Ero sivun ”Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto” versioiden välillä

▲"Urheilumuseon isäksi" kutsutaan usein maisteri Toivo Okkolaa, joka vuonna 1925 alkoi vetää Urheilumuseon perustamishanketta. Ensimmäisen kerran ajatus Urheilumuseon perustamisesta oli nostettu esiin jo vuonna 1923. Perustan museon kokoelmille muodostivat Valtion Urheilulautakunnan 1920-luvun lopulla järjestämä [[leikki]]välinekeräys ja vuosina 1930-1931 järjestetty [[suksi]]keräys.

▲Museon kokoelma oli sijoitettu alkuun yhteen Helsingin II Suomalaisen tyttökoulun luokkahuoneeseen, mutta Valtion Urheilulautakunta päätti jo 1920-luvun lopulla, että Urheilumuseolle varattaisiin tilat suunnitteilla olleen [[Helsingin olympiastadion|Olympiastadionin]] siipirakennuksesta. Stadionille museon oli tarkoitus muuttaa heti sen valmistumisvuonna 1938, mutta Helsingin saatua järjestettäväkseen [[Kesäolympialaiset_1940#Hakuprosessi|vuoden 1940 olympialaiset]] muutto viivästyi. Museon tilat luovutettiin olympialaisten järjestelytoimikunnan käyttöön. Olympialaisten peruunnuttua [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] vuoksi museo pääsi muuttamaan tiloihin lokakuussa 1940. Museon ovet avattiin yleisölle ensimmäisen kerran elokuussa vuonna 1943, jatkosodan keskellä.

▲Alkuvuosina Urheilumuseon toimintaa hallinnoi Valtion Urheilulautakunta, mutta tätä järjestelmää ei pidetty pidemmän päälle kannattavana. Siihen tehtävään perustettiin vuonna 1938 Suomen Urheilumuseosäätiö. Tällöin kokoelman väliaikaisena hoitajana toiminut Toivo Okkola kutsuttiin museonhoitajaksi. Museon avajaisiin mennessä Okkola oli onnistunut keräämään museolle useita merkittäviä esineitä, kuten [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmen]] kullatun piikkarin ja painija Verner Weckmanin voittaman Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin, jotka saatettiin asettaa yleisön nähtäväksi.

▲Museo jouduttiin sulkemaan vain puolen vuoden jälkeen keväällä 1944 jatkosodan käynnistyttyä, sillä museon tilat otettiin sotilasviranomaisten käyttöön. Uudelleen museo avautui vasta loppuvuodesta 1945, kun pommituksista kärsinyt museotila oli saatu kunnostettua ja museoesineet palautettu stadionille. Vuonna 1952 museo joutui toistamiseen evakkoon, tosin tällä kertaa [[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisten]] vuoksi. Museon tiloissa toimi kisojen [[lehdistö]]keskus. Urheilumuseolla oli olympiakisojen ajan urheiluaiheinen näyttely [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Suomalaisen yhteiskoulun]] aulassa.

▲Vuonna 1963 museon ja kirjaston siipeä laajennettiin ja tilat peräti kolminkertaistuivat. Tämän jälkeen museon tiloja on laajennettu yhteensä kolme kertaa vuosina 1982–83, 1991–92 sekä 1997–98. 1980-luvun remontin jälkeen näyttelytila jaettiin kahtia perusnäyttelylle ja vaihtuville näyttelyille. Museon ensimmäinen vaihtuva näyttely järjestettiin kuitenkin jo vuonna 1954 [[Ivar Wilskman]]in syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

▲[[Tiedosto:Sports Museum of Finland 1.JPG|thumb|250px|Yleisnäkymä museosta. Katossa riippuu [[Pertti Karppinen|Pertti Karppisen]] [[Kesäolympialaiset 1976|Montrealissa]] käyttämä seetripuinen vene. Vitriinissä on [[Matti Nykänen|Matti Nykäsen]] mitalikokoelma: viisi olympiamitalia, 15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.]]

▲Urheilumuseota ylläpitää Suomen Urheilumuseosäätiö, joka on perustettu vuonna 1938. Urheilumuseoon kuuluu myös arkisto ja kirjasto.

▲Urheilumuseolla on ollut päätoiminen johtaja vuodesta 1977. Museonjohtajana ovat työskennelleet [[Antti O. Arponen]] 1977–1979, [[Risto Nieminen (urheiluvaikuttaja)|Risto Nieminen]] 1980–1986 ja [[Pekka Honkanen]] vuodesta 1986 lähtien. Säätiön hallituksen puheenjohtajana on filosofian tohtori [[Keijo K. Kulha]]<ref name="Saatio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=3060 | Nimeke = Suomen Urheilumuseosäätiön hallitus 2010-2012 | Tekijä = | Julkaisu = urheilumuseo.fi | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen Urheilumuseo | Viitattu = 24.8.2010 }}</ref>.