Ero sivun ”Halli (eläin)” versioiden välillä

'''Halli'''<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Nisäkäsnimistötoimikunta | Nimeke= Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet | Osoite= http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Halichoerus_grypus | Ajankohta= 2008 | Julkaisija= Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto | Luettu= 30.10.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.metla.fi/org/snis/lajilista.html| Nimeke=Suomessa tavatut nisäkäslajit (versio 5.0 - 25.11.1997) | Tekijä= Haukkovaara, Olli|Julkaisu= Metla.fi|Ajankohta= 26.11.1997| Julkaisija= Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry | Viitattu=30.10.2010}}</ref><ref name="savela">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.nic.funet.fi/pub/sci/bio/life/mammalia/carnivora/phocidae/halichoerus/index.html| Nimeke = ''Halichoerus'' Nilsson, 1820| Tekijä = Savela, Markku | Julkaisu = Lepidoptera and some other life forms | Ajankohta = 22.10.2001 | Viitattu = 30.10.2010}}</ref><ref name="syke">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=16418&lan=fi| Nimeke= Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät nisäkkäät| Julkaisu= Ymparisto.fi |Ajankohta= 2001| Julkaisija= Suomen Ympäristökeskus| Viitattu= 30.10.2010}}</ref> eli '''harmaahylje''' (''Halichoerus grypus'') on suurikokoinen [[hylkeet|hyljelaji]], jota tavataan [[Atlantti|Pohjois-Atlantin]] läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä [[Itämeri|Itämeressä]]. Itämeren hallien katsotaan kuuluvan omaan alalajiin ''H. grypus macrorhynchus'' (aiemmin ''H. grypus balticus''). Uros saattaa olla 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kg. Naaraat ovat tavallisesti pienempiä, 1,6–2 metrin pituisia ja 100–150 kg:n painoisia. Hallin poikasta kutsutaan kuutiksi, ja se on syntyessään valkoinen. Emolla ja poikasella on vahva suhde, joka syntyy ensimmäisen vuorokauden aikana. Jos poikanen eksyy emostaan, ja sidettä ei synny, niin emo hylkää poikasensa.

Itämerellä esiintyvän alalajin (''H. grypus balticus'') kanta on arvioitu noin 26&nbsp;000 yksilön suuruiseksi. Halli voi Itämeressä hyvin ja kanta lienee viime vuosina kasvanut noin kymmenen prosenttia vuodessa. 1900-luvun alussa kanta on ilmeisesti ollut vieläkin suurempi. Tuolloin laji oli tavallinen myös meren eteläosissa. Kanta romahti vain muutaman tuhannen kokoiseksi tapporahan kannustaman pyynnin ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymishäiriöiden takia. Suomessa halli [[Uhanalaisuusluokitus|luokiteltiin]] vuonna 2000 [[Silmälläpidettävä laji|silmälläpidettäväksi]]<ref name="syke" /> ja vuonna 2010 [[Elinvoimainen laji|elinvoimaiseksi]]<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) | Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 | Vuosi = 2010 | Julkaisija = Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus | Tunniste = ISBN 978-952-11-3806-5 | www = http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=123017&lan=fi | www-teksti = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 311–319 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 30.12.2011}}</ref>.