Ero sivun ”Tekniikan historia” versioiden välillä

Koneellistuminen eteni [[Tehdas|tehtaissa]], maataloudessa, [[kulkuväline]]issä ja kodeissa. Aluksi voiman koneiden pyörittämiseen tuottivat [[höyrykone]]et ja sitten [[polttomoottori]]t ja [[sähkö]]. [[Tiedonvälitys]]kin tuli reaaliaikaiseksi sähköisenä. Sähkön ja [[transistori]]en avulla saatiin toteutettua ohjelmoitava kone, jollaista oli yritetty tehdä niin mekaanisena kuin hieman paremmin onnistuen [[elektroniputki]]lla. Tekniikan avulla ympäristöä pystyttiin muuttamaan rajusti. Hyöty ei jakautunut oikeudenmukaisesti ja sivuvaikutukset saattoivat olla vaarallisia, joten yhteiskunta joutui lainsäädännöllä luomaan tekniikan hyödyntämiselle rajoja.

Ihminen on työkalujensa ja työmenetelmiensä käytöllä, rakentamillaan asumuksillaan sekä hyödyntämänsä yhteistoiminnan avulla luonnut itselleen muusta luonnosta rajatun ja osin suojatun ympäristön. Tätä toimintaa varhaiset ihmiset ovat harrastaneet niin pitkään, yli miljoona vuotta, että se on ehtinyt vaikuttaa [[ihmisen evoluutio]]on, mistä esimerkkinä mainitaan usein ihmisen [[käsi|käden]] taitavuus työkalujen valmistuksessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juha Valste | Nimeke = Apinasta ihmiseksi | Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-0-26538-1 | Sivut = 261–263 }}</ref> Tämän sopeutumisilmiön, josta biologit käyttävät termiä [[rinnakkaisevoluutio]] tai [[yhteisevoluutio]], seurauksena ihmisestä on tullut tekniikkansa vanki: hän ei enää selviydy luonnossa ilman [[tekniikka]]ansa. [[Benjamin Franklin]] määritteli ihmisen olevan työkaluja käyttävä eläin.<ref>Näkökulmia teknologiaan, Ilkka Niiniluoto: Tekniikan filosofia, s.27</ref> Biologisen tiedon lisääntyessä nykyisin joudutaan tarkentamaan, että alkaessaan valmistamaan suunnitelmallisesti työkaluja, eläin muuttui ihmiseksi.<ref> Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 4.</ref>

Tiedot esihistoriallisen ajan keksinnöistä perustuvat arkeologiseen aineistoon. [[Kivikausi|Kivikaudelta]] on säilynyt nimensä mukaan pääasiassa kiviesineitä, mutta todennäköisesti silloin on käytetty enemmän [[puu]]ta, [[luu]]ta ja [[nahka]]a tarve-esineiden valmistamiseen. Nämä materiaalit eivät ole säilyneet kuten kiviset. Arkeologisessa aineistossa säilyneet työkalut ovat tärkeitä myös muiden alojen kuin tekniikan ymmärtämisen kannalta, sillä käytetty teknologia kertoo paljon yhteiskunnasta yleensä.

Esihistoriallisella ajalla [[Acheulin kulttuuri]]ssa, mahdollisesti jo noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten, [[ihminen|nykyihmistä]] edeltänyt [[Homo erectus|pystyihminen]] tai vielä varhaisempi ihmislaji oppi hallitsemaan [[tuli|tulta]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3670017.stm | Nimeke = Early human fire skills revealed| Tekijä = Paul Rincon | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 29.4.2004| Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC News| Viitattu = 20.10.2010 | Kieli = {{en}}}}.</ref> Kivityökaluista kuten [[Nyrkki-iskuri|nyrkki-iskureista]] on jäänteitä 2,5 miljoonan vuoden takaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.archaeology.org/9703/newsbriefs/tools.html | Nimeke = World's Oldest Stone Tools | Julkaisija = Archeology.org }}</ref> [[Homo habilis|Käteväihmisen]] työkaluja on löytynyt paikoista, joissa kyseistä kivilajia ei ole lähistölläkään, mistä on päätelty lajin kantaneen kivityökaluja mukanaan. Tämä on merkki suunnitelmallisuudesta, johon eivät nykyiset simpanssit pysty.<ref name="Wiio 2007, s.27">Wiio 2007, s.27</ref> Tulta on käytetty 400 000 vuotta sitten puisten keihäänkärkien koventamiseen. Koska ihminen alkoi kypsentää ruokaa tulella, ei ole tarkasti tiedossa. Tällä keksinnöllä oli suuri merkitys ravitsemuksen suhteen, sillä kypsennetystä ruoasta pystytään käyttämään hyödyksi suurempi osa.<ref>Mahajan, s. 7 ja 10.</ref> Varhaisella kivikaudella syntynyttä Acheulin tekniikkaa käytettiin hyvin kauan, aina 100 000 eaa. saakka. Acheulin tekniikassa kivestä tehtiin vain muutamia esineitä, nyrkki-iskureiden lisäksi nylkyveitsiä.<ref> Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 8–13.</ref>

Ihmisen metsästysmenetelmänä on ollut jäljittää eläintä antamatta sille levähdystaukoa niin kauan, että ihminen on päässyt aivan väsähtäneen eläimen lähituntumaan ja tappanut sen iskukeihäällä (seipäällä). Iskukeihäitä käytti [[heidelberginihminen]]. Väsytystaktiikkaan pidetään myös syynä ihmisen kykyyn [[hikoilu|hikoilla]] ja [[karva]]ttomuuteen, koska on tarvittu tehokasta jäähdytystä. Kivikirveitä on ollut olemassa yli 200&nbsp;000 vuotta. [[Pukeutuminen|Vaatteita]] ihmiset ovat käyttäneet yli 100&nbsp;000 vuotta. Risumajoista on 400&nbsp;000 vuoden taakse ajoitettuja jälkiä. [[Neanderthalin ihminen]] osasi jo valmistaa asumuksia eläinten taljoista ja tehdä niistä myös vaatteita, joiden avulla pystyttiin laajentamaan asutusta pohjoiseen.<ref> Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 4–8 .</ref>

Ihmisellä on evoluution tuottama taipumus [[kieli|kielen]] oppimiseen, mutta kielet ovat [[kulttuurievoluutio]]n eli opittujen taitojen evoluution tulosta. Kivikaudella ihmisen kehitykseen alkoivat vaikuttaa molemmat evoluutiot rinnan.<ref> name="Wiio 2007, s.27<"/ref> Pystyihmisen [[kurkunpää]] on vastannut rakenteeltaan kaksivuotiaan nykyihmisen vastaavaa ja todennäköisesti pystyihminen on kyennyt jollakin tavalla puhumaan. Varhaisemman käteväihmisen kurkunpää oli vielä samankaltainen kuin simpanssilla, joka voi oppia käsimerkkejä, mutta ei puhumaan. Jos pystyihminen on puhunut, laji on todennäköisesti käyttänyt jonkilaista esikieltä (en. proto-language), kuten [[pidgin-kieli]], ilman selkeää [[kielioppi]]a.<ref>Wiio 2007, s.34-36</ref> Kielioppia voidaan pitää ihmisen ensimmäisenä [[tietotekniikka|tietoteknisenä]] keksintönä. Se on avannut ihmiselle rajattoman ajatusten ilmaisun maailman.<ref>Wiio 2007, s.41</ref> Tämä on tapahtunut ilmeisesti 45&nbsp;000 vuotta sitten.<ref>Wiio 2007, s.48</ref>

Nykyihminen lähti Afrikan sarvesta noin 80&nbsp;000 vuotta sitten vaeltamaan kohti Aasiaa. Tulen tekeminen kehittämällä riittävä syttymislämpö sytykkeisiin hankaamalla kahta puuta vastakkain on nerokas keksintö ja tehty todennäköisesti 40-50 tuhatta vuotta sitten.<ref> Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 11 .</ref> Noin 40&nbsp;000 vuotta sitten alkoi jonkinlainen kulttuurivallankumous, joka näkyy arkeologisen aineiston huomattavana rikastumisena. Löydetyt esineet on valmistettu taidokkaasti ja niitä on jopa koristeltu, mikä kertoo, että [[käsityö]]läisyhteiskunta on alkanut kehittyä. [[Jousi (ase)|Jousi]] ja [[nuoli]] ovat ainakin 15&nbsp;000 vuotta vanhoja.

