Ero sivun ”Kino-Palatsi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh.
kuva, muotoiluja
Rivi 1:
{{Korjattava/kuvitus}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee entistä helsinkiläistä elokuvateatteria. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla [[Kinopalatsi]].}}
[[File:Kinopalatsi-Hki-1965.jpg|thumb|right|Kino-Palatsin rakennus vuonna 1965.]]
'''Kino-Palatsi''' oli [[Helsinki|Helsingissä]] [[Pohjoisesplanadi]] 39:ssä [[Keskuskatu (Helsinki)|Keskuskadun]] kulmatontilla vuosina 1911–1965 toiminut 786-paikkainen [[jugend]]tyylinen [[elokuvateatteri]], jonka suunnitteli arkkitehti [[Valter Jung]].<ref name="PT">Manninen, Antti Manninen: ''Puretut talot,: 100 tarinaa Helsingistä,.'' Helsingin Sanomat, Karisto, Hämeenlinna,Helsinki 2004.</ref> Kino-Palatsi toimi [[Suomi-Filmi]]n ensi-iltateatterina, ja siellä pidettiin myös konsertteja ja kauneuskilpailuita. Rakennus on sittemmin purettu nykyisen [[Akateeminen Kirjakauppa|Akateemisen Kirjakaupan]] [[Kirjatalo]]n tieltä.
 
Elokuvateatteri käytti aluksi nimeä Maxim, mutta nimi muuttui, kun Suomi-Filmi osti teatterin 1919. Teatterirakennus sijaitsi korttelin sisällä, ja sinne päästiin [[Eliel Saarinen|Eliel Saarisen]] vuonna 1921 suunniteleman [[Suomen Käsityöläis-Osakepankki|Käsityöläispankin]] talon kautta. Tässä talossa oli myös Suomi-Filmin pääkonttori.
 
Teatterin oli tilava ja suosittu, ja sille leimaa antava piirre oli klassinen ns. kreikkalaistyylinen sisustus pylväineen ja koristeellisine seinineen. Erityisen tunnettu oli sen Keskuskadulle auennut holvimainen sisäänkäynti, johon urheilusukeltajat muodostivat [[kunniakuja]]n [[Jacques Cousteau]]n elokuvan ''[[Hiljainen maailma]]'' kutsuvierasnäytännön edellä kesällä 1965. Teatterin ongelmana oliolivat kuitenkin alusta lähtien teatterisalin kokoon nähden liian ahtaat aulatilat.{{kenen mukaan}}
 
Teatterin omistaja ajautui 1960-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin eikä pystynyt enää ylläpitämään tätä kylläkinsinänsä suosittua teatteria. Kiinteistön vuokrasopimuksen päättyessä vuonna 1965 kiinteistö myytiin [[Stockmann|Stockmann Oy:lle]]. Arkkitehti [[Alvar Aalto]] suunnitteli tiloihin uusia toimintoja, tärkeimpänä Akateemisen Kirjakaupan.
 
== Kino-Palatsin pilvenpiirtäjähanke ==
Vuonna 1928 Suomi-Filmi tilasi arkkitehti [[Väinö Vähäkallio]]lta suunnitelman samalle tontille rakennettavasta [[pilvenpiirtäjä|toimistopilvenpiirtäjästä]], johon oli tarkoitus saada tilat Suomi-Filmin pääkonttorille, studioita sekä avarat aulatilat elokuvateatteri Kino-Palatsille. Vähäkallion ensimmäinen ehdotus oli 68 metriä korkea rakennus, jossa olisi ollut 17 maanpäällistä ja yksi maanalainen kerros. Esikuvana suunnitelmalle olivat [[New York]]iin samoihin aikoihin valmistunut 40-kerroksinen [[Paramount Pictures|Paramount]]-elokuvayhtiön pilvenpiirtäjä sekä [[Tukholma]]n [[Kungsgatan]]in kaksoistornit.
 
