Ero sivun ”Suomen Aseveljien Liitto” versioiden välillä

Suomen Aseveljien Liitto perustettiin heti [[talvisota|talvisodan]] jälkeen. Järjestön tehtäväksi määriteltiin vaikeuksiin joutuneiden aseveljien, sotaleskien ja -orpojen, sotainvalidien sekä siirtoväen avustaminen. Sen katsottiin olleen vastavoima [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]lle, jota Neuvostoliitto tuki kaikella arvovallallaan. Historioitsija [[Jouko Vahtola]]n mukaan Suomen Aseveljien Liiton toimintaa sävyttikin hyvin merkittävästi [[kommunismi]]nvastaisuus.<ref>Jouko Vahtola: ''Suomen historia: Jääkaudesta Euroopan unioniin'', s. 362. Helsinki: Otava, 2003.</ref>

Perustamiskokous järjestettiin Helsingissä [[Säätytalo]]ssa 4. elokuuta 1940. Kokoukseen osallistui kaikkiaan noin 200 aseveliyhdistyksen edustajaa kautta Suomen. Kokous kutsui [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|marsalkka Mannerheim]]in Liiton ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Puheenjohtajaksi valittiin kenraalimajuri [[Paavo Talvela]] ja liittotoimikuntaan eri yhteiskuntaryhmien edustajia, joista monet tulivat tunnetuksi myöhemmin polittisessapoliittisessa ja muussa toiminnassa.

Suomen Aseveljien Liiton apujärjestö oli Suomen Aseveljien Työjärjestö (SAT), jonka teki henkistä maanpuolustustyötä siviiliväestön keskuudessa sisäisten levottomuuksien ja järjestettyjen huhukampanjoiden torjumiseksi. Järjestö keräsi tietoja kansalaisten mielialoista ja sosiaalisista epäkohdista ja toimitti niistä raportteja mm. puolustusvoimien ylipäällikölle marsalkka Mannerheimille, presidentti [[Risto Ryti]]lle, valtiovarainministeri [[Väinö Tanner]]ille ja puolustusministeri [[Rudolf Walden]]ille. [[Jatkosota|Jatkosodan]] alettua SAT:n nimeksi vaihdettiin VIA (Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys). Loppuvuodesta 1941 järjestö siirtyi suoraan [[Valtion tiedoituslaitos|Valtion tiedoituslaitoksen]] tiedotusjaoston alaisuuteen. Loppukesällä 1941 järjestö aloitti [[Työväen Akatemia]]n rehtorin [[Yrjö Kilpeläinen|Yrjö Kilpeläisen]] toimittaman ohjelman ''Jahvetin kirjelaatikko'', jonka tehtävä oli kaksijakoinen: toisaalta vastattiin monenlaisiin suurta yleisöä askarruttaneisiin kysymyksiin käyttäen apuna eri alojen asiantuntijoita, toisaalta harjoitettiin kulloinkin ajankohtaista [[propaganda]]a.<ref> Simppa (Simo Juntunen): ''Jahvetti – legenda jo eläessään'', s. 67–69. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976.</ref>