[[Jääkausi|Jääkauden]] päättyminen yli 10&nbsp;000 vuotta sitten aiheutti Lähi-Idän ilmaston muuttumisen kuivemmaksi. Näihin aikoihin alkoivat ensimmäiset ihmisryhmät harjoittaa [[maanviljelys]]tä, mistä kertoo [[Tall Abu Huraira]]n kylän arkeologiset löydöt. Maanviljelijät pysyivät pidempään paikoillaan ja asumuksista tehtiin pitkäikäisempiä. Uusi elämäntapa edellytti parempia ruuan säilytysmenetelmiä. Tämä tarve synnytti [[keramiikka|savenvalannan taidon]], josta vanhimmat merkit ovat 12&nbsp;000 vanhoja. Alkeellisilla [[kangaspuut|kangaspuilla]] on tehty kankaita jo 8&nbsp;000 vuotta sitten.<ref>Adams, s. 14–15.</ref> Vanhin säilynyt kalaverkko on [[Antrean verkko]], joka on ajoitettu ajalle noin 8&nbsp;300 eaa. [[Kupari]]metallin käytöstä on arkeologisia merkkejä ajalta 8&nbsp;000 eaa. ja aluksi siitä taottiin pieniä koruja. Yhtä vanhoja pieniä [[kulta]]- ja [[hopea]]esineitä tunnetaan.<ref>Mahajan, s. 11 .</ref> Esihistoriallisen ajan loppuvaiheessa syntyi joitakin pysyvämpiä [[esihistoriallinen arkkitehtuuri|rakennuksia]]. [[Ötzi]]n, Alpeilta löytyneen jäätyneen muumion, varusteet ovat hyvä esimerkki yli 5&nbsp;000 vuotta sitten eläneiden ihmisten taitavuudesta. Esihistoriallisella ajalla kehittyi tekninen perusta varhaisille korkeakulttuureille.

Suuria aluksia alettiin rakentaa niin Niilin kuin Eufratin rannoilla. Riittävän suuret alukset auttoivat kauppaa kehittymään ja laajentamaan hallintoa. Kaupan ja hallinnon tarpeisiin [[sumerilaiset]] kehittivät [[kirjanpito|kirjanpidon]] ja tilien käytön. Luvunpitoa oli aikaisemmin harjoitettu luilla ja tikuilla, joihin koverrettiin koloja ilmoittamaan lukumäärää. Sumerissa alettiin käyttää aluksi pussissa olevia kiviä, sitten savesta tehtyjä merkkipalikoita laskemiseen.<ref>Wiio 2007, s.69</ref> Erilaisten merkkikivien, kuten lampaan tai leivän symbolien määrä kasvoi yli tuhannen. Ensimmäinen askel [[kirjoitustaito]]on oli [[sinetti|sinettien]]en käyttäminen henkilöiden tunnistamiseen ja sopimusten varmistamiseen noin 4000 eaa. Rullasinetillä tunnus painettiin saveen. Seuraava askel oli merkkikivien korvaaminen piirtämällä terävällä tikulla, "nuolenpäällä" niiden muodot sopimuksena käytettyyn saveen ja kirjoitustaito oli syntynyt.<ref>Wiio 2007, s.76-78</ref> Kirjoitustaidon kehittyminen kuvastaa tiiviissä yhteisössä syntyviä tarpeita oikeudenmukaisuuden suhteen, sillä varhaisimmat tunnetut tekstit ovat veroluetteloita ja anomuksia verovähennyksistä. Tekstejä kirjoitettiin [[papyrus|papyrukselle]] ja niitä voitiin pienellä vaivalla kuljettaa ja arkistoida. Temppelit toimivat kaupankäynnissä aluksi uskottuina miehinä ja sopimusten säilyttäjinä, mutta temppelien asema vahvistui vähitellen ja niistä tuli kaupunkivaltioiden hallintokeskuksia. <ref>Wiio 2007, s.74-75</ref>. Painojen ja mittojen standardit syntyivät, tunnettu on esimerkiksi painon yksikkö [[talentti]].<ref>Adams, s. 15 .</ref> Sumerissa rahaa ei ollut käytössä, mutta hinnoittelu tehtiin hopealla, jonka painon mittayksikkö oli [[shekeli]].<ref>Wiio 2007, s.56</ref> Egyptiläisillä oli myös käytössään [[kalenteri]] ja [[aurinkokello]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://library.thinkquest.org/J002046F/technology.htm | Nimeke = Technology of Ancient Egypt | Julkaisija = Ancient Egypt's Deepest Secrets Revealed }}</ref>

Sumerien [[nuolenpääkirjoitus]]ta pidetään vanhimpana kirjoitusjärjestelmänä. Egyptiläiset [[hieroglyfit]] ovat lähes yhtä vanhoja, noin 3000 eaa. syntyneitä.<ref>Wiio 2007, s.132-133</ref> Molemmat kirjoitusjärjestelmät olivat alkujaan sanakirjoitusjärjestelmiä perustuen [[kuvakirjoitus|kuvakirjoitukseen]]. Kuvat pelkistyivät nopeasti merkeiksi. Nuolenpääkirjoituksesta kehittyi jo 2700 eaa. tavukirjoitusjärjestelmä, mutta sanakirjoitusmerkkejäkin säilyi.<ref>Wiio 2007, s.126</ref> Sanakirjoituksessa jokaisella merkillä on vastinesanansa, jolloin kirjoitustaitoisten täytyy osata tuhansia merkkejä. Tavumerkkien määrä on huomattavasti vähemmän kuin sanoja ja kirjoittamisen oppiminen helpompaa. Sanakirjoituksessa voi kieli voi vaihtua merkien muuttumatta. Sumerin valtasi vuonna 2005 eaa. [[Elam]]ilaiset, jotka perustivat [[Babylonia]]n. Nuolenpääkirjoitusmerkeillä alettiin nyt kirjoittaa [[Akkadin kieli|Akkadinkieltä]]. Samanlainen ilmiö on tapahtunut myös [[kiinalainen kirjoitusjärjestelmä|Kiinalaisten kirjoitusmerkkien]] tultua käyttöön [[Japanin kieli|Japanin kielen]] kirjoittamisessa. Japanin kielessä sanat taipuvat, jolloin sanakirjoitusjärjestelmää on jouduttu täydentämään tavukirjoituksella. Sanakirjoituksesta on vaikea luopua, kun se takaa oppineiden valta-aseman. Hieroglyfeistä, nuolenpääkirjoituksesta tai kiinalaisista kirjoitusmerkeistä ei ole luovuttu, vaikka tavu- tai äännekirjoitusjärjestelmä on huomattavasti helpompi oppia.<ref>Wiio 2007, s.133-135</ref> Askeleen äännekirjoituksen suuntaan tekivät Egyptissä työssä olleet [[Seemiläiset kielet|seemiläisiä kieli]]ä puhuneet palkkasotilaat, joiden kirjoitusta on löytynyt [[Wadi el-Hol]]-nimisestä paikasta [[Siinai]]lla.<ref>Wiio 2007, s.136-137</ref> Kirjoitus on noin vuosisadalta 1900 eaa. Äännekirjoitusjärjestelmä välittyi [[foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisen kirjaimiston]] kautta 800-500 eaa. [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaiseen kirjaimistoon]]. Kreikkalaiset lisäsivät alkujaan pelkkiä konsonantteja käsittävän kirjaimistoon vokaaleja. Kreikkalaisten kautta kirjaimet siirtyivät [[Etruskit|Etruskeille]] ja heiltä Roomalaisille.<ref>Wiio 2007, s.138-141</ref>

