Ero sivun ”NMR” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Resonanssiehto: täsmennys |
Resonanssin havaitseminen |
||
Rivi 9:
Tavallisen vetyatomin ytimen ([[Vety#isotoopit|¹H]]) gyromagneettinen suhde on ''γ'' = 2''π'' 42,58 [[MHz]]/[[Tesla|T]] eli yhden [[tesla]]n magneettikentässä vedyn ydinmagneettinen resonanssitaajuus on noin 42,58 MHz<ref>Kittel, C: "Introduction to Solid State Physics", 4th ed., sivu 578. Wiley, 1971</ref>, hieman riippuen vety-ytimen kemiallisesta ympäristöstä.
Resonanssitaajuutta vastaava [[kulmataajuus]] on yhtä suuri kuin kyseisen ytimen [[Larmorin presessio]]n kulmataajuus.
== Ydinmagneettisen resonanssin havaitseminen ==
Ydinmagneettinen resonanssi voidaan havaita kohdistamalla näytteeseen tutkittavan ytimen resonanssitaajuutta vastaava radiotaajuinen magneettikenttä. Tavallisimmin näytteeseen kohdistetaan lyhytkestoinen RF-pulssi, jonka jälkeen herkällä vastaanottimella havaitaan resonanssitaajuinen signaali. Ilmiö muistuttaa [[äänirauta|ääniraudan]] sointia iskun jälkeen. Jos näytteessä on keskenään erilaisissa kemiallisessa tai fysikaalisessa ympäristöissä olevia ytimiä, niiden emittoimien signaalien taajuudet poikkeavat hieman toisistaan ja ne voidaan erottaa toisistaan [[Fourier'n muunnos|Fourier-muunnoksen]] avulla.
Signaali voidaan vastaanottaa joko heti virityspulssin jälkeen tai joissakin sovelluksissa voidaan generoida ns. [[spin-kaiku]].
== NMR-spektroskopia ==
Rivi 18 ⟶ 23:
== Sovelluksia ==
[[Magneettikuvaus]] on yksi merkittävimmistä NMR-sovelluksista. Kuvantamista voidaan käyttää myös materiaalien ja esimerkiksi biologisten näytteiden rakenteen tutkimiseen. Magneettikuvauksen kontrasti eri kudosten välillä perustuu etupäässä protonitiheyteen, ydinten relaksaatioaikojen T1 ja T2 eroihin, sekä virtaukseen ja kemialliseen siirtymään.
==Viitteet==
| |||