Ero sivun ”Kauhuelokuva” versioiden välillä

Ihmiskunnan taistelu pahuutta vastaan on yleinen teema kirjallisuushistoriassa, ja jo varhaisissa kirjallisissa teoksissa on mukana suuri taistelu hyvän ja pahan välillä. Esimerkiksi [[babylonia]]laisessa ''[[Gilgameš]]''-eepoksessa ja [[Homeros|Homeroksen]] ''[[Odysseia]]ssa'' on taisteluja hirviöitä vastaan. ''[[Raamattu|Raamatussa]]'' esiintyy monia hirviöitä, ja siinä käydään lopullinen taistelu pahuuden ruumiillistumaa, [[Saatana]]a, vastaan.<ref>Jones, s. 3</ref> Muita julmia kuvauksia on esimerkiksi ''[[Tuhannen ja yhden yön tarinat|Tuhannen ja yhden yön tarinoissa]]'', [[Dante]]n ''[[Jumalainen näytelmä|Jumalaisessa näytelmässä]]'' ja [[Giovanni Boccaccio|Boccaccio]]n ''[[Decamerone]]ssa''.<ref>Schepelern, s. 20.</ref>

 

 

Goottilainen romaani vaikutti suuresti eurooppalaiseen ja yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen. Erityisesti demoniset kauhuainekset kehittyivät edelleen brittiläisten [[Charles Dickens]]in, [[Sheridan Le Fanu]]n ja [[Oscar Wilde]]n teoksissa. Yhdysvaltalaisen [[Edgar Allan Poe]]n kertomukset vaikuttivat myöhemmin paljon useisiin elokuviin. Muita 1800-luvun merkittäviä romantiikan ajan kirjailijoita, joiden romaaneissa oli kauhuaineksia, olivat [[E. T. A. Hoffmann]], [[Heinrich von Kleist]], [[Victor Hugo]] ja [[Alexandre Dumas vanhempi|Alexandre Dumas]].<ref name="Schepelern22">Schepelern, s. 22</ref> 1800-luvun merkittävimpiä kauhuromaaneja olivat Wilden ''[[Dorian Grayn muotokuva]]'', [[Robert Louis Stevenson]]in ''[[Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde]]'' ja [[Bram Stoker]]in ''[[Dracula]]''.<ref>Jones, s. 8.</ref> Stoker synnytti uuden kauhun alalajin, kun hän yhdisti romaanissaan kansanperinteen moninaiset [[vampyyri]]uskomukset kokonaisuudeksi.<ref>Mäyrä, s. 6</ref>