Vanhat nimitykset [[kivikausi]], [[kuparikausi]], [[pronssikausi]] ja [[rautakausi]] perustuvat kultakin aikakaudelta löydettyihin parhaisiin terämateriaaleihin. Siirtyminen eri kaudesta toiseen tapahtui vaiheittain. Vanhimmat korkeakulttuurit syntyivät kivikaudella ja siirtyivät pronssikauteen jo kukoistaessaan. Varhaiset kupariesineet oli tehty takomalla löydetyistä kuparimetallisulkeutumista. Vuoden 4000 eaa. tienoilla opittiin kuparin erottaminen malmista kuumentamalla, ja vuodelta 3500 eaa. ajoilta löytyy jo [[valaminen|valumuotteja]]. Vuoden 3000 eaa. aikaan Kaksoisvirranmaassa keksittiin sekoittaa kupariin sulatusprosessiin [[tina]]kiveä ja saatiin aikaiseksi käyttökelpoisempi materiaali, [[pronssi]]. [[Kaivos]]toimintaa ja metalliteollisuutta harjoitettiin asutuilla alueilla 3000 luvulla eaa. jo runsaasti.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Juha Vänttinen: Metallien käyttöönotto, s. 28–34.</ref> Egyptin maaperästä ei löydy kuparia tai tinaa, ja egyptiläisten tiedätään valloittaneen jo varhaisdynastisella ajalla alueita niin [[Siinai]]lta kuin etelästä Ala-[[Nubia]]sta, jossa esiintyy kuparia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rostislav Holthoer | Nimeke = Muinaisen Egyptin kulttuuri | Julkaisija = Otava | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 1994 | Tunniste = ISBN 951-1-11069-1 | Sivu = 16 }}</ref>

[[Rauta]] tunnettiin yhtä varhain varhain kuin kulta ja kupari, esimerkiksi 3000 eaa. egyptiläisistä haudoista on löydetty meteoriittiraudasta tehtyjä helmiä. Raudan valmistuksen keksivät [[heettiläiset]] noin 1500 eaa. Raudan valmistus oli vaikeampaa korkeamman lämpötilavaatimuksen vuoksi. Kun opittiin [[valurauta|valuraudan]] lisäksi [[takorauta|takoraudan]] valmistus sekä [[Metallin lämpökäsittely|lämpökäsittelyt]] kuten karkaisu ja päästöhehkutus, joilla raudasta saatiin sitkeää ja kovaa, raudasta tuli ylivoimainen materiaali aseisiin ja erilaisiin työkaluihin. Raudan yleisyys maaperässä auttoi sen käytön leviämistä. Heettiläiset pystyivät joitakin vuosisatoja pitämään raudan valmistuksen monopolia. [[Tutankhamon]]in (1336 eaa.–1327 eaa.) haudasta on löydetty on löydetty [[Tikari|rautatikari]], joka on aikoinaan ollut hyvin arvokas.<ref>Muinaisen Egyptin kulttuuri, s. 16.</ref> Metallien valmistuksen 7&nbsp;000 vuoden historian tulokset ovat nykyaikaisen tekniikan perusta.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Juha Vänttinen: Metallien käyttöönotto, s. 34–39.</ref>

[[Kuva:CMOC Treasures of Ancient China exhibit - bronze jue.jpg|thumb|[[Pronssi]]sta valettu juomapikari [[Xia-dynastia]]n ajalta (2100-1600 eaa.)]]

Muinais-[[Kiina]] kehittyi erillään Euroopasta. Kulttuuri syntyi siellä noin 4000 eaa. [[Kiinan dynastiat|Kiinan dynastioiden]] aika alkoi 2100 eaa. [[Xia-dynastia]]sta ja jatkui 1200-luvulle, jolloin [[Mongolivaltakunta|mongolit]] valloittivat alueen. [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|Kirjoitusjärjestelmä]] kehitettiin 2000-luvulla eaa., ja vanhimmat säilyneet kirjoitukset ovat ajalta 1500–1200 eaa. Mongoliaikana 1300-luvulla [[Marco Polo]] kävi Kiinassa ja tietoisuus Kiinan kehittyneestä kulttuurista levisi Eurooppaan. Yhteyksiä länteen Kiinalla oli ollut jo aikaisemmin esimerkiksi 600-luvulla [[buddhalaisuus|Buddhalais]]munkkien, kuten [[Xuanzang]]in kautta. Myös kiinalaiset tekivät merimatkoja, ja tunnetuin merenkulkija on [[Zheng He]]. [[Silkkitie]]n kautta kiinalaisia keksintöjä, kuten [[ruuti]] ja [[kompassi]], levisi Eurooppaan, mutta tekniikkaa siirtyi myös toiseen suuntaan, esimerkiksi viljelykasveista [[durra]]. Rautaa Kiinassa käytettiin valurautana, kun muualla käytettiin takorautaa, mikä johtui ilmeisesti sikäläisen rautaseoksen alhaisemmasta sulamispisteestä ja käytössä olleista [[palkeet|palkeista]].<ref>Mahajan, s. 24.</ref> Keskiajalle asti tekniikkaa siirtyi Kiinasta länteen, mutta jo uudenajan alussa asetelma oli muuttunut, ja länsimaiset ideat, kuten [[ruuvi]] siirtyivät Kiinan.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Witold Rybczynski | Nimeke=Vähän kireämmälle: Ruuvin ja ruuvitaltan historia | Selite=(Alkuteos: One good turn: A natural history of the screwdriver and the screw, 2000.) Suomentanut Juha Pietiläinen | Sivu=124 | Julkaisija=Helsinki: Terra Cognita | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 952-5202-63-1}}</ref>

[[antiikin Kreikka|Antiikin kreikkalaisten]] suhtautuminen tekniikkaan oli kaksinainen. Tuotannossa ja kaupankäynnissä tekniikkaa sovellettiin runsaasti. Tunnettuja ovat öljyjen ja viinien kuljetukseen kehitetyt [[amfora]]t ja erityisen taidokkaasti tehty [[keramiikka]]. Maanviljelyssä otettiin käyttöön rautakärjellä varustettu aura. Tästä huolimatta arvostetuimmat kansalaiset olivat teoreetikoita, joita kiehtoi erilaisten [[ideaoppi|ideoiden]], teoreemojen ja matematiikan kehitys. Sen sijaan näiden soveltaminen käytäntöön ei heitä juurikaan kiehtonut. Syynä oli paljolti kreikkalaisen yhteiskunnan rakenne, jossa tuotantotyö kuului orjille. Luonnonfilosofia, jota toisinaan pidetään [[tiede|tieteen]] edeltäjänä, syntyi Kreikassa vuoden 1000 eaa. tienoilla. Silloin alettiin pohtia [[matematiikka]]a, [[geometria]]a ja tulen ominaisuutta. [[Aristoteles]] on tästä tunnettu, mutta hänkin hyödynsi [[Thales|Thaleen]] (600 eaa.) aikaisempia ajatuksia. [[Pythagoras|Pythagoraan]] (582–500 eaa.) koulukunta kehitti geometrian perusteet, joiden jälkeen tulivat [[Eukleides|Eukleideen]] (noin 300 eaa.) työt. [[Demokritos]] (noin 470 eaa.) pohti aineen [[atomi|atomaarista]] olemusta.<ref>Adams, s. 18–19.</ref><ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Miika Huhta: Tekniikka ja tiede lähi-idässä ja Kreikassa, s. 45–48.</ref>

Kreikan ja [[Egeanmeri|Egeanmeren]] alueen kulttuurille ominaista oli merkittävä kaupankäynti niin egyptiläisten kuin Kaksoisvirranmaan kanssa samoin kuin pohjoistenkin kansojen, josta merkkinä ovat Kreikasta löydetyt Itämeren [[meripihka]]sta tehdyt korut. Kaupankäyntiä edistämään lyötiin [[kolikko|kolikoita]]. Sotamenestys [[Persia|persialaisiapersia]]laisia vastaan perustui paljolti laivastoon.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Miika Huhta: Tekniikka ja tiede lähi-idässä ja Kreikassa, s. 51.</ref> [[Thales]] opetti merenkulkijoille suunnistusta tähtien avulla, ja Thaleen oppilas [[Anaksimandros]] piirsi ensimmäisen silloin tunnetun [[Kartografian historia|maailmankartan]]. 700-luvulla rakennettiin ensimmäiset [[kolmisoutu|kolmisoudut]]. [[Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] valloitusten jälkeen syntyi yhtenäinen helleeninen kulttuuri, jolla oli suoria vaikutuksia myöhempään länsimaiseen kulttuuriin.<ref>Mahajan, s. 18–21.</ref>

[[Kuva:Kyrenia shipwreck 4.jpg|thumb|300-luvulla eaa. haaksirikkoutuneeseen laivaan lastattuja [[amfora|amforoita]].]]

