Ero sivun ”VL Pyry” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Aiheesta muulla: {{Valtion lentokonetehdas}}
p kh
Rivi 25:
Pyryn kehityksen taustalla oli hävittäjäkoneiden harppauksittain 1930-luvun aikana noussut suorituskyky, minkä seurauksena lentäjäkoulutus alkoi vaatia alkeiskoulukoneen lisäksi kehittyneempää harjoitushävittäjää. Valtion lentokonetehdas teki alustavan ehdotuksen 240 hevosvoiman [[Argus As 10]] -[[V8]]-moottorilla varustetun<ref name="albatros117-118"/> ”hävittäjäkoulukoneeksi” kutsumansa konetyypin suunnittelusta vuonna 1937. Tarjous tehtiin saman vuoden syksyllä 100&nbsp;000 [[Suomen markka|markan]] hintaan. Koneeseen valittiin 365 hevosvoiman [[Wright R-975|Wright R-975 Whirlwind]] -[[tähtimoottori]], jolla varustettuna koneen suurimmaksi nopeudeksi ennustettiin 330 kilometriä tunnissa vaakalennossa.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Ilmavoimien esikunta tilasi konetyypin suunnittelun lokakuun 1937 lopulla, ja suunnitteluprojektin sai hoidettavakseen [[Arvo Ylinen]] apunaan [[Torsti Verkkola]] ja [[Martti Vainio (lentokonesuunnittelija)|Martti Vainio]]. Saman vuoden joulukuussa konetyyppi sai nimen Pyry. Prototyypin tuotantoa alettiin valmistella marraskuussa 1938, ja puolustusministeriö teki tilauksen koneesta joulukuussa 750&nbsp;000 markan hintaan. Prototyyppiin valittiin sunnittelunsuunnittelun alkuvaiheista poiketen tehokkaampi 420 hevosvoiman Whirlwind-tähtimoottori.<ref name="Raunio235-236"/>
 
===Sarjavalmistus===
Ilmavoimien esikunta teki toukokuun 1939 alulla alustavan tilauksen 40 Pyrystä yhteishintaan 14 mijoonaamiljoonan markkaamarkkan yhteishintaan, mikä tarkoitti 350&nbsp;000 markaamarkkaa koneelta. Sarjakoneisiin tehtiin joukko muutoksia PY-1 -prototyypistä saatujen kokemusten perustella. Muutoksia listattiin yhteensä 66, merkittävimpien ollessa sivu- ja korkeusperäsimiin tehdyt muutokset. Lentokonetehdas esitti ilmavoimien esivoimille vielä lisäksi lokakuussa 1939 moottoripukin pidennystä 15 senttimetrillä koneen pituusvakauden parantamiseksi. Esikunta suostui ehdotukseen, ja Pyryn tuotannon valmistelut pääsivät alulle.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Syyskuussa 1939 syttynyt [[toinen maailmansota]] jäädytti merkittävän osan Pyryn ulkomaille suunnatuista osahankinnoista, ja esimerkiksi koneen paineilmalaitteet jäivät kokonaan tulematta. Lentokonetehdas kehitti puuttuville osille omat korvikkeensa keväällä 1940. Koneen rakennusta vaivasi osapuutteiden lisäksi tiettyjen yleisraaka-aineiden, kuten [[teräs|teräksen]] ja [[duralumiini]]n vaikeutunut saatavuus.<ref name="Raunio235-236"/>
Rivi 34:
Sarjatuotantoa oltiin vasta valmistelemassa, kun lentokonetehdas määrättiin hajasijoitettavaksi syksyllä 1939. Konetyypin runkotyöt sijoitettiin Viialaan ja siipi-, sekä potkurityöt Kylmäkoskelle. Runkojen ja siipien valmistus tyrehtyi lähes alkuunsa kummallakin paikkakunnalla.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Sarjatuotantotöiden tilannetta selvitettiin ilmavoimien esikunnalle kirjeessä elonuussaelokuussa 1940. Tuotantoa varten tarvittuja varusteita ja raaka-aineita puuttui edelleen, ja Pyry-sarja oli asettunut pitkän aikaa kiireellisyyden suhteen tehtävien häntäpäähän. Ongelmista huolimatta tehdas arvioi saavansa ensimmäisen sarjakoneen valmiiksi vuoden 1940 marraskuussa ja koko sarjan seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Syyskuun 1940 puolivälissä Pyryjä oli rakenteilla 20. Ensimmäinen kone vietiin tehtaan pääkonttorin käskystä lähes aikataulussa läpi, ja lastattiin junaan toimitusta varten 23. marraskuuta 1940. Seuraava kone, PY-3, valmistui joulukuussa 1940. Tuotanto kiihtyi alkuvuodesta ja tammikuussa 1941 oli toimitettu jo yhdeksän Pyryä. Helmikuussa koneita valmistui kaksi joka viikko. Viialan käyttö Pyryn tuotannossa päättyi vuoden 1941 huhtikuussa, jolloin suurin osa konesarjasta oli jo toimitettu. Huhtikuun jälkeen tehdas toimitti vielä neljä konetta toukokuussa ja viimeiset kaksi kesäkuussa. Sarja oli myöhässä tilaushetkellä määritetystä aikataulusta noin puoli vuotta ja sen kustannukset olivat nousseet kokonaisuudessaan noin viidellä miljoonalla markalla. Konekohtaiseksi hinnaksi tuli lopulta noin 484&nbsp;000 markkaa, ja yhden sarjakoneen valmistukseen kului keskimäärin noin 11 750 tuntia.<ref name="Raunio235-236"/>
Rivi 40:
===Myöhemmät modifikaatiot===
[[File:VL Pyry (SA-kuva 129794).jpg|thumb|Pyryjä [[Vesivehmaan lentokenttä|Vesivehmaalla]] kesäkuussa 1943. Kuvan etualalla oleva kone on trapetsisiivellä varustettu PY-24.]]
Kärkisakkausongelman ratkaisemiseksi Pyryyn suunniteltiin vuoden 1940 lopulla ”BW-tyyppinen” trapetsisiipi. Uudella siipikonstruktiolla oli tarkoitus tehdä rakenteellisia kokeita VL Myrsky -hävittäjää varten. Siipi asennettiin kaikkiaan neljään koneeseen (PY-1, -24, -32 ja -37).<ref name="albatros117-118"/> Trapetsisiipi paransi Pyryn sakkausominaisuuksia, mutta heikensi samalla pituusvakautta. Koesiivistä luovuttiin kaikissa muissa koneissa PY-1:tä lukuun ottamatta,<ref name="albatros117-118"/> jossa niitä käytettiin koneyksilön käytöstä poistumiseen saakka.<ref name="Raunio235-236"/> Muissa koneissa tyydyttiin marraskuussa 1941 Viljo Rekolan ehdostuksestaehdotuksesta asennettuihin siivenkärkien solarakoihin.<ref name="albatros117-118"/>
 
