Ero sivun ”70 millimetrin filmi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
artikkelin laajennusta |
||
Rivi 1:
'''70 mm filmi''' on eräs suuren koon elokuvaesitysformaatti, ja '''65 mm filmi''' sen [[kameranegatiivi]]koko. Sitä on käytetty 1950-luvulta asti lähinnä suuribudjettisissa spektaakkelielokuvissa, kuten ''Ben-Hur'' (1959) ja ''Avaruusseikkailu 2001'' (''2001: A Space Odyssey'', 1968). Kyseinen filmikoko esiintyy yleensä eri tuotemerkeillä kulkevissa formaateissa, tunnetuimpina [[IMAX]] ja [[Super Panavision 70]].
Vaikka formaatti tunnetaankin paremmin 70
70 mm elokuvafilmiä on käytetty myös pallon muotoiselle kankaalle heijastettavien elokuvien esittämiseen. Huvipuistoissa on esitetty Cinema 180 tai Cinema 2000 nimetyillä esityspaikoilla neljäsosapallon muotoiselle valkokankaalle lyhyitä, noin 15 minuuttia kestäviä elokuvia, joiden aiheena ovat olleet mm. auto- ja vuoristorata-ajelut sekä lentokoneella lentämiset. Valkokankaan kuvanäkymä kattaa noin 180° vaakasuunnassa ja 90° pystysuunnassa ja niitä seurataan esitystilassa seisoen. Elokuvien tarkoitus on horjuttaa katsojien tasapainoa pelkällä näköaistilla, koska näkymä kattaa melkein koko silmän näköalueen. Filmissä käytetään normaalia [[Todd-AO]]-kuvaruutua ja ne kuvataan sekä esitetään erittäin pienipolttovälisellä kalansilmälinssillä. Tästä järjestelmästä on käytetty nimitystä Omnivision.
70-millinen filmi on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin elokuvakin, mutta se otettiin käyttöön laajemmin vasta 1950-luvun aikana [[Todd-AO]]-laajakuvaformaatin myötä. Formaatti sai suosiota sen korkean kuvanlaadun ja monikanavaäänen takia, joista jälkimmäisen takia monista [[35 mm|35-milliselle filmillekin]] kuvatuista elokuvista tehtiin 70-milliset esityskopiot, jotta nekin voisivat hyödyntää monikanavaääntä. Erikoisefektien tekijät puolestaan suosivat 65-millistä filmiä sen kuvanlaadun takia. Formaatti menetti kuitenkin suosiotaan kun filmilaadut paranivat, ja 35-millisissä esityskopioissa alettiin käyttää digitaalista ääntä, eikä kalliille suuren koon formaatille ollut paljoa kysyntää. Toistaiseksi viimeinen kokonaan 65-milliselle filmille kuvattu elokuva on [[Kenneth Branagh]]in ''Hamlet'' (1996). Nykyään 65- ja 70-millistä filmiä käytetään enimmäkseen [[IMAX]]- ja [[Omnimax]]-filmiformaateissa.▼
Toinen 70 mm elokuvafilmin pallokangasprojisoinnin tekniikka on Dynavision, jonka pallokankaalle heijastettavan kuvan näkymä on Omnivisionia hieman korkeampi. Järjestelmässä käytetään Omnivisionin tapaan lyhytpolttovälisiä kalansilmälinssejä. Dynavision-elokuvissa yhtä filmiruutua kohden käytetään kahdeksan perforaatioreikää, jonka mukaan myös järjestelmää nimitetään englanninkielessä. Dynavision-elokuvien aiheet ovat yleensä tieteellisaiheisia dokumentteja, jossa mikromaailman yksityiskohdat voidaan tarjota katsojille valtavina suurennoksina. Dynavision-filmejä voi olla myös ilman ääniraitoja, jolloin elokuvan monikanavainen ääni tuotetaan projektoreihin synkronoiduilta erillisiltä äänilähteiltä. Dynavision-elokuvia on Suomessa esitetty tiedekeskus Heurekan Verne-teatterissa.
▲70
[[Luokka:Elokuvafilmiformaatit]]
| |||