[[Aleksandria]]an muodostui tieteen ja tekniikan keskittymä, kun kuningas [[Ptolemaios I]] perusti sinne [[kirjasto]]n 300-luvulla eaa. [[Aleksandrian kirjasto]] yhteyteen perustettiin tiedon luomiselle omistettu laitos [[Museion]]. [[Ptolemaios III]] määräsi kaikki kaupungissa vierailevat luovuttamaan kirjansa kopioitaviksi. Kirjaston ensimmäinen hoitaja [[Zenodotos|Zenodotos Efesoslainen]] järjesti kirjat aakkosjärjestykseen. Tiedonhallinnan kannalta aakkostaminen oli tärkeä keksintö. Kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä tiedon järjestäminen tehdään kirjoitusmerkkien sisältämien vaaka- ja pystyviivojen määrän mukaan. Zenodotoksen seuraaja [[Kallimakhos|Kallimakhos Kyreneläinen]] aloitti kirjaston luetteloinnin ja jakoi kirjoittajat kymmeniin aihepiireihin, joista laadittinlaadittiin aakkostettu luettelo. Hän käynnisti näin [[indeksointi]]menetelmien kehityksen.<ref>Wiio 2007, s.229-233</ref>

Roomalaisia ei pidetä suurina tekniikan kehittäjinä, mutta sitä paremmin he menestyivät tekniikan käyttäjinä. Roomalaiset käyttivät hyväkseen monia kreikkalaisten ja [[etruskit|etruskien]] keksintöjä. Etruskit rakensivat [[holvikaari]]a, jotka ovat sitten tulivat leimallisiksi roomalaisten rakennuksissa. Holvikaari oli tunnettu rakenne Mesopotamiassa, mutta kreikkalaiset eivät sitä käyttäneet. [[Pantheon (Rooma)|Pantheon]] on hyvä esimerkki roomalaisesta [[kupoli]]rakenteesta. [[Sementti|Sementin]] käyttö sai alkunsa imperiumin itäosista, ja sen avulla valmistettiin kestäviä [[akvedukti|akvedukteja]] ja kaarisiltoja. Roomalaiset olivat ylpeitä teknisestä taidostaan. Moni keisari tuli tunnetuksi heidän valtakaudella valmistuneista rakennuksista. [[Claudius]] (10 eaa.–54) vei [[Ostia]]n sataman suuret rakennustyöt loppuun, ja niiden ansiosta Roomalle välttämätön viljantuonti toimi paremmin. [[Trajanuksen forum]] on vieläkin turistinähtävyys, samoin [[Caracallan kylpylät]]. Roomalaisista tuli taitavia suurten rakennusprojektien toteuttajia. Tunnettuja roomalaisia insinöörejä on [[Frontinus]], joka vastasi Rooman vesihuollosta vuosina 97–104. Hän valvoi 400 kilometrin mittaisten vesijohtojen rakentamista. Lisäksi hän kirjoitti ''De Aquis'' -nimisen vesijärjestelmiä ja omaa teknologista näkemystään käsittelevän kirjan.<ref>Insinöörin maailma, s. 20.</ref> Roomassa oli käytössä myös [[viemäri]]järjestelmä, tunnetuimpana pääviemäri [[Cloaca Maxima]]. [[Termit|Kylpylöissä]] oli käytössä [[hypokausti|lattialämmitysjärjestelmä]]. Tiet, esimerkiksi [[Via Appia]], tehtiin kestäviksi. Tieverkostoa rakennettiin valtakunnan kaikkiin osiin ja laajimmillaan pääteitä oli 90&nbsp;000 kilometriä. Teiden avulla pystyttiin hallitsemaan laajaa valtakuntaa.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Olavi Lähteenmäki: Rooman maailmanvallan rakentajat. s.55-74 .</ref>

Tietoliikenne on tärkeää suuren valtakunnan hallinnassa. Keisari [[Augustus]] perusti hallinnon käyttöön organisoidun postipalvelun, jota kutsuttiin nimellä [[Cursus publicus]]. Se perustui säännöllisin välein sijanneisiin asemiin, joissa vaihdettiin hevosia tai voitiin pitää taukoa. Postiverkostosta on olemassa [[Tabula Peutingeriana]] tunnettu kartta. Aseman nimestä "posita mansion", kiinteä asema on muotoitunut nimitys [[posti]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Meri, Veijo | Nimeke = Sanojen synty | Vuosi = 1982 | Luku = | Sivu = 174 | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus| Tunniste = ISBN 951-20-2364-4 | Viitattu = 11.3.2012 | Kieli = }}</ref> Palvelu tarjosi hevosilla toimivaa pikakuljetusta ja härkävetoista hitaampaa kuljetusta. Ensimmäisiä lähettipalveluverkkoja olivat käyttäneet persialaiset.<ref>Wiio 2007, s.161</ref> Nopeampaa tiedonvälitystä varten oli käytössä valomerkkeihin perustuva lennätin, josta mainitsee historioitsija [[Polybios]] 200 eaa. Järjestelmästä kertoo myös historioitsija [[Sextus Julius Africanus]] 200-luvulla, jolloin se oli vielä käytössä. Tässä optisessa lennättimessä kirjaimille oli taulukossa määrätty kahden numeron koodi ja numerot välitettiin joko soihtujen määrällä tai näyttökerroilla. Tällaista viestitystä käytettiin sodassa ja siihen käytettyjä torneja on kuvattu [[Trajanuksen pylväs|Trajanuksen pylvään]] reliefeissä.<ref>Wiio 2007, s.164-166</ref>

Roomalaiset hyödynsivät taitavasti [[standardi|standardointia]] ja organisointia. Perinteisten rakenteiden käytön korostamisella tekninen taito voitiin siirtää eteenpäin. Ensimmäinen tunnettu tekniikkaa käsittelevä kirja on <i>De Architectura<i>, jonka kirjoittu [[Vitruvius|Marcus Vitruvius Pollo]] noin vuonna 15. Kirjaa käyttivät vielä [[renessanssi]]n rakentajat. Kirja perustuu kokemukseen ja on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät pohtineet kirjan monien nyrkkisääntöjen fysikaalisia perusteita. Kirja käsittelee myös rakentamisen arvoja ja kauneusihanteita.<ref name=>Insinöörin maailma, s. 21 .</ref>

Bysantin kautta Euroopan maanviljelyssä otettiin käyttöön roomalaisten kehittämä rautavahvistettu [[aura (maanviljely)|aura]], jota slaavit olivat alkaneet käyttämään jo 500-luvulla. Auralla voitiin käsitellä Euroopassa yleisiä kosteita lietemaita, jotka olivat myös hedelmällisiä. Pellot [[kyntäminen|kynnettiin]] [[härkä|härkien]] avulla kunnes 800-luvulla keksittyjen ”hirttämättömien” [[valjaat|valjaiden]] ja [[hevosenkenkä|hevosenkengän]] ansiosta auran vetämiseen voitiin käyttää [[hevonen|hevosta]], jolla saatiin aikaan suurempi voima ja nopeampi kulku. Näillä keinoilla maanviljelyn tehokkuus nousi jopa puolella. Kun käyttöön otettiin myös vuoroviljely, saatiin aikaan maatalouden vallankumous. Tämän tuotannollisen ylijäämän turvin pystyttiin käynnistämään laaja kirkkojen rakennustyö Euroopan joka puolella.<ref name="Adams, s. 22">Adams, s. 22 .</ref>

