Ero sivun ”Sisä-Mongolia” versioiden välillä

Ennen vuotta 1200 nykyisen Sisä-Mongolian paimentolaisiin viitattiin yleensä historiankirjoituksessa Ulko-Mongolian paimentolaisten sukulaisina, mutta näistä kuitenkin jonkin verran poikkeavina. Aluetta asuttaneita kansoja olivat esimerkiksi [[kitaanit]], [[xianbit]] ja [[xiongnut]]. Mongolien hallitseman Kiinan [[Yuan-dynastia]]n aikana Sisä-Mongolian asuttivat [[turkkilaiset kielet|turkkilaiset]] önggüdit ja mongolitaustaiset qonggiradit. Yuan-dynastian hajotessa alue päätyi [[Ming-dynastia]]n vallan alle. Niin sanotun [[Tumun tapaus|Tumun tapauksen]] johdosta suuri joukko mongoleja muutti Ulko-Mongoliasta Sisä-Mongoliaan vuonna 1450. Tuosta ajankohdasta vuoteen 1636 saakka Sisä-Mongolia oli mongolien kulttuurillinen ja poliittinen keskus [[pohjoinen Yuna-dynastia|pohjoisen Yuan dynastian]] alaisuudessa. Sisä-Mongolia päätyi [[Qing-dynastia]]n alaisuuteen vuonna 1636, mutta sen historialliset ja kulttuurilliset siiteet Ulko-Mongoliaan säilyivät vahvoina aina 1800-luvulle saakka.<ref name="Atwood 2004, s 245-251">Atwood 2004, s 245-251</ref> Mongolit olivat auttaneet Qing-dynastian perustaneita [[mantšut|mantšuja]] [[Shenyang]]in valtauksessa vuonna 1636 ja [[Peking]]in valtauksessa vuonna 1644 ja heillä olikin hyvä asema uuden dynastian hallinnossa. Heidän etuihinsa liittyi esimerkiksi kevyt verotus ja paikallinen itsehallinto, joka oli tosin korkeampi Ulko- kuin Sisä-Mongolian alueella.<ref name="EMC">{{Kirjaviite | Tekijä = David Pong | Nimeke = Encyclopedia of Modern China | Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = 323-326 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Charles Scribner’s Sons | Tunniste = ISBN 978-0-684-31566-9 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Kiinan kansallismielisten joukot pitivät hallussaan osia Sisä-Mongoliasta aina [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuun saakka. Alueen valtasivat Japanilta lopulta kuitenkin kiinalaisten sijaan Mongoliasta käsin edenneet neuvosto- ja mongolijoukot. Vaikka neuvostojoukot syylistyivätkin esimerkiksi joihinkin [[Lama (uskonto)|lamojen]] murhiin ja karjan takavarikointiin, suhtauduttiin valtaukseen laajemmassa mittakaavassa myönteisesti. Toiveet Sisä- ja Ulko-Mongolian yhidstämisestä heräsivät jälleen, vaikkakin Neuvostoliiton ja Kiinan väliset sopimukset tekivät toiveen lopulta mahdottomaksi. Entisen kansan vallankumousarmeijan vaikuttajat, kuten [[Khafungga]], nousivat jälleen merkittäviin asemiin alueella. Kiinan kommunistit näkivät tämän heistä itsenäisen liikkeen uhkana ja lähettivät sitä hillitsemään [[Ulanfu]]n. Ulanfu käytti diplomatiaa ja uhkailua yhdistän Sisä-Mongolian kansallismieliset liikeet oman valtansa alle. 1. toukokuuta 1947 julistettin perustetuksi [[Sisä-Mongolian itsehallintoalueautonominen hallinto]], jolla oli esimerkiksi oma lippunsa ja rahansa. Ulanfu toimi alueen pääministerinä. Koko Sisä-Mongolia oli kommunistien hallussa vuoteen 1949 mennessä.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />