Ero sivun ”Kosovon sodan tausta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Milosevic->Milošević, ottomaanit->osmanit |
||
Rivi 1:
'''Kosovon sodan tausta'''lla oli [[Kosovo]]n sotaan johtanut albaanien ja serbien välinen kamppailu kansojen oikeudesta Kosovoon. Vuosisatojen aikana Kosovon albaanien määrä kasvoi. Jugoslavian aikana serbejä muutti pois köyhästä Kosovosta. Kovan linjan serbinationalistien mielestä Kosovo oli serbien pyhää maata, ja albaanit suorittivat Kosovon serbien kansanmurhaa. Niinpä nationalismia hyväkseen käyttänyt [[Slobodan Milošević]] alkoi Kosovon albanialaistamiseksi vainota albaaneja. Äärialbaanit nousivat vuonna 1996 aseelliseen vastarintaan, mikä vei Kosovon sotaan vuonna 1999.
== Edeltävää historiaa ==
Kuluneen vuosituhannen aikana on vallinnut sekä serbien että albaanien muuttoa Kosovoon, serbien albanisoitumista ja albaanien serbialaistumista<ref name="Koskinen_2000_42">Koskinen 2000, s 31-32</ref> ja sekä albaaneihin että serbeihin kohdistuneita karkoituksia. Kosovosta tuli osa Serbiaa, kun Rascian serbit valtasivat alueen 1200-luvulla<ref name="Koskinen_2000_42">Koskinen 2000, s 42</ref>. Niinpä Kosovo oli pian Serbian ydinaluetta. [[
albaaneja taisteli turkkilaisia vastaan Kosovo Poljessa<ref>Lautela 1992, s 37</ref>. Kosovo on serbeille "pyhää maata", ja siellä on paljon serbien kirkkoja<ref>Lautela 1992, s 37</ref>.
Albaanit olivat alkujaan indoeurooppalainen ei-islamilainen kansa, jonka turkkilaiset käännyttivät pitkälti islaminuskoon, vaikkakaan albaanit eivät yleensä ole koskaan olleet erityisen uskonnollisia islamilaisia<ref>Lautela 1992, s 37</ref>.
Kosovo islamisoitui ja albanisoitui Osmanien valtakunnan vallitessa maata, kun serbejä muutti pois enemmän kuin heitä saapui. 1870-luvulla Balkanilla serbit ja albaanit karkoittivat toisiaan toistensa enemmistöalueilta. Albaanit alkoivat juuri Kosovossa kapinoida osmaneja vastaan<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 286</ref> vuonna 1878. [[Balkanin sodat|Balkanin sodissa]] [[Albania]] itsenäistyi 1912, mutta Serbia miehitti Kosovon jossa serbit ja bulgaarit tappoivat tuhansia albaaneja, polttivat kyliä ja raiskasivat naisia<ref>Järvinen&Lindstedt 2011 , s 286, s 287</ref>, koska serbit yhdistivät muslimienemmistöiset albaanit osmaneihin<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 287</ref>. Serbian tiedeakatemian jäsen [[Vaso Čubrilović]] osallistui [[Sarajevon laukaukset|Sarajevon attentaattiin]] vuonna 1914<ref>Lautela 1992, s 45</ref>. Čubrilović kirjoitti vuonna 1917 pamfletin "Albaanien karkotus", jossa hän sanoi, ettei Kosovon albaaneja kyetä serbialaistamaan ja tällöin albaanit on ajettava pois valtion käyttämällä raa'alla väkivallalla. Čubrilović katsoi albaanien luovan jo 20–30 vuoden sisään Serbian eteläien alueen vaarantavan irredentismin<ref>Lautela 1992, s 46</ref>. Čubrilovićin meielestä albaanien olo tuli tehdä sietämättömäksi ja tarvittaessa Kosovon serbialaiset täytyi aseistaa ja lietsoa paikallisia levottomuuksia, jotka sitten täytyisi tehokkaasti ja verisesti kukistaa<ref>Lautela 1992, s 46</ref>. Maailmansotien välisessä Jugoslaviassa albaaneilta oli otettu pois poliittiset oikeudet ja kouluopetus. Čubrilović kannatti albaanien karkotusta myös vuoden 1937 muistiossaan<ref>Korpiaho 1993, s. 37, 38</ref><ref>[http://www.trepca.net/english/2006/the_expulsion_of_the_albanians_by_vaso_cubrilovic_memorandum_in_1937.html The Expulsion of the Albanians: Memorandum 1937 ] By Vaso Cubrilovic</ref>. Čubrilović kuoli vasta 1990-luvun alussa<ref>Lautela 1992, s 45</ref>.▼