Vesivoiman käyttö lisääntyi jatkuvasti, ja jauhomyllyt yleistyivät. [[Vilhelm Valloittaja]]n laadituttaman [[domesday book|maakirjan]] mukaan Englannissa toimi vuonna 1085 lähes 6&nbsp;000 jauhomyllyä. 800-luvulla myllyyn liitettiin [[kampiakseli|epäkesko]] tuottamaan suoraviivaista liikettä, jota käytettiin takomoissa, sahoissa ja pumpuissa. [[Tuulimylly]]jä tiedetään käytetyn [[Persia]]ssa jo 600-luvulla eaa. Nämä toimivat pystyakselin ympäri pyörien. Idea tuulimyllystä tuli mahdollisesti ristiretkeilijöiltä 1100-luvulla, mutta eurooppalainen vaaka-akselin ympäripyörivä tekniikka voi olla myös Euroopassa keksitty.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 78.</ref> Tehokkaimmin matalat tuulimyllyt pystyvät hyödyntämään tuulta alavilla rannikkoseuduilla, minkä johdosta tuulimyllyjä hyödynnettiin paljon Alankomaissa ja Tanskassa. Keskiajalla käytiin myös kauppaa Arabian ja Keski-Aasian kanssa, ja sieltä tuotiin [[silkki|silkin]] ja muiden tarvikkeiden ohella myös teknisiä ratkaisuja, kuten [[varsijousi]], perävannakseen kiinnitetty [[peräsin]], [[ruuti]], [[paperi]] ja metallilevyihin perustuva [[painaminen|kirjapainotekniikka]]. Ne olivat todennäköisesti kehittyneet [[Kiina]]ssa.<ref> name="Adams, s. 22 .<"/ref> Bysantti jatkoi välimeren laivanrakennustaitoa, ja [[viikingit]] kehittivät laivanrakennustaitoa pohjoisessa.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 83–85.</ref>

Keskiajan kauppaa hallitsi [[Venetsian tasavalta|Venetsia]] Välimerellä ja [[Hansaliitto]] Itämereltä Pohjanmerelle. Hansa-alukset, [[koggi]]t oli limisaumoilla tehty kuten viikinkialukset. Venetsialaiset kehittivät laivanrakennusta alkamalla tehdä ensin rungon ja kaaripuut ja vasta tämän jälkeen laipiot välimerenperinteen mukaan [[kravelli|tasasaumoilla]], kun aikaisemmin oli tehty ensin laipiot ja sitten niihin sovitettu kaaripuut. Tällä tavalla laivoista saatiin vahvempia ja niiden kokoa voitiin suurentaa. Vuonna 1400 Venetsialla oli kauppalaivastossa noin 3&nbsp;000 alusta. Silkkitien katkeaminen vihamielisyyksiin islamilaisten kanssa johti yrityksiin löytää meritie Intiaan. Ensimmäinen valtamerikelpoisena pidettävä alus oli [[karaveli]], joka [[latinalaispurje]]in varustettuna kykeni [[luoviminen|luovimaan]].<ref>Tapani Veistola: Keskiaika Länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena, s. 98–102.</ref>

Pohjois-Italian kauppiaat kehittivät 1200 ja 1300 lukujen vaihteessa [[kaksinkertainen kirjanpito|kaksinkertaisen kirjanpidon]], mikä oli tietohallinnollisesti merkittävä menetelmäkeksintö ja käytössä nykyäänkin.<ref>Wiio 2007, 112</ref>

Renessanssi nosti antiikin luonnonfilosofit, kuten [[Aristoteles|Aristoteleen]], [[Ptolemaios|Ptolemaioksen]] ja [[Galenos|Galenoksen]], uudelleen kunniaan. Näiden teorioissa oli kuitenkin virheitä kuten raskaan kappaleen nopeampi putoaminen kuin kevyen. Toinen oli [[tyhjiö]], jonka Aristoteles kielsi. Tyhjiön olemassaolon todistaminen lisäsi oppien ristiriitaan, minkä vuoksi alettiin epäillä klassista luonnonfilosofiaa. Epäily johti tieteellisiin teorioihin, jotka luottivat enemmän havaintoihin ja matematiikkaan kuin abstraktiin ajatteluun. Uusi suuntaus vei kohti tiivistyvää tieteen ja teknologian vuorovaikutusta. Kirkko kuitenkin pitäytyi tiukasti Ptolemaioksen maakeskeisessämaakeskisessä näkemyksessä. [[Kopernikus]] (1473–1543) osoitti maan olevan yksi aurinkoa kiertävistä planeetoista. [[Johannes Kepler]] (1571–1630) määritti planeettojen [[ellipsi|elliptisen]] radan [[Tyko Brahe]]n (1546–1601) tekemien tarkkojen tähtitieteellisten havaintojen perusteella. Näiden tuloksena mekanistinen maailmankuva ja [[empiirinen]] tiede alkoivat syrjäyttää Platonisia luontoa koskevia käsityksiä. Vuoteen 1700 mennessä [[Descartes]] (1596–1650) ja [[Isaac Newton]] (1642–1727) olivat osoittaneet vakuuttavasti auringon olevan aurinkokunnan keskus ja että Maan ulkopuolinen maailmankaikkeus noudattaa yksinkertaisia mekaanisia lakeja. Descartes väitti jopa kaikkien eläinten olevan [[kone]]ita, mutta erotti vielä hengen aineesta. [[Andreas Vesalius]] (1514–1564) ja [[William Harvey]] (1578–1657) syrjäyttivät Galenoksen lääketieteen tekemällä yksityiskohtaisia ruumiinavauksia ja fysiologisia tutkimuksia osoittaen ihmisruumiin noudattavan luonnonlakeja.<ref>Adams, s. 28–29 .</ref> [[Julien Offray de La Mettrie|La Mettrie]] julkaisi 1742 kirjan ''Ihmiskone'' (''L'homme machine''). Filosofinen pohdiskelu hengen ja aineen suhteista jatkui yhä, esimerkkinä [[fysikalismi]]. 1500-luvulla alkanutta tieteen muutosta sanotaan [[tieteen vallankumous|tieteen vallankumoukseksi]].<ref name="ReferenceA">Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Salmi: Tieteellisistä oivalluksista "teolliseen vallankumoukseen", s. 128–131.</ref>

Kokeellisessa tieteessä tekniikka ja tiede yhtyvät. Esimerkiksi ensin kehitettiin havainnointitekniikka eli [[kaukoputki]], jota [[Galileo Galilei]] (1564–1642) vielä paransi, ennen kuin hän pystyi tekemään kuuluisat löytönsä planeettojen kuista. Monen uuden tieteellisen löydön taustalla oli tekniikan kehitys. Heilurikellot olivat tarkempia, mikä auttoi nopeuden ja kiihtyvyyden mittaamista. [[Giambattista della Porta]]n (1536–1605), [[Evangelista Torricelli]]n (1608–1647) ja [[Otto von Guericke]]n (1602–1686) [[ilmanpaine]]en ja [[tyhjiötekniikka|tyhjiön]] mittauskokeissa tarvittiin toimivia ilmapumppuja ja tiiviitä kammioita. Kirkon kanssa kirjoituksistaan ristiriitaan joutunut Galileo oli ensimmäinen, joka yritti soveltaa tiedettä tekniikan kehittämisen apuna alkamalla soveltamaan [[mekaniikka|mekaniikassa]] matematiikkaa kappaleiden käyttäytymisen ennustamiseksi. Galileo pyrki ymmärtämään tutkimansa ilmiöt, mikä oli tärkeä askel teknisten tieteiden suuntaan.<ref>Mahajan, s. 45.<name="ReferenceA"/ref><ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Salmi: Tieteellisistä oivalluksista "teolliseen vallankumoukseen"Mahajan, s. 128–13145.</ref>

[[Puuvilla#Puuvillan historia|Puuvilla]]kankaalla, joka oli saanut paljon kysyntää laajemman tuonnin alkaessa 1600-luvulla Intiasta, oli suuri merkitys tekniikan kehityksessä. Aloituksena kutomisen kehitykselle pidetään [[John Kay (lentävä sukkula)|John Kayn]] 1733 keksimää lentävää sukkulaa, joka kaksinkertaisti kutomisen nopeuden. Kauppapoliittinen suojapäätös kieltää puuvillakankaantuonti 1700-luvulla eurooppalaisten kutojien suojaamiseksi nosti [[kehräys|kehräyksen]] ja [[kutominen|kutomisen]] tuottavuuden kehityspainetta. [[Richard Arkwright]] (1732–1792) ja John Kay (eri henkilö kuin lentävän sukkulan keksijä) patentoivat vuonna 1769 kehruukoneen, joka tuotti kestävämpää lankaa kuin [[Kehruu-Jenny]]. Se oli varsin nerokas rullien ja akseleiden järjestelmä, joka toimi ulkoa tuodulla energialla, aluksi hevosilla, sitten vesivoimalla ja myöhemmin höyryllä. [[Edmund Cartwright]] mekanisoi [[kangaspuut]] ja käynnisti [[kutomakone]]iden kehitysaallon. Kankaiden halventuessa puuvillaraaka-aineen tarve kasvoi. Yhdysvaltain etelävaltiot saattoivat aloittaa puuvillan tuotannon 1800-luvun alusta, kun [[Eli Whitney]] keksi puuvillakotien puhdistusmenetelmän, joka sopi amerikkalaiselle puuvillalaadulle. Tästä alkoi Yhdysvaltain etelävaltioiden vaurastuminen ja kehitys kohti Yhdysvaltain sisällissotaa.<ref>Bryson, sivut 430-7</ref>