Helsingin kaupungin [[rahatoimikamari]] suositti kuitenkin yhtiön jättämän rakennuslupahakemuksen hylkäämistä huhtikuussa 1928 ja toistamiseen vuotta myöhemmin. Monet arkkitehdit suhtautuivat suunnitelmaan kriittisesti, mutta lehtien palstoilla asiaanhanketta suhtauduttiinarvioitiin myönteisemmin. Vuonna 1930 tehtiinlaadittiin uusi suunnitelma, jossa rakennus oli madaltunut 11-kerroksiseksi, ja Helsingin kiinteistölautakunta puolsikin suunnitelmaa 1931 tietyin varauksin. Tässä vaiheessa Suomi-Filmin taloudellinen tilanne oli kuitenkin lamakauden myötä jo heikentynyt niin paljon, että hankkeesta luovuttiin.<ref>Niskanen, Aino: [http://lib.tkk.fi/Diss/2005/isbn9512279894/Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa: Arkkitehdin elämäntyö ja verkostot.] (Sivut 162–169.) Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2005/22. Arkkitehtuurin historia (tohtorinväitöskirja).</ref>
Vuonna 1928 Suomi-Filmi tilasi arkkitehti [[Väinö Vähäkallio]]lta suunnitelman samalle tontille rakennettavasta [[pilvenpiirtäjä|toimistopilvenpiirtäjästä]], johon oli tarkoitus saada tilat Suomi-Filmin pääkonttorille, studioita sekä avarat aulatilat elokuvateatteri Kino-Palatsille. Vähäkallion ensimmäinen ehdotus oli 68 metriä korkea rakennus, jossa olisi ollut 17 maanpäällistä ja yksi maanalainen kerros. Esikuvana suunnitelmalle olivat [[New York]]iin samoihin aikoihin valmistunut 40-kerroksinen [[Paramount Pictures|Paramount]]-elokuvayhtiön pilvenpiirtäjä sekä [[Tukholma]]n [[Kungsgatan]]in kaksoistornit.
 
Helsingin kaupungin [[rahatoimikamari]] suositti kuitenkin yhtiön jättämän rakennuslupahakemuksen hylkäämistä huhtikuussa 1928 ja toistamiseen vuotta myöhemmin. Monet arkkitehdit suhtautuivat suunnitelmaan kriittisesti, mutta lehtien palstoilla asiaan suhtauduttiin myönteisemmin. Vuonna 1930 tehtiin uusi suunnitelma, jossa rakennus oli madaltunut 11-kerroksiseksi, ja Helsingin kiinteistölautakunta puolsikin suunnitelmaa 1931 tietyin varauksin. Tässä vaiheessa Suomi-Filmin taloudellinen tilanne oli kuitenkin lamakauden myötä jo heikentynyt niin paljon, että hankkeesta luovuttiin.
 
Suomi-Filmi joutui myymään Kino-Palatsin kulmatontin Esplanadin puoleisen osan Suomen Käsityöläis-Osakepankille syksyllä 1931, ja huhtikuussa 1932 myytiin loput Kino-Palatsin osakkeet Kreuger & Tollille. Pilvenpiirtäjähanketta voimakkaasti ajanut toimitusjohtaja [[Erkki Karu]] erosi yhtiön johdosta 1933. Helsingin 1920-luvun lopun pilvenpiirtäjähankkeista toteutui lopulta vain 14-kerroksinen 68 metriä korkea [[Hotelli Torni]].
 
== Viimeiset vaiheet ==
 
Stockmann osti Kino-Palatsin tontin vuonna 1963, ja sekä korttelin keskellä sijainnut teatterirakennus että kadun varressa ollut pankkirakennus purettiin vuonna 1965 vuokrasopimuksen päätyttyä. Viimeiseksi Kino-Palatsissa useita kertoja esitetyksi elokuvaksi jäi [[Agatha Christie]]n aiheeseen perustunut ''[[Murha hotelli Laukassa]]''. 1. huhtikuuta 1965 järjestetyssä jäähyväisnäytöksessä esitettiin [[Risto Orko]]n ''[[Jääkärin morsian (vuoden 1938 elokuva)|Jääkärin morsian]]'', joka vapautettiin esityskiellosta näytöstä varten. Kino-Palatsin tilalle valmistui 1967–1969 Alvar Aallon suunnittelema Akateemisen kirjakaupan Kirjatalo. Akateemisen kirjakaupan valopiha sijaitsee Kino-Palatsin teatterisalin paikalla.
 
Rivi 27 ⟶ 26:
== Lähteet ==
{{viitteet}}
* [http://lib.tkk.fi/Diss/2005/isbn9512279894/ Aino Niskanen: Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa. Arkkitehdin elämäntyö ja verkostot. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2005/22 Arkkitehtuurin historia (tohtorinväitöskirja), pilvenpiirtäjähankkeesta sivuilla 162-169]
* [http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/41_3.html Helsingin Sanomat: Helsingin korttelit osa 41: Gaselli]
 
==Kirjallisuutta==
*Silja Laine, "Pilvenpiirtäjäkysymys"Silja: ''”Pilvenpiirtäjäkysymys”: Urbaani mielikuvitus ja 1920-luvun Helsingin ääriviivat.'' (Väitöskirja.) Turun yliopisto, 2011. (väitöskirja[http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4545-0 Teoksen verkkoversio.])
 
==Aiheesta muualla==
 
* [http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/41_3.html Helsingin Sanomat: Helsingin korttelit osa 41: Gaselli.]
 
[[Luokka:Helsingin entiset rakennukset ja rakennelmat]]