Ero sivun ”Jean de La Fontaine” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
 
De la Fontainen onnistui ystävystyä aikansa ylhäisöön kuuluvien [[François de La Rochefoucauld]]in ja [[Louis II Condé]]n kanssa. He ehdottivat kuningas [[Ludvig XIV]]:lle, että De la Fontaine ansaitsisi paikan [[Ranskan akatemia]]ssa. Aurinkokuningas ei lämmennyt ajatukselle, sillä hän piti de La Fontainen kertomuksia, ''Contes'', rivoina. Majesteetin mielestä kirjailijan olisi ensiksi tultava järkiinsä, ennen kuin paikkaa akateemikkona voitaisiin harkita. De la Fontaine pääsi Ranskan akatemian jäseneksi 63- vuotiaana, vuonna [[1683]]. Akatemian kokouksissa hän lähinnä nukkui. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 152, 1982</ref>
 
De la Fontaine on haudattu Pariisin [[Père-Lachaise]]n hautausmaalle.
== Teokset ==
De la Fontaine sai innoituksen runomuotoisiin, vertauskuvallisiin eläinsatuihinsa ja arkielämän kertomuksiinsa [[Aisopos|Aisopokselta]] ja [[Horatius|Horatiukselta]]. Siitä huolimatta ne ovat Ranskan kirjallisuuden merkkiteoksia. La Fontainen merkitys etymologisessa mielessä on merkittävä: esimerkiksi sanonta "karhunpalvelus", hyvää tarkoittava teko joka vahingoittaa autettavaa, on peräisin eräästä La Fontainen kertomuksesta jossa ystävällinen karhu auttaa hätistämään puutarhurin nenältä kärpästä kivenmurikan avulla.
Rivi 15 ⟶ 17:
Ensimmäinen 124 sadun kokoelma ''Fables Choisies'' (Eläinsatuja) ilmestyi [[31. maaliskuuta]] [[1668]], ja se oli viisaasti omistettu Monseigneur dauphinille (jota nimitystä Ranskan kruununperillisistä käytettiin), kuningas Ludvig XIV:n kuusivuotiaalle pojanpojalle. Tarinat ovat joka suhteessa ensiluokkaisia: täysin virheettömiä, tasapainoisia, oivallisesti riimitettyjä, luonnollisia ja sujuvia, lystikkäitä, nokkelia, viisaita – ja ehdottoman ranskalaisia. Niistä tuli heti menestys. Vielä nykyäänkin hyvin kasvatetut ranskalaiset osaavat Eläinsatuja ulkoa sivukaupalla.
 
Saduissaan de La Fontaine osoittaa ihmisluonnon olevan alttiin erilaisille heikkouksille. Hän ei kuitenkaan kauhistele sitä, vaan haluaa nauraa inhimillisille heikkouksille, paikoitellen hieman ilkeästikin. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 154, 1982</ref>
La Fontaine julkaisi koko elämänsä ajan tasaisin väliajoin uusia eläinsatuja; viimeinen ilmestyi [[1693]]. Hänet on haudattu Pariisin [[P&egrave;re-Lachaise]]n hautausmaalle. La Fontainea ja Eläinsatuja juhlistava postimerkkisarja julkaistiin Ranskassa [[1995]].
 
LaDe la Fontaine julkaisi koko elämänsä ajan tasaisin väliajoin uusia eläinsatuja; viimeinen ilmestyi [[1693]]. Hänet on haudattu Pariisin [[P&egrave;re-Lachaise]]n hautausmaalle. La Fontainea ja Eläinsatuja juhlistava postimerkkisarja julkaistiin Ranskassa [[1995]].
 
== Suomennettuja teoksia ==