▲jossa hän sanoi, ettei Kosovon albaaneja kyetä serbialaistamaan ja tällöin albaanit on ajettava pois valtion käyttämällä raa'alla väkivallalla. Čubrilović katsoi albaanien luovan jo 20–30 vuoden sisään Serbian eteläien alueen vaarantavan irredentismin<ref>Lautela 1992, s 46</ref>. Čubrilovićin meielestä albaanien olo tuli tehdä sietämättömäksi ja tarvittaessa Kosovon serbialaiset täytyi aseistaa ja lietsoa paikallisia levottomuuksia, jotka sitten täytyisi tehokkaasti ja verisesti kukistaa<ref>Lautela 1992, s 46</ref>. Maailmansotien välisessä Jugoslaviassa albaaneilta oli otettu pois poliittiset oikeudet ja kouluopetus. Čubrilović kannatti albaanien karkotusta myös vuoden 1937 muistiossaan<ref>Korpiaho 1993, s. 37, 38</ref><ref>[http://www.trepca.net/english/2006/the_expulsion_of_the_albanians_by_vaso_cubrilovic_memorandum_in_1937.html The Expulsion of the Albanians:
Ensimmäisessä maailmansodassa albaanien ja serbien sissit tekivär raakoja veritöitä siviilejä kohtaan Kosovossa<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 287</ref>. Kun serbit pakanivat Itävalta-Unkarin armeijaa, albaanien sissit kostivat serbeilel Balkanin ssotien raakuudet<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 287</ref>.
Maailmansotien välissä serbit johtivat käytännössä koko ajan Jugoslaviaa ja pyrkivät serbialaistamaan Kosovoa. Serbit pyrkivät estämään poliittiset kokoontumiset Kosovon albaanien parissa. Serbit pyrkivät edistämään albaanien poismuuttoa tekemällä albaanien elämän sietämättömäksi, mm. tuhosivat moskeijoita ja hautausmaita<ref>Järvinen&Lindstedt 2011 , s 287</ref> ja määräsivät kovia rangaistuksia pienistä rikkomuksista. Albaniaa ei tuohon aikaan Kosovo kiinnostanut.
Kosovo kuului toisessa maailmansodassa suureksi osaksi Albaniaan, mutta osia maasta hallitsi myös Saksa ja Bulgaria<ref>Järvinen&Lindstedt 2011
Tito ei maininnut Kosovon albaaneja AVNOJ:n ensimmäisessä kokouksessa Bihacissa<ref>Lautela 1992, s 164</ref>, mutta antoi Kosovon albaaneille sodan jälkeen autonomian, koska siellä oli ollut partisaanien kanssa samoilla linjoilla olleita kommunisteja sodan aikana<ref>Lautela 1992, s 165</ref>.
Vuonna 1948 välirikko Neuvostoliiton kanssa katkaisi Jugoslavian välit myös Albaniaan, jolloin serbikommunistit alkoivat sortaa albaaneja, joiden he katsoivat haluavan liittyä Albaniaan<ref>Lautela 1992, s 166</ref>.
Albaanit tekivät vastarintaa kommunisteja vastaan. Tuhansia albaaneja pakeni Turkkiin ja muualle, ja kommunistit tappoivat tuhansia<ref>Järvinen&Lindstedt 2011 , s 288</ref>.
==Kosovon albanisoituminen ja serbien reaktio siihen ==
Tito sorti alussa albaaneja, koska nämä tukivat Enver Hoxhan Albaniaa<ref name="Koskinen_2000_111">Koskinen 2000, s 111</ref>. Vähitellen albaanit alkoivat saada lisää kansalaisoikeuksia. Koska Kosovo oli Jugoslavian köyhintä aluetta, monia serbejä muutti sieltä pois 1960- ja 1970-luvuilla. Niinpä Kosovo albanisoitui edelleen.
Kosovosta muutti pois serbejä jo 1950-luvulla<ref>Lautela 1992, s 25</ref>. Kosovon albaanien keskuudessa vaadittiin ensi kertaa omaa osatasavaltaa Jugoslavian puitteissa jo 1960-luvulla<ref>Lautela 1992, s 24</ref>.