[[tiedostoTiedosto:Bild Maschinenhalle Escher Wyss 1875.jpg|thumb|Piirros teollisuushallista vuodelta 1875]]

1700-luvulla Euroopassa kiinnitettiin huomiota multaan kasvien ravinnon lähteenä. [[Jethro Tull (henkilö)|Jethro Tull]] suunnitteli mullan säästämiseksi [[Kylvökone|rivikylvökoneen]]. Valurautainen [[aura (maanviljely)|kääntöaura]], jonka kehitti [[James Small]] 1770, oli tärkeä askel satojen parantamiseen. Aiemmin kaksivuoroviljelyssä toinen pelto oli ollut [[kesanto]]na, mutta nyt kesantoalalla alettiin viljellä papuja, herneitä ja sinimailasta ja teollisuuden tarvitsemia kasveja kuten pellavaa, hamppua ja humalaa. Samalla karjan rehun määrä kasvoi, ja karja taas tuotti enemmän lantaa lannoitteeksi. Toimivan [[puimakone]]en rakensi [[Andrew Meikle]] 1786 ja [[niittokone]]en [[Patrick Bell]] 1826. Väestönkasvun ja rehun kasvattamisen lisääntyessä viljanhinta nousi 1700-luvun lopulla yli työläisten maksukyvyn. Tällöin aikaisemmin vain rehuksi kelvanneen [[peruna]]n viljely lisääntyi nopeasti. Englannissa maatalouden koneellistaminen oli osa teollista vallankumousta ja muu Eurooppa tuli jäljessä. Saksalainen [[Justus von Liebig]] selitti 1840-luvulla kirjassaan kasvien fysiologian, ja tämä johti nopeasti keinolannoitetehtaan rakentamiseen 1847 Englantiin. Maatalouden uudet koneet olivat suurtilojen käytössä, ja pientilat jatkoivat pääosin vanhoilla menetelmillä. Koneellistaminen tuli myös vaatimaan tilakoon kasvattamista. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden tuotantotekniikan kehitys keskiajalta 1800-luvun puoliväliin, s. 180–189.</ref>

[[Kuva:NZM_CASLAV_harvesting_machinesNZM CASLAV harvesting machines.JPG|thumb|Niittokoneita museossa]]

Maatalouden voimakas koneellistuminen alkoi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa vallitsi pula työvoimasta. Siellä esiteltiin 1819 valurautainen aura, jonka osat oli standardisoitu ja varaosia oli siten saatavissa. Niitä valmistettiin 1850-luvulla [[John Deere]]n tehtaissa 15&nbsp;000 kappaletta vuodessa. Viljan maailmankauppa laajeni 1800-luvun lopulla junien ja höyrylaivojen ansiosta. Yhdysvalloissa pystyttiin ennen lannoitteitakin tuottamaan viljaa niin halvalla, että entuudestaan omavarainen Eurooppa joutui painottamaan enemmän lihan tuotantoa. [[Lyhde|Lyhteiden]] tekeminen oli käsityötä kunnes [[Cyrus McCormick]] 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi. 1890-luvulla Kaliforniassa ilmestyivät hevosvetoiset [[leikkuupuimuri]]t, joita saattoi vetää 24–36 hevosta. 1860-luvulla Yhdysvaltalaiset maatalouskoneet olivat ylivoimisia Euroopankin markkinoilla. Kuljetusvälineiden kehityksen ja maatalouden koneellistumisen vuoksi hevosten määrä alkoi Englannissa ja Ranskassa vähetä 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen polttomoottorilla toimiva [[traktori]] nähtiin pellolla 1904, ja [[Winnipeg]]issä 1908 ollut näytöstilaisuus sai monet vakuuttuneeksi traktorin tulevaisuudesta. Traktori oli yleinen Yhdysvalloissa jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana, mutta Euroopassa laajempi käyttö alkoi 1930-luvulla. Polttomoottoritoimisen itseliikuvan leikkuupuimurin esitteli [[Caterpillar|Holt Caterpillar company]] vuonna 1911.<ref>Chaline, sivu 114-117</ref> Koneellistuminen laajeni myös [[voi]]n valmistukseen. [[Wilhelm Lefeldt]] teki Saksassa ensimmäisen [[separaattori]]n 1876, ja ruotsalainen [[Gustaf de Laval]] teki siitä hyvin toimivan version 1879. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 237–245.</ref>

Kasvien ja karjan jalostus sai teoreettisen taustan [[Charles Darwin]]in ja [[Gregor Mendel]]in töistä. [[Keinosiemennys]] oli kehitetty Venajällä 1910-luvulla, ja se levisi Eurooppaan 1930-luvulla. [[Siemenneste]]en pakastaminen kehitettiin 1949. Jalostuksella saatiin maatalouden tuotanto kasvamaan. Ennen keinolannoitteita peltoja oli lannoitettu navetan tuotolla, Perun [[guano]]lla tai Chilen [[Kaliumnitraatti|salpietari]]lla. Nämä kuitenkin alkoivat ehtyä 1800-luvun lopulla. 1900-luvun alussa onnistuttiin eristämään ilmakehästä [[Typpi|typpeä]], joka on lisännyt todella paljon elintarvikkeiden tuotantoa. Sen käyttö lannoitteena on kasvanut nopeasti, vuonna 1938 2,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 1970 jo 30 miljoonaa tonnia. 1960-luvulla alkanut [[vihreä vallankumous]] vei 1700-luvulta asti tapahtuneen maatalouden kehityksen tulokset käytäntöön [[kehitysmaa|kehitysmaissa]]. Ilman elintarvikkeiden tuotannon kasvua ei ihmiskunnan koko olisi voinut kasvaa nykyiselle tasolle. [[Thomas Malthus]]in [[Malthusin väestöteoria|ennuste]]et elintarviketuotannon ja väestönkasvun ristiriidasta jäi toteutumatta. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 246–250.</ref>

