Ero sivun ”Humala” versioiden välillä

| nimi = Humala

| kuva = Hop bloemen vrouwelijke plant Humulus lupulus female.jpg

| kuvateksti =

| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''

| kunta = [[Kasvit]] ''Plantae''

| alakunta = [[Putkilokasvit]] ''Tracheobionta''

| kaari = [[Siemenkasvit]] ''Spermatophyta''

| alakaari = [[Koppisiemeniset]] ''Magnoliophytina''

| luokka = [[Kaksisirkkaiset]] ''Magnoliopsida''

| lahko = [[Rosales]]

| heimo = [[Hamppukasvit]] ''Cannabaceae''

| suku = [[Humalat]] ''Humulus''

| laji = ''lupulus''

| kaksiosainen = Humulus lupulus

| wikispecies = Humulus lupulus

| commons = Humulus lupulus

Humalaa viljellään paljon Keski-Euroopassa koska emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa.<ref>Facta 2001 s.218-219218–219</ref>

Humala kasvattaa useita metrejä pitkiä köynnöstävia varsia, jotka leviävät maata pitkin laajana, sotkuisena kasvustona tai nousevat sopivissa paikoissa jopa kuuden metrin korkeudelle puiden runkoja pitkin. Kiipeämistä auttavat varressa olevat pienet ankkurimaiset karvat.<ref name="OULUN">Oulun kasvit 2005, s. 434.</ref><ref name = "HYÖTYKASVIT">Hyötykasvit värikuvina 2009, s. 170.</ref> Sekä varsi että [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat karheita. Vastakkain olevat lehdet ovat sahalaitaisia, sormijakoisia ja kooltaan jopa 25&nbsp;cm pituisia. Isommat lehdet ovat viisijakoisia, pienemmät kolmijakoisia tai ehyitä.<ref name = "RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 96.</ref>

Humala on kaksikotinen kasvi, joten sen [[hede]]- ja [[emi]]kukinnot ovat eri yksilöissä. Kukinnot ovat lehtihankaisia. Perälliset hedekukat ovat jopa yli 10 &nbsp;cm pitkiä, monihaaraisia ja harsuja. Kehälehtiä ja heteitä on viisi kappaletta. Kukinnan jälkeen hedekukat kuihtuvat. Perättömiä emikukkia on runsaasti. Ne ovat rakenteeltaan tiiviitä ja luotteja niissä on kaksi kappaletta. Kukinnan jälkeen emikukkien tukisuomut suurenevat 2–3 &nbsp;cm pitkiksi käpymäisiksi "humaliksi", jotka ovat voimakastuoksuisia ja väriltään kellanvihreitä. Suomessa humala kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on pähkylä.<ref name="RETKEILYKASVIO"/> Laji kuitenkin tekee siemeniä erittäin harvoin ja leviää pääasiassa syvälle maahan tunkeutuvan ja laajalle leviävän [[juurakko|juurakon]] avulla.<ref name="OULUN"/>

Humala on levinnyt hyvin laajalle maailmassa, osittain ihmisen avustuksella. Sitä tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Pyreneiden niemimaan eteläosia sekä Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu Keski-Siperiaan ja paikoin Keski-Aasiaan. Laji on yleinen myös Japanin pohjois- ja keskiosissa. Pohjois-Amerikassa humalaa tavataan pääasiassa mantereen itä- ja keskiosissa. Muualla humalaa kasvaa muun muassa Uudessa Seelannissa ja paikoin Etelä-Amerikassa.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/cannaba/humul/humulup.html Den virtuella floran: Humle (myös levinneisyyskartat)] {{sv}} Viitattu 19.2.2012.</ref> Suomessa humalaa tavataan luonnonvaraisena Etelä-Lapin korkeudelle saakka.<ref name = "RETKEILYKASVIO"/> Suurimmassa osassa Suomea laji on alkuperäislaji, mutta osa luonnonvaraisista esiintymistä on viljelyperäisiä erityisesti maan pohjoisosissa.<ref name = "OULUN"/>

Humalan emikasvia on käytetty [[olut|oluen]] ja [[sima]]n valmistamiseen hyvin pitkään.<ref name = "ÅLANDS">Ålands flora 2010, s. 130–131.</ref> Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.<ref name = "ÅLANDS"/><ref name = "HELSINGIN">Helsingin kasvit 1998, s. 32.</ref><ref name = "SUOMEN">Suomen terveyskasvit 1982, s. 97.</ref> Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi [[Herttoniemen kartano]]n humalisto sisälsi 1820-luvulla 200 humalasalkoa. Humalanviljelyn laajuudesta kertovat myös monet paikanimet, kuten [[Helsinki|Helsingissä]] esiintyvät nimet Humallahti ja Humalistonlahti.<ref name = "HELSINGIN"/> Humalanviljely loppui vähitellen 1800-luvun kuluessa, kun panimoteollisuus siirtyi käyttämään tuontihumalaa.<ref name = "HYÖTYKASVIT"/> Nykyään Suomen panimoissa käytetty humala on pääasiassa tšekkiläistä tai saksalaista alkuperää.<ref name = "ÅLANDS"/>

Vaikka humalankasvatuksella ei enää ole Suomessa kaupallista merkitystä, se on edelleen yleinen koristekasvi. Puutarhoissa kasvatetaan sekä emi- että hedekasveja.<ref name = "RETKEILYKASVIO"/> [[Lääkekasvi]]na humalaa käytetään sen rauhoittavan ja vatsan toimintaa lisäävän vaikutuksen takia.<ref name="SUOMEN"/> Kasvia on käytetty myös kuitukasvina kehruussa.<ref name = "DVF"/>

Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista.<ref name = "HELSINGIN"/> Karvaan maun olueen antaa hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomujen erittämä [[lupuliini]].<ref name = "HYÖTYKASVIT"/> Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita.<ref>[http://www.delifox.fi/olutakatemia2007.php Delidox-ravintolat: Olutakatemia] Viitattu 19.2.2012.</ref>

* Fuggles ([[Kent (kreivikunta)|Kentin]] alue]], [[Englanti]])

* Goldings (Kentin alue, [[Englanti]])

* Spalt ([[Saksa]])

* Tettnang ([[Saksa]])

{{Viitteet|sarakkeet}}