Albaaniopiskelijat vaativat mellakoissaan albaniankielistä opetusta Prishtinassa vuonna 1968<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 240</ref>, ja albaanit vaativat myös omaa osatasavaltaa. Mutta Tito ei antanut Kosovolle osatasavallan asemaa, koska pelkäsi albaanien haluavan liittyä Albaniaan, ja nostavan myös Montenegron ja Makedonian albaanit kapinaan. Niinpä Tito antoi Kosovolle pelkän autonomian, niin kuin oli Vojvodinalle tehnyt<ref>Järvinen&Lindstedt 2011, s 240</ref>.
Vuonna 1968 serbikirjailija [[Dobrica Cosic]] vastusti keskuskomiteassa serbien poismuuttoa Kosovosta, mutta hänelle vastattiin, että 90% poismuuttajista on albaaneja. Mutta albaaniväestö kasvoi<ref>Lautela 1992, s 39</ref>, jolloin albaanien suhteellinen osuus väestöstä lisääntyi. Serbien osuus "serbien pyhällä maalla" Kosovossa laski 1960–1980-luvulla noin kolmasosasta kymmenesosaan<ref>Lautela 1992, s 25</ref>, kun serbejä muutti pois lähinnä alueen köyhyyden takia, Kosovon albaanit saivat itsehallinnon vuosien 1968 ja 1971 perustuslaeissa<ref>Lautela 1992, s 25</ref>, mikä voimisti heidän asemaansa.
1970-luvun puolivälissä tuomittiin separatismista ja Jugoslavialle vihamielisestä toiminnasta 18 albaania pitkiin vankeusrangaistuksiin<ref>Valta 1980, s 66 Valta 1980, s 66 "Titon perintö ja perilliset"</ref>.
Rivi 59 ⟶ 40:
ja serbit pitivät heitä omituisina ja tavallista useammin pahoina ihmisinä<ref>Lautela 1992, s 36</ref>. Erään belgradilaisen vuonna 1987 tehdyn tutkimuksen mukaan serbialainen valitsi aviomiehekseen mm. turkkilaisen, mustalaisen tai neekerin ennen kuin albaanin<ref>Lautela 1992, s 36</ref>.
1981–1986 albaaniopettajia ja opiskelijoita erotettiin kouluista ja yliopistoista<ref>Lautela 1992, s 39</ref>. 80-luvun puolivälistä lähtien koetettiin jo pysäyttää serbien poismuuttoa. Mm kiellettiin serbejä ja montenegrolaisia myymästä maitaan albaaneille. 1986 kiellettiin albaaneja muuttamasta etnisesti yhtenäisiin serbikyliin<ref>Lautela 1992, s 39</ref>. Serbien paluuumuuttajille luvattiin varma paikka Prishtinan yliopistolla ja koulutetuille serbeille asunto- ja muita etuja. Batusin kylän serbit uhkasivat vuonna 1986 muuttaa pois "albaanien ahdistelun" vuoksi, jolloin Belgradissa luvattiin serbeille sähkökomponentteja valmistava tehdas, mikäli serbit jäisivät kylään. Tehdas rakennettiinkin samana vuonna nopeasti, ja albaaneja ei otettu sinne töihin<ref>Lautela 1992, s 39</ref>. Kosovon edustaja serbiparlamentissa vastusti "etnisesti puhtaita taloushankkeita", mutta hänelle sanottiin että tehtaassa on myös muutamia montenegrolaisia ja kroaatteja, jolloin se ei ole etnisesti puhdas<ref>Lautela 1992, s 40</ref>. Vuonna 1986 Kosovon serbien valtuuskunat matkustelivat Belgradiin vaatimaan suojaa albaanien harjoittamaa väitettyä terroria vastaan<ref>Lautela 1992, s 40</ref>.
Tammikuussa 1986 212 serbialaista älymystön edustajaa julkisti Belgradissa vetoomuksen, jossa vastustettiin Kosovon albanisoitumista, joka muistion mukaan johtui albaanien Kosovon serbeihin kohdistamasta heimovihasta ja kansanmurhasta. Tämä kirjailijoiden ja akatemian jäsenten kirjoittama vetoomus edelsi kuuluisaa "[[Serbian taide- ja tiedeakatemian muistio 1986|muistiota]]"<ref>Lautela 1992, s 40</ref>. Serbian taide- ja tiedekatemian muistiossa väitettiin Kosovon albanisoituminen olevan suurin tappio Serbialle koko maan historian aikana.
