääkonttori Karihaarassa Kemissä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti [[W. G. Palmqvist]] ja se valmistui 1936.]]
Möllerin seuraaja Kemi-yhtiön toimitusjohtajana oli [[Karl Erik Ekholm]] – yhtiön hallituksessa toimineen kenraalimajuri Waldenin ehdokas. Hänen aikanaan, joka kesti vuoteen 1937, Karihaaran saha uudistettiin perusteellisesti. Siinä yhteydessä tehostettiin myös sahan ja sellutehtaan yhteistoimintaa. Sellutehtaan yli-insinöörinä oli alusta eli vuodesta 1915 alkaen toiminut [[Gustaf Adolf Finne]], joka luopui tehtävistään vuoden 1933 aikana. Seuraajaksi tuli Reinhold Weckmanin poika [[Stig Weckman]]. Kemialliseen teollisuuteen tehtiin investointeja, muun muassa [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy]] toimitti selluloosatehtaalle kaksi Kamyr-kuivauskonetta vuosina 1933–1936. Molemmat koneet olivat 3200
Sahausta oli lisätty 1930-luvun alussa Karihaarassa korvaamalla tulipalossa tuhoutuneen Röyttän tuotanto. Ruotsin Haaparannalla ollut Sandvikin saha oli myyty 1930. Karihaaran sahan uudistuksen tuloksena siitä tuli Euroopan suurin saha vuoden 1936 lopulla. Sahaus keskittyi lopullisesti Karihaaraan, kun Laitakarin saha lopetettiin vuonna 1939. Kaikkinensa 1930-luvun loppupuolisko oli yhtiön taloudellisen vahvistumisen aikaa niin mekaanisen kuin kemiallisen metsäteollisuuden puolella. Pääkonttorin valmistuminen helmikuussa 1936 ilmensi myös yhtiön ulkoista arvovaltaa. Helsingin pörssissä Kemi-yhtiön osake on arvioitu olleen vuosina 1936-1938 keskimääräistä selvästi kiinnostavampi sijoituskohde sekä koko teollisuuden että metsäteollisuuden osakkeiden joukossa.<ref>Virtanen 1993, s. 183–187.</ref>
Rivi 61:
[[Talvisota|Talvi-]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Kemi ja Pajusaaren tehtaat eivät joutuneet pommituksen kohteeksi. Tilanne oli aivan toinen lokakuun alussa 1944 käynnistyneiden [[Lapin sota|Lapin sodan]] taistelujen aikaan. Lokakuun 5. päivä [[Lothar Rendulic|saksalaisten joukkojen komentaja]] määräsi mm. Pajusaaren selluloosatehtaat ja puuvarastot ehdottomasti hävitettäväksi. Suomalaiset olivat tuoneet syyskuussa ns. [[Taisteluosasto Pennanen|osasto Pennasen]] Pajusaaren ja [[Veitsiluoto|Veitsiluodon]] tehtaiden suojaksi. Lokakuun 7. ja 8. päivä käydyt taisteluissa tehdasalueet vaurioituvat, mutta säästyivät täydelliseltä tuholta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ahto, Sampo | Nimeke = Aseveljet vastakkain - Lapin sota 1944--1945 | Vuosi = 1979 | Luku = Luku V - Sota | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä | Sivu = 215 | Isbn = 951-26-1726-9 }}</ref>
Välittömästi sodan jälkeen investoinnit kohdistuivat parin ensimmäisen vuoden aikaan vaurioiden korjaamiseen. Erillisenä merkittävänä asiana oli osallistuminen Kemijoen saamiseksi sähköntuotantoon. Tätä varten suomalainen teollisuus ml. Kemi Oy oli perustanut sodan aikana vuonna 1943 [[Pohjolan Voima Oy]]:n tarkoituksena rakentaa Kemijoen lisäksi myös [[Iijoki]]. Ensimmäisenä toteutui Kemijoen suistoon rakennettu [[Isohaaran voimalaitos]], joka oli vain muutaman kilometrin päässä Kemi Oy:n tuotantolaitoksista. Voimalaitos