[[Standardi|Standardointi]] erityisesti mittojen suhteen oli tärkeää jo muinaisissa korkeakulttuureissa kaupankäynnin vuoksi. Teollinen vallankumous lisäsi standardoinnin merkitystä. Ranskan suuri vallankumous synnytti [[metrijärjestelmä]]n 1700-luvun lopulla. Metrijärjestelmästä kehittyi Si-järjestelmäksi kutsuttu [[kansainvälinen yksikköjärjestelmä]] mitoille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/SI/all.html | Nimeke = Vallankumous mittajärjestelmässä | Tekijä = Jukka Korpela | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Tampereen Teknillinen Yliopisto | Julkaisija = | Viitattu = 24.3.2012 | Kieli = }}</ref> Ensimmäinen kansallinen mittastandardilaitos oli Ranskaan 1875 perustettu Bureau International des Poids et Measures.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Robinson, Andrew | Nimeke = Mittaamisen historia| Vuosi = 2008| Luku = | Sivu = 78| Julkaisija = Multikustannus| Tunniste = ISBN 978-952-468-187-2|Viitattu = 12.4.2012 }}</ref> Standardointi on laajentunut myös koneiden osiin, menetelmiin ja tietotekniikkaan, esimerkiksi [[ASCII]]-koodi. Puuvillanpuhdistuskoneen keksijä ja asetehtailija [[Eli Whitney]] (1765-1825) tunnetaan mittatarkkuuden ja vaihdettavuuden edistäjänä. [[Tulkki (täsmennyssivu)|Mittatulkeilla]], joiden käyttö alkoi 1840-luvulla, voidaan varmistaa, että osa on sallituissa mittavaihtelurajoissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotiposti.net/tuurala/Laadun%20historia.htm | Nimeke = Laadun tarkastus - Quality Control | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 6.7.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Laatuakatemia | Viitattu = 24.3.2012 | Kieli = }}</ref> Metriset ruuvikierteet ovat vallanneet maailman Yhdysvaltoja lukuunottamattalukuun ottamatta, mutta putkien suhteen on laajasti käytössä [[tuuma]]koot ja -kierteet. Kansainvälinen standardointi organisaatio [[ISO]] perustettiin 1947, mutta sitä oli edeltänyt vuonna 1926 perustettu kansallisten standardiorganissatioiden liitto (ISA), jonka toiminta lakkasi toiseen maailman sotaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sis.pitt.edu/~mbsclass/standards/martincic/isohistr.htm | Nimeke = A Brief History of ISO | Tekijä = Cynthia J. Martincic | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 20.2.1997 | Julkaisupaikka = University of Pittsburgh | Julkaisija = | Viitattu = 24.3.2012 | Kieli = }}</ref> ISO on julkaisut noin 19&nbsp;000 standardia. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iso.org/iso/about/the_iso_story/iso_story_foreword.htm | Nimeke = The ISO Story | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ISO | Viitattu = 24.3.2012 | Kieli = Englanti}}</ref>

Toisen maailman sodan jälkeen alukset on rakennettu hitsatuista teräslevyistä aikaisemman niitatun rakenteen sijaan. Rahtilaivoissa on nykyään useimmiten suorakäyttöiset raskasöljyllä toimivat [[dieselmoottori|dieselmoottorit]]t ja matkustaja-aluksissa sähkökäyttöiset potkurit ja dieselkäyttöiset generaattorit eli [[dieselsähköinen voimansiirto]]. Joissakin erikoisaluksissa on [[ydinvoimala]] sähkön tuottajana. [[kansainvälinen kauppa|Maailmankaupan]] [[logistiikka|logistiikassa]] kuljetuserän perusyksiköksi on muodostunut [[kontti|merikontti]], jota antiikin aikana vastasi [[amfora]] ja keskiajasta alkaen viime vuosisadan puoliväliin saakka [[tynnyri]]. Nämä ovat kaikki merikuljetuksissa vaadittavia vesitiiviitä [[pakkaus|pakkauksia]]. Kontteja siirretään satamissa suoraan autoihin tai juniin, jolloin [[konttialus]]ten purku- ja lastaus tapahtuu tehokkaasti.<ref>[http://mail.finncontainers.fi/wiki.nsf/Pages/Kontin_historia lyhyt merikontin historia]</ref><ref>[http://www.tse.fi/FI/media/ajankohtaista/Documents/jaahyvaisluento_taina.pdf Jorma Tainan visioita merenkulun kehityksestä]</ref>

Historian sääntöjä on se, että meret yhdistävät ja vuoristot erottavat. Laivaliikenteen kasvaessa kehittyvät alueet keskittyivät rannikoille, kun vähänkin raskaampien lastien kuljetus maanteitä pitkin oli vaikeaa. Hevosettomista kulkuvälineistä, [[auto]]mobiileista oli haaveiltu pitkään ja 1700-luvulla tehtiin jo ensimmäisiä höyryllä kulkevia ajoneuvoja, joissa höyrykoneen paino ja huono hyötysuhde olivat vieläkin suurempi ongelma kuin laivoissa. Kaivoksissa oli havaittu, että [[Kitka|pyörimiskitka]] on huomattavan pieni, jos kova pyörä kulki kovalla ja tasaisella alustalla.<ref name="ReferenceB">Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 169–174.</ref> [[Richard Trevithick]] osoitti 1804, että höyrykonetta voitiin käyttää [[veturi]]na hevosten asemasta teollisuusradoilla. Rehun hinnan vuoksi hiilikaivoksilla hiilellä toimivan höyryveturin käyttö oli edullisempaa kuin hevosten. Vuonna 1815 Englannin parlamentti laati kotimaan maanviljelyn suojelemiseksi lain (Corn Law), jolla tuontiviljalle määrättiin korkea tulli. Viljan hinta nousi korkealle ja teki höyryvetureista taloudellisia hevosiin verrattuna.<ref>Schivelbusch 1996, s. 9.</ref> Vuonna 1829 järjestetyssä kilpailussa [[Robert Stephenson]]in rakentama ''[[Stephensonin Rocket-veturi|Rocket-veturi]]'' veti viisinkertaisesti oman painonsa edestä kuormaa ja saavutti yhden täyden henkilövaunun kuormalla 33 &nbsp;km/h keskinopeuden. Tästä alkoi [[rautatie|rautateiden]] nopea leviäminen, ja jo vuonna 1840 Englannissa oli 3&nbsp;000 kilometriä rautateitä. 1860-luvulla rautatie ehti Suomeen.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 169–174.<name="ReferenceB"/ref>

Kirjapainontaidon kehittymistä edelsi siirtyminen [[pergamentti|pergamentista]] [[paperi]]in. Painamisen ja paperin tekemisen taito oli saatu Arabien kautta Kiinasta. Nahasta valmistettava pergamentti on kallis materiaali ja vanhoista pergamenteista kannatti jopa [[Palimpsesti|raaputtaa teksti pois]] pergamentin uudelleen käyttämiseksi. Edullisen paperin käyttö taas nosti manuaalisesti tehtävissä kopiossa kynnyskustannukseksi työn. Tästä syntyi tarve kehittää kirjapainotaitoa. Kuvia oli [[painaminen|painettu]] jo keskiajalla ennen varsinaista kirjapainotaidon kehittymistä. [[Gutenberg]]in (1397–1468) kehittämä valettujen irtokirjasinten tekniikka vähensi oleellisesti kirjantekemisen työmäärää ja painomäärien kasvaessa syntyi teollista toimintaa. Kiinalainen [[Bi Sheng]] oli jo noin vuonna 1050 keksinyt keraamiset sanamerkit, mutta [[Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä|kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä]] keksintöä ei pystytty merkkien määrän vuoksi hyödyntämään niin tehokkaasti kuin alle kolmekymmentä merkkiä käsittävässä [[aakkoset|aakkoskirjoitusjärjestelmässä]], joka oli Rooman valtakunnan kautta periytynyt Eurooppaan.<ref>Wiio 2007, s.149-152</ref>

Ensimmäinen ”[[bestseller]]” oli [[Martti Luther]]in saksankielinen [[Uusi testamentti]], jota painettiin 100&nbsp;000 kappaletta Lutherin elinaikana.<ref> Kivikirveestä tietotekniikkaan, Tapani Veistola: Keskiaika länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena.</ref> Vuoden 1500 tienoilla kirjapainon idea oli tiedossa jo 12 maassa. [[Vanoccio Biringuccio]]n kirjassa ''Pirotechnica'' vuodelta 1540 kerrotaan tarkasti eri metallien [[valaminen|valamisesta]], mikä edisti taidon leviämistä. [[Kirjasin|Kirjasimet]] standardoituivat ja työmenetelmät kehittyivät ja 1700-luvulla pystyttiin painamaan samalla työmäärällä jo kolminkertainen määrä. Painomäärien lisääntyminen lisäsi paperinkulutusta. Saksalainen [[Jacob Christian Schäffer]] kiinnostui paperikoneista ja kokeili eri kasveja [[selluloosa]]pohjaisen paperin valmistuksessa 1700-luvun loppupuolella. Arkit tehtiin yhä yksittäiskappaleina. Jatkuvatoimisella paperikoneella oli useita kehittäjiä. Englannissa patentin jatkuvatoimiselle paperikoneelle saivat veljekset [[Fourdrinier|Fourdrinier ja John Gamble]] vuonna 1807. Englannissa oli vuonna 1840 jo 250 paperikonetta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Panu Nykänen | Nimeke = Telan ympäri, vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa | Selite = Suomen tekniikan historia julkaisu nro 9 | Sivut = 25-27 | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 951-666-626-4 }}.</ref>

