|
[[kuvaTiedosto:Wik Breuste Kiel.jpg|300px|thumb|Kapinan muistomerkki [[Kiel]]issä.]]
'''Kielin matruusikapina''' ([[saksan kieli{{k-de|saks.]] ''Kieler Matrosenaufstand''}}) oli [[Saksan avomerilaivasto]]ssa 3. marraskuuta [[1918]] alkanut matruusien [[kapina]], joka johti [[Saksa]]n [[Saksan vallankumous (1918)|vuoden 1918 vallankumoukseen]] ja sitä kautta maan [[tasavalta|tasavallaksi]] julistamiseen.
==Kapinan tausta==
[[kuvaTiedosto:Bundesarchiv Bild 146-1976-067-10A, Matrosen-Aufstand.jpg|300px|thumb|Protesti [[Wilhelmshaven]]issa [[1917]].]]
[[Skagerrakin taistelu]]n jälkeen [[Saksan keisarikunnan laivasto]]n lippulaivat oli määrätty passiiviseen palvelukseen satamissa. Useat upseerit ja miehistön jäsenet olivat vapaaehtoisesti siirtyneet palvelemaan sukellusveneille ja kevyemmilläkevyemmille aluksille, sillä niillä oli vielä käyttöä [[ensimmäinen maailmansota|sodassa]]. Taistelulaivojen vaatimien jäljelle jääneiden miehistön jäsenten moraali ja kuri laski väistämättömästi. Toinen päivä2. elokuuta 1917 noin 350 [[taistelulaiva]] ''[[Prinzregent Luitpold]]in'' mieshistön jäsentä esitti protestin [[Wilhelmshaven]]issa. Kaksi protestin johtajaa teloitettiin ja muut vangittiin. Seuraavina kuukausina useat taistelulaivojen miehistöt perustivat salaisia neuvostoja.<ref>{{cite book|first=David|last=Howarth|pages=158-159|title=The Dreadnoughts|ISBN=7054 0628}}</ref>
Keisarillisen laivaston komento amiraali [[Franz von Hipper]]in komennossa alkoi, ilman lupaa, suunnitella laivaston lähettämistä viimeiseen taisteluun [[Englannin kanaali]]ssa. Laivastokäsky 24. lokakuuta 1918. ja sitä varten tehdyt valmistelut saivat sotaan väsyneet ja huonosta moraalista kärsivät matruusit kapinoimaan. Kapinoivilla matruuseilla ei ollut aikomusta tulla turhaan uhratuksiuhratuiksi sodan viime hetkillä. He myös uskoivat uuden rauhaa etsivän demokraattisen hallituksen uskottavuuden romahtavan, mikäli laivasto suorittaisi hyökkäyksen.<ref name="revo">Dirk Dähnhardt: ''Revolution in Kiel.'' 1978.</ref>
==Wilhelmshavenin tapahtumat==
Saksan avomerilaivasto oli ankkuroitunut Wilhelmshaveniin odottamaan suunniteltua taistelua. Lokakuun 29. ja 30. välisenä yönä joitainjoitakin matruuseja kieltäytyi noudattamasta käskyjä. Kolmannen laivueen kolmen laivan miehistöt kieltäytyivät nostamasta ankkuria, kun taas osa ensimmäisen laivueen taistelulaivojen ''[[SMS Thüringen]]in'' sekäja ''[[SMS Helgoland]]in'' miehistöstämiehistöistä sitoutui suoranaiseen kapinaan ja sabotaasiin laivoilla. Seuraavana päivänä joitain torpedoveneitä suuntasi tykkinsä näitä laivoja kohti ja sai kapinoijat antautumaan ilman vastarintaa.
Tämän seurauksena laivaston komennon oli kuitenkin luovuttava hyökkäyssuunnitelmistaan, sillä laivojen miehistöjen lojaaliuteen ei voitu enää luottaa. Kolmas laivue määrättiin palaamaan [[Kiel]]iin.