Sotien jälkeistä aikaa leimasi työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelu, johon äärivasemmiston esiinmarssi toi omat näkyvät piirteensä. Ensimmäiset lakot Kemi Oy:ssä käynnistyivät Karihaaran sahalla tammikuussa 1945 ja sen jälkeen eri pituisia lakkoja jatkui koko vuosikymmenen lopun huipentuen loppukesän 1949 tapahtumiin. Loppukesän 1949 lakko kesti kaikkiaan kaksi kuukautta. Kiistassa lähdettiin liikkeelle Kemi Oy:n sellutehtaan lastaajien ja varastomiesten sekä sellupuiden maallenostajien palkkakysymyksistä. Sen jälkeen tilanne laajeni valtakunnallista näkyvyyttä saaneeksi kahden ihmishengen vaatineeksi lakkoliikkeeksi.<ref>Virtanen 1993, s. 439–453.</ref>
Rivi 76:
Aulis O. Kairamosta tuli vuonna 1953 Kemi Oy:n toimitusjohtaja. Yrityksen johtosääntöä muutettiin silloin niin, että korkein päättävä elin oli [[hallintoneuvosto]], kuten siihen aikaan oli yleistä suurissa yrityksissä, erityisesti valtiojohtoisissa yrityksissä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Metsäliiton edustaja maat. ja metsät. tri [[Onni Koskikallio]]. Omistuksellisesti tilanne oli haastava, ja asetti toimitusjohtajan vaativaan tilanteeseen. Erityisesti tilanne kärjistyi toim.joht. [[Aarne Pelkonen (vuorineuvos)|Aarne Pelkosen]] tullessa Veitsiluodon omistajaedustajaksi hallintoneuvostoon vuonna 1955. Toim.joht. Kairamo toi esille pitkän tähtäimen investointitarpeen joko sulfaattitehtaan laajentamisesta tai jalostusasteen nostamisesta. Ensi vaiheen investoinnit kohdistuivat kuitenkin sahan ja sellutehtaiden tuotannon lisäämiseen. Investoinneista keskustellessa esiin nousi tarve nostaa osakepääomaa. Tämä teki tilanteesta toimitusjohtajan ja omistajatahojen välillä jännitteellisen – erityisesti Veitsiluodon suuntaan. Myöhemmin jännitystä lisäsi keskustelut Kemi Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n toimintojen yhdistämisestä valtiollisen yhtiön alaisuuteen. Henkilöstön määrä oli 1960-luvun alussa suurimmillaan eli lähes 4 500, joista 3 000 Karihaaran tuotantolaitoksilla. Tästä henkilöstömäärä supistui 1960-luvun lopulla alle 2 500 työntekijän, joista Kariharassa oli hieman vajaa 1 900. Metsäosastolla oli enää alle 500 työntekijää.<ref>Virtanen 1993, s. 244–271.</ref>
Vuonna 1961 saatiin lopulta ratkaisu osakepääoman korotukseen, ja sen seurauksena julkisen sektorin osuus oli ennallaan 35 prosenttia, yksityisen teollisuusryhmän osuus tuplaantunut 24 prosenttiin, osuustoiminnalliset 17 prosenttia ja yksityiset tahot pudonneet 24 prosenttiin. Hallintoneuvoston johtoon nousi vuonna 1961 lähiseudun valtakunnan
Vuonna 1966 tilanne toimitusjohtaja Kairamon ja omistajien välillä päätyi umpikujaan. Sulfaattitehtaan tuotanto oli noussut ennätykselliselle 220 000 tonnin tasolle. Muutenkin yritys oli tuotantoteknisesti hyvässä kunnossa. Kairamo ajoi vahvasti sulfaattisellun jatkojalostamista [[Pahvi#Lainerityypit|lainekartongiksi eli kraftlineriksi]]. Tilanteessa ongelmaksi muodostui rahoittajien vaatima kustannusten alentamiseksi saatava raakapuun hinnan alennus. Se oli investoinnin ehto. Sitä ei saatu aikaan, hallintoneuvoston puheenjohtaja Miettunen esitti toimitusjohtajan vaihtamista.