1820-luvulla [[Charles Babbage]] (1791–1871) pystyi esittämään tietokoneen toimintaperiaatteen. Babbage laati suunnitelman mekaanisesta laskukoneesta [[logaritmi]]taulukoiden laskemiseksi ja onnistui saamaan sille rahoituksen Englannin valtiolta. Babbage ei koskaan saanut valmiiksi [[differenssikone]]tta, kun hän keskittyi [[analyyttinen kone|analyyttiseksi koneeksi]] kutsutun ohjelmoitavan koneen kehittämiseen. Siinä oli nykyaikaisen tietokoneen pääosat kuten tiedon [[Käyttöliittymä|syöttö]], [[Tietokoneohjelma|ohjelma]], [[Muisti (tietokone)|muisti]] ja [[tulostin]]. Kirjeenvaihdossa [[Ada Lovelace]]n (1815-1852) he keskustelivat sellaisista tietotekniikan käsitteistä kuin [[operaatio]] ja [[Muuttuja (ohjelmointi)|muuttuja]].<ref>Gleick sivut 123-125</ref> Babbage keksi reikäkorttien avulla kaksi ohjelmoitavan tietokoneen periaatetta, reikäkorttien sisällön määrämän suoritusjärjestyksen eli pakotetun hypyn sekä ehdollisen hypyn. Babbagen keksintö avasi automaatiolle rajattomien toimintamahdollisuuksien maailman. Babbagen poika Henry Babbage rakensi tietokoneen keskusyksikön osajärjestelmän, joka toimi kuten oli suunniteltu. Tämä laite lahjoitettiin [[Harvardin yliopisto|Harvardin yliopistolle]]lle 1886. Yli puolivuosisataa myöhemmin sen löysi [[Howard Aiken]]. Aiken paneutui Babbagen julkaisuihin ja oivalsi, että uusilla sähköisillä ratkaisuilla Babbagen ideat voidaan toteuttaa. Aiken meni keskustelemaan ideoistaan IBM:n pääjohtajan Thomas Watsonin kanssa. IBM:stä tuli 1950-luvulla johtava tietokoneiden valmistaja.<ref>Wiio 2007, s.215-224</ref>

Vuonna 1936 [[Alan Turing]] (1912-1954) esitteli teoreettisen tietokoneen periaatteen, [[Turingin kone]]en, jossa hän tutki [[algoritmi]]sen ongelman ratkaisun rajoja. [[John von Neumann]] (1903-1957) ehdotti 1940-luvulla ohjelman siirtämistä muistiin tietokoneen toiminnan nopeuttamiseksi ja määritteli nykyaikaisen tietokoneen [[Von Neumannin arkkitehtuuri|arkkitehtuurin]]. [[Bitti]]-käsitteen esitti [[Claude Shannon]] (1916-2001) vuonna 1948.<ref>Gleick sivut 10-12</ref>

[[Konrad Zuse]] rakensi ensimmäisen ohjelmoitavan laskukoneen Saksassa 1941. Aiken rakensi 1943 IBM:n avulla ensimmäisen tietokoneen [[Harvard Mark I]]. Ensimmäinen elektroninen [[tyhjiöputki]]in ja [[rele]]isiin perustuva [[tietokone]] [[ENIAC]] valmistui vuonna 1945. [[Transistori]]en ja tietokoneiden sarjatuotanto alkoi vuonna 1951. 50-luvun päättyessä maailmassa oli 3&nbsp;000 tietokonetta.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: "Atomiajasta" ATK-aikaan ja geeniteknologiaa, s. 286–290 .</ref> Ensimmäiset tietokoneet ohjelmoitiin [[konekieli]]lla, joista sitten kehittyi helpommin ymmärrettäviä [[ohjelmointikieli]]ä.

Mikropiirien kehitys 1960-luvun alussa toi tietokoneet [[sotilaslentokone]]isiin, [[ohjus|ohjuksiin]] ja osaan [[avaruusalus|avaruusaluksista]] 1970-luvun alkuun mennessä. Mikropiirit tehdään [[piikiekko|piikiekolle]] erilaisilla [[ohutkalvon kasvatus]] -menetelmillä. Halpojen mikropiirien vyöryn aloitti [[CMOS]]-tekniikka 1970-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tekniikkatalous.fi/ict/maailma+muuttui+ratkaisevasti+40+vuotta+sitten/a722571 | Nimeke = Intel julkisti 1971 4004-mikropiirin | Julkaisija = Tekniikka & Talous | Viitattu = 15.11.2011 }}</ref> [[Mooren laki|Mooren lain]] -nimellä tunnettu ennuste mikropiirillä olevien transistorien määrän kaksinkertaistumisesta 18 kuukauden välein on pitänyt hämmästyttävän hyvin paikkansa. Toisaalta CMOS-rakenteessa ei vuosikymmeniin ole juuri muuta muutettu kuin kasvatettu pakkaustiheyttä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2007/01/27/technology/27chip.html | Julkaisija = The New York times | Ajankohta = 27.1.2007 | Nimeke = Intelin 45nm node julkistusuutinen | Viitattu = 23.1.2012 }}</ref>

1970-luvun loppu toi [[mikrotietokone]]en, joka muodostui pian yleiseksi kodinkoneeksi ja toimistotyökaluksi. Tietokoneiden kapasiteetin kasvaessa on myös [[ohjelmisto]]jen koko ja käytettävyys kasvanut. 80-luvulla käytiin taistelua mikrotietokoneiden [[käyttöjärjestelmä|käyttöjärjestelmistä]]. Markkinajohtajaksi nousi IBM:n [[Henkilökohtainen tietokone|PC]] ja [[Microsoft]]in [[MS-DOS]]-käyttöjärjestelmä ja 1990-luvulla sen seuraaja [[Windows]]. Elektroninen konekirjoittaminen ja arkistointi laajeni 1990-luvun lopussa [[Internet]]in kautta laajaksi sähköisten [[tietokanta|tietokantojen]] ja tietoliikenteen infrastruktuuriksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pjoy.fi/lehdet/mikrohistoria75-97.htm | Nimeke = Mikrojen historia 1975-1997 | Tekijä = Petteri Järvinen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tietokone-lehti 11/97| Viitattu = 26.1.2012 | Kieli = }}</ref> [[Digitaalisuus|Digitalisoituminen]] on ilmiö, jossa mikropiirejä liitetään kaikkiin koneisiin. Autojen polttomoottoreiden pakokaasujen puhtautta ja moottorin [[hyötysuhde]]tta pystytään parantamaan mikropiiriohjausjärjestelmien avulla.<ref name="Mahajan, s. 81">Mahajan, s. 81.</ref> [[Matkapuhelin|Matkapuhelimista]] on tullut monitoimisia tietokoneita ja tietoverkkojen [[pääte]]laitteita, joihin on yhdistetty [[kamera]], soitin ja [[GPS]]-paikannusjärjestelmä.

[[Avaruustoiminta|Avaruusaika]] alkoi syksyllä 1957 Neuvostoliiton [[Sputnik 1|Sputnik]]-lennon ja sitä nopeasti seuranneiden [[miehitetyt avaruuslennot|miehitettyjen lentojen]] kautta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.astro.utu.fi/zubi/space/history.htm | Nimeke = Avaruuslentojen historiaa | Tekijä = Hannu Karttunen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Turun yliopiston sivut| Julkaisija = | Viitattu = 26.1.2012 | Kieli = }}</ref>

[[Molekyylibiologia]] saavutettiin suuri edistys 1950-luvulla, kun [[James Watson]] ja [[Francis Crick]] selvittivät eliöiden perinnöllisyyteen vaikuttavan [[DNA]]-molekyylin rakenteen. Tästä kehittyi 1970-luvulla taito muokata DNA-molekyyliä ja [[geenitekniikka]].<ref> name="Mahajan, s. 81.<"/ref> 1990-luvulla käynnistyi ihmisen [[geeni|geeniperimää]]perimää kartoittava [[Human Genome Project|HGP-hanke]]. Tässä vuonna 2003 valmistuneessa projektissa [[DNA:n sekvensointi|DNA:n sekvensoinnin]] avulla tunnistettiin 20&nbsp;000–25&nbsp;000 [[ihmisen genomi]]n geeniä.