Ero sivun ”Ekopsykologia” versioiden välillä

'''EkopsykologianEkopsykologia''' lähtökohtanaon [[psykologia|psykologian]] suuntaus, jossa painotetaan ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Lähtökohtana on, että ihminen on osa luontoa ja että ihmisen ja luonnon hyvinvointi &ndash; tai pahoinvointi &ndash; kulkevat käsi kädessä<ref>Heiskanen, Irma & Kaarina Kailo 2006, s. 13</ref>. EkopsykologianEkopsykologiaan projektissa{{selvennä|Mikä projekti?}}liittyy [[psykologia]]<nowiki/>n jalisäksi läheisesti [[ekologia]] ovat tasavahvasti mukana. Käytännön päämääränä on löytää tapoja ehkäistä ja hoitaa [[vieraantuminen|vieraantumista]] ja auttaa rakentamaan [[kestävä kehitys|kestävän kehityksen]] mukaista elämäntapaa yksilön ja yhteisöjen tasoilla. Ekopsykologian historian keskushahmo on [[Theodore Roszak]].

Ekopsykologian mukaan mielenterveyden kysymyksiä ei voi ymmärtää pelkästään [[psyyke|psyykensisäisten]] tekijöiden tai [[sosiaalinen|sosiaalisten]] suhteiden valossa, kuten psykologiassa yleensä ajatellaan. On otettava huomioon myös ihmisen suhteet ekosysteemeihin ja muihin eliölajeihin. Näillä suhteilla on syvä evoluutiohistoria, ja ne on sisäänrakennettu ihmisen mieleen ja ruumiiseen, esimerkiksi aivojen vanhempiin ja uudempiin kerroksiin.

Ihmisen suhteilla muuhun luontoon on syvää psyykkistä merkitystä, eikä kaupungistuminen ole mitenkään tehnyt näitä suhteita merkityksettömiksi. Ihmisen riippuvuus luonnosta ei koske ainoastaan fyysistä toimeentuloa vaan myös mielenterveyttä. Monimuotoinen luonto edesauttaa ihmismielen vastustuskykyä ja psyykkisten ratkaisumallien monimuotoisuutta. Ekosysteemien tuhoutuminen toisaalta tuhoaa hyvinvoinnin mahdollisuuksia meissä ihmisissä.

Tärkeä osa ekopsykologian käytäntöä on viedä [[psykoterapia]] toimistorakennuksista ulos luontoon. Yksinkertainen kävely metsässä, jopa kaupungin puistossa, on virkistävää, koska sitäse meon ihmisetlajityypillistä olemme evoluutiomme myötä kehittyneet tekemäänkäyttäytymistä. Luonnonympäristöjen, ja jopa luontokuvien katselun, hyvää tekevä vaikutus ihmiseen voidaan mitata, ja siitä on tutkimusnäyttöä.