Trapetsisiipien jälkeen lentokonetehdas ehdotti käyttökelvottimiksikäyttökelvottomiksi todetuista [[Caudron C.714]] -hävittäjistä saatujen Renault-moottorien asentamista neljään Pyryyn. Ehdotuksen yhteydessä esitettiin myös sisäänvedettävien laskutelineiden asentamista. Moottorien vaihtaminen ja sisäänvedettävien laskutelineiden asentaminen tosin jäi toteuttamatta ehdotuksen hautautuessa.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Konetyyppi joutui lentokieltoon maaliskuun lopulla 1942 hajonneiden peräsintukien takia. Ongelma ratkaistiin muuttamalla yksiosaiset tuet kaksiosaisiksi V-tuiksi, mikä taas vastaavasti pahensi koneen peräpainoisuutta. Painopisteen ongelmat ratkesivat lopullisesti vasta vuonna 1944, kun moottoripukkia jatkettiin 16,5 senttimetrillä, ja koneen akku siirrettiin ohjaamon takaa tuliseinään.<ref name="albatros117-118"/>
Rivi 52:
 
===Aktiivikäyttö===
Ensimmäinen sarjakone, PY-2, luovutettiin TamperellaTampereella lentovarikolle tammikuussa 1941 ja viimeinen, PY-39, saman vuoden kesäkuussa.<ref name="Raunio235-236"/> Pyryjä käyttivät pääasiassa [[täydennyslentolaivue]]et ja [[lentosotakoulu]]. Sotien jälkeen jäljellä oli 25 konetta, jotka pysyivät maassa syyskuusta 1944 elokuuhun 1945 kestäneen [[Valvontakomissio]]n asettaman lentokiellon takia.
 
Pyryn oli ensiarvoisen tärkeä rooli ilmavoimien hävittäjälentäjäkoulutuksessa,<ref name="Raunio235-236"/> vaikka kone olikin vaikea lennettävä loppuun saakka erilaisista parannuksista huolimatta. Kokeneemmat lentäjät pitivät Pyryä erinomaisena taitolentokoneena sen keveiden ohjainten ansiosta.<ref name="albatros117-118"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/VL_Pyry