<ref>Virtanen 1993, s. 269–271.</ref> Toimitusjohtajaksi nimitettiin dipl.ins. [[Niilo Hakkarainen]], joka oli tullut Kemi Oy:n palvelukseen vuonna 1955 ja toiminut viime vaiheessa ennen toimitusjohtajanimitystä yhtiön kemiallisen metsäteollisuuden johtajana. Nimitettäessä Hakkarainen toimitusjohtajaksi nimitettiin metsäpuolen päällikkö, metsänhoitaja [[Mauri Melamies]] varatoimitusjohtajaksi. Uudet johtajat olivat osoittaneet alusta lähtien halunsa yhteistyöhön omistajatahojen kanssa ja heidän tarjoamaan liikkumatilaan. Hakkarainen ja Melamies ajoivat edellisen toimitusjohtajan kartonkitehdashanketta eteenpäin, ja asiassa saatinkin päätös vuonna 1968. Samalla yhtiön osakepääomaa korotettiin. Hankkeen ollessa vielä kesken toimitusjohtaja Hakkarainen pyysi eroa siirtyöäkseen [[Yhtyneet Paperitehtaat Oy|Yhtyneiden Paperitehtaiden]] toimitusjohtajaksi kesällä 1969. Seuraajaksi tuli varatoimitusjohtaja Mauri Melamies. Kartonkitehdashankkeen johtoon nousi yhtiön kemiallisen metsäteollisuuden johtaja [[Juhani Ahava]].<ref>Virtanen 1993, s. 276–287.</ref>
Rivi 85:
Onnistunut kraftlinerhanke ja sitä seurannut voimakas nousukausi mahdollistivat voimavarojen käytön moniin uusiin asioihin. Metsäteollisuuden alalta pyrittiin siirtymään myös muille toimialoille, kuten kivenjalostukseen ja konepajateollisuuteen. Jälkimmäisestä tosin luovuttiin varsin nopeasti. Ulkomaille investoinnit tulivat myös esille. Vuonna 1976 Kemi Oy tuli osakkaaksi saksalaiseen [[Kämmerer GmbH]]-nimisen metsäteollisuusyritykseen kolmanneksella. Toisena suomalaistahona mukana oli [[A. Ahlström Oy]]. Osakkuus kesti vain pari vuotta, jonka jälkeen Kemi Oy myi osakkuutensa Ahlströmille.<ref>Virtanen 1993, s. 292–294.</ref>
Kemi Oy:n pääomistajat olivat vuodesta 1953 säilyneet aina 1970-luvun lopulle samana. Tilannetta ei pidetty investointitarpeiden mielessä toimivana. Niinpä kaksi suurinta osakasta, Veitsiluoto Oy ja Metsäliitto, ryhtyivät keskenään valmistelemaan suunnitelmaa päätösvallan selkiyttämisestä vuoden 1978 aikana. Ratkaisuksi tuli se, että omistajia oli kaksi varsinaista ryhmää eli valtiojohtoinen Veitsiluoto ja osuustoiminnallinen Metsäliitto, joilla molemmilla oli 49% osuus. Hallintoneuvoston puheenjohtajaksi nousi silloinen valtiovarainministeri [[Paul Paavela]]. Paavelan jälkeen puheenjohtajana toimivat vuoteen 1986 asti valtiosihteeri [[Teemu Hiltunen]] ja pääjohtaja [[Mikko Wuoti]] Metsäliitosta. Hallintoneuvostojärjestelmä purettiin vuonna 1986, ja tilalle tuli hallitus, jota vuodesta 1985 lähtien johti Metsäliiton toimitusjohtaja [[Matti Puttonen]].<ref>Virtanen 1993, s. 299.</ref>
Yhtiön toimivassa johdossakin tapahtui muutoksia, kun toimitusjohtaja Melamies siirtyi eläkkeelle oltuaan Kemi Oy:n palveluksessa vuodesta 1944. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin [[Wilh. Schauman|Oy Wilh. Schaumn Ab:n]] varatoimitusjohtaja [[Erik Volmari]]. Samassa yhteydessä yhtiön osakepääomaa korotettiin merkittävästi. Tavoitteena oli nyt uuden kehityssuunnitelman mukaan hienopaperikoneen rakentaminen. Volmari leimautui toiminnassaan vahvasti paperikoneinvestoinnin puolestapuhujaksi.<ref>Virtanen 1993, s. 300–310.</ref>