Rivi 68 ⟶ 46:
Kosovon yliopistossa kuohui jatkuvasti 1980-luvulla serbien ja albaanien riitelyn takia.
Toukokuussa 1987 edellisenä vuonna Serbian kommunistipuolueen johtajaksi noussut Slobodan
Syksyllä 1987 – alkutalvella 1988 erotettiin monia vanhan kaartin albaanipuoluejohtajia Kosovossa<ref>Lautela 1992, s 42</ref>.
Vuonna 1988
Prishtinassa oli 19. marraskuuta 1989 albaanien suurmielenoistus kosovon autonomian kaventamista vastaan<ref>Lautela 1992, s 42</ref>, mutta myös Belgradissa oli samana päivänä valtava mielenosoitus Serbian yhtenäisyyden puolesta, ja albaaniseparatismia vastaan<ref>Lautela 1992, s 42</ref>. Serbian nationalistit kykenivät kukistamaan Kosovon kommunistipuolueen ja nostivat
alueen uudeksi puoluejohtajaksi entisen vihatun sisäministeri Rahman Morinan<ref>Lautela 1992, s 42</ref>. Nyt albaanit menivät nälkälakkoihin ja lakkoihin. mikä lamautti kosovon. Niinpä Jugoslavian presidenttineuvosto vastasi poikkeustilallla helmikuun lopulla 1989<ref>Lautela 1992, s 42</ref>, sekä kokoontumiskiellolla ja työpakolla<ref>Lautela 1992, s 42</ref>. kosovossa olevia serbian erikoisjoukkoja vahvistetiin. Serbian perustualakia muutettiin niin että Serbia määräsi nyt Kosovon poliisiasioista, taloudesta jne<ref>Lautela 1992, s 43</ref>. Kosovon parlementti painostetiin hyväksymään tämä muutos<ref>Lautela 1992, s 43</ref>. maaliskuussa Kosovossa taisteltiin, mutta albaanit kukistuivat kahdessa päivässä<ref>Lautela 1992, s 43</ref>, ja virallisten tietojan mukaan 24 kuoli. 28. kesäkuuta Serbian presidenttinä Slobodan
▲ja virallisten tietojan mukaan 24 kuoli. 28. kesäkuuta Serbian presidenttinä Slobodan Milosevic piti toisen kuuluisan Kosovo Poljen juhlapuheensa, jossa sanoi serbien 600 vuotta tapahtuneen hävön johtuneen pettuuriserbeistä ja serbien hajanaisuudesta, ja sanoi serbian taistelevan, ei välttämättä asein, mutta että niitäkään ei voitu jättää pois laskuista<ref>Lautela 1992, s 43</ref>. Serbit pidättivät, puhdistivat, kohtelivat julmasti ja pelotetlivat albaaneja<ref>Lautela 1992, s 43, 44</ref>, ja Slovenia ja Kroatia vetivät aikaa myöten poliisejaan pois Kosovosta<ref>Lautela 1992, s 44</ref>. Slovenian ja Kroatian tiedotusvälineissä kerrottiin serbien harjoittamasta poliisiväkivallasta ja julmuuksista<ref>Lautela 1992, s 43-44</ref>. Varsinkin Slovenian ja Serbian välit huononivat Kosovon takia, koska Slovenia vastusti näkyvästi Serbian tekoja<ref>Lautela 1992, s 44</ref>. Sloveniassa ja Kroatiassa pelättiin nimittäin Serbian voimapolitiikan kohdistuvan seutraavaksi heihin<ref>Lautela 1992, s 44</ref>. Sloveniassa'alal sanottiin, että Jugoslaviaa ei voitu demokratisoida, jos Serbia sortaa raa'alla tavalla omalla alueellaan. Tämä lisäsi Slovenian halua itsenäistyä<ref>Lautela 1992, s 44</ref>.
Maaliskuussa 1990 Serbia erotti albaanipoliisit<ref>Lautela 1992, s 44</ref>. Samassa kuussa Kosovossa tapahtui omituisia koululasten myrkytyksiä, jotka lienevät olleen serbien aiheuttamia<ref>Lautela 1992, s 44</ref>. Serbian harjoittama sorto näkyi siinä, että monet toisilleen verikostoa luvanneet albaanisuvut sopivat riitansa, vaikka verikosto oli Kosovossa perinne<ref>Lautela 1992, s 44</ref>.
| |||