==Kapina==
Laivueen komentaja vara-amiraali suoritti taistelulaivoilla manuuverin [[Heligoland BightissäBight]]issa. Kun se "toimi”toimi täydellisesti"täydellisesti”, hän uskoi jälleen omaavansa miehistön kunnioituksen. [[Kielin kanava]]ssa hän määräsi 47 ''[[SMS Markgraf]]in'' miehistön jäsentä vangittavaksi ja vietäväksi Arrestanstaltin vankilaan ja Fort Herwarthiin. Satamassa matruusit ja lämmittäjät pyrkimät estämään aluksia lähtemästä satamasta, tarkoituksenaan vapauttaa vangitut toverinsa. Noin 250 miehistön jäsentä tapasi 1. marraskuuta Kielin ''liiton talolla''. Miehistön upseereille lähettämiä valtuuskuntia ei kuitenkaan kuunneltu. Tämän seurauksena matruusit lähestyivät sekä Itsenäistä sosiaalidemokraattista puoluetta, että Sosiaalidemokraattista puoluetta. Tämän seurauksena poliisi sulki kokouksiin käytetyn talon, johtaen vielä suurempaan ulkoilmakokoontumiseen 2. marraskuuta.
Matruusi [[Karl Artelt]]in ja satamatyöntekijä [[Lothar Popp]]in johtamina matruusit järjestivät vielä suuremman kokouksen 3. marraskuuta.<ref name="revo"/> Tähän kokoukseen osallistui iltapäivällä useita tuhansia ihmisiä, myös työväestön edustajia. Tunnuslauseella "Frieden und Brot" (''rauhaa ja leipää'') osoitettiin, että matruusit ja työntekijät eivät vaatineet pelkästään vangittujen vapauttamista, vaan myös sodan lopettamista ja ruuan jakelun parantamista. Lopulta mellakoijat tukivat Karl Arteltin vaatimuksia vangittujen vapauttamiseksi ja siirtyivät vankilan suuntaan. Aliluutnantti Steinhäuser oli saanut käskyn pysäyttää mellakoitsijat ja määrännyt ampumaan varoituslaukauksia kohti mellakoitsijoita. Tämän seurauksena 7 kuoli ja 29 haavoittui vakavasti, myös osa mielenosoittajista avasi tulen. Steinhäuser haavoittui vakavasti kiväärinlaukauksista, mutta ei kuollut. Tapahtuman jälkeen mielenosoittajat hajaantuivat ja Steinhäuserin partio vetäytyi.<ref name="revo"/>
Aliluutnantti Steinhäuser oli saanut käskyn pysäyttää mellakoitsijat ja määrännyt ampumaan varoituslaukauksia kohti mellakoitsijoita. Tämän seurauksena 7 kuoli ja 29 haavoittui vakavasti, myös osa mielenosoittajista avasi tulen. Steinhäuser haavoittui vakavasti kiväärinlaukauksista, mutta ei kuollut. Tapahtuman jälkeen mielenosoittajat hajaantuivat ja Steinhäuserin partio vetäytyi.<ref name="revo"/>
Joukon hajaantumisen jälkeen mielenosoitus muuttui yleiseksi kapinaksi. Aamulla 4. lokakuuta kapinoitsijoiden joukot liikkuivat kaupungin läpi. Matruusit Kielin pohjoisosan suurilla kasarmeilla kieltäytyivät kuuntelemasta upseereita. Karl Artelt järjesti ensimmäisen sotilaiden neuvoston, jonka jälkeen niitä järjestettiin useita. Laivastotukikohdan johtajan [[Wilhelm Souchon]]in suostui neuvottelemaan, minkä jälkeen vangitut matruusit vapautettiin.
Kapinoitsijat ottivat julkisia-, ettäja sotilasrakennuksia haltuunsa, kun taas useita sotilasjoukkoja, vastenvastoin Souchonin lupausta, lähestyi kumotakseen kapinan. Kapinoitsijat pysäyttivät sotilasjoukot, jotka joko perääntyivät, tai liittyivät osaksi kapinaa. Lokakuun neljännen iltaan mennessä kaupunki oli arviolta 40 000 kapinoitsijan hallussa. Samana iltana matruusien ja työväen edustajat perustivat sekä sotilaiden-, että työväen neuvostot. Sotilaiden neuvosto julkaisi neljätoista kohtaisen päätöslauselman (''Die 