Kemi Oy:n omistus oli lehdistön pysyvä puheenaihe. Samaan aikaan tapahtui omistusjärjestelyitä Oulu Oy:n suhteen, josta tuli osa Veitsiluoto Oy:tä. Poliittisissa piireissä Veitsiluodolle ei haluttu antaa koko Pohjois-Suomen metsäteollisuutta, jonka vuoksi valtio myi vuonna 1986 Kemi Oy:n osakkeensa Metsäliiton ja [[Kajaani Oy]]:n ympärille muodostetulle [[Kansallis-Osake-Pankki|kansallispankkilaiselle]] ryhmälle. Näin vuodesta 1978 jatkunut kohina Kemi Oy:n omistuksesta oli ratkennut. Toimitusjohtajana toiminut Volmari jäi syksyllä 1989 eläkkeelle, ja tilalle tuli [[Juhani Yli-Paavola]].<ref name="Virtanen 1993, s. 315">Virtanen 1993, s. 315.</ref>
== Fuusiointi ja sen jälkeinen toiminta Pajusaaressa ==
[[Tiedosto:Pulp Mill Kemi 2007 08 08.JPG|thumb|Kemin selluloosa- ja kartonkitehdas kesällä 2007.]]
Suomalaisessa metsäteollisuudessa tapahtui 1980-luvun loppupuoliskolla merkittävää keskittymistä. Osana tätä kehitystä Kemi Oy:n päääosakkaat ilmoittivat joulukuussa 1989, että yhtiö liitetään Osuuskunta Metsäliiton, [[Metsä-Serla|Metsä-Serla Oy]]:n ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n metsäteollisuuden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä muodostettavaan [[Metsä-Botnia|Oy Metsä-Botnia Ab:hen]]. Uuden yhtiön toimitusjohtajaksi tuli Yli-Paavola ja Kemin tehtaiden paikallisjohtajaksi tekn.lis. [[Jorma Ranki]]. Kemi Oy:n viimeinen yhtiökokous oli 22. toukokuuta 1991. Kemi Oy:llä oli mekaanisen ja kemiallisen puunjalostuksen toimintaa.<ref
Sahaustoimintaa oli fuusioidun yhtiön alkuperäistä toimintaa. Karihaaran sahan toimintaa jatkettiin konserniin kuuluvan [[Oy Botnia Wood Ab]]:n nimissä. Myöhemmin yrityksen nimi Metsäliiton konsernissa on muttunut useamman kerran. Vuonna 1995 Botnia Wood fuusioitiin [[Metsä Timber Oy]]:hyn, vuonna 2000 Metsä Timber liitettiin edelleen [[Finnforest|Finnforest Oyj:hin]]. Vuonna 2006 Finnforest sulautettiin sen jälkeen Metsäliittoon ja nimeksi tuli Metsäliiton Puutuoteteollisuus, josta vuonna 2012 tuli [[Metsä Wood|Metsä Wood Oy]]. Sahaustoiminta pysäytettiin Karihaarassa kesällä 2009 ja lopetettiin virallisesti elokuussa 2014.
Rivi 99:
Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas oli perustettu 1919, sulfaattiselluloosatehdas 1927 ja kartonkitehdas vuonna 1971. Selluloosa- ja kartonkiteollisuus toimi Metsä-Botnia nimen alla fuusioinnista lähtien. Kartonkiliiketoiminta erotettiin siitä omaksi yhtiökseen [[Kemin kartonkitehdas|Kemiart Liners Oy]] vuonna 2002. Vuonna 2012 Metsä-Botnia muuttui Metsä Fibreksi yritysilmeen harmonisoinnin yhteydessä. Samassa yhteydessä Kemiart Liners Oy puolestaan tuli osaksi [[Metsä Board|Metsä Board Oyj:tä]]ia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.metsafibre.fi/Yritys/Historia/Pages/Default.aspx| Nimeke = Metsä Fibre - Historia | Tekijä = | Julkaisu = Metsä Fibre | Ajankohta = | Viitattu = 11.1.2015}}</ref>
Nykyisin Metsä Fibren [[Kemin sellutehdas|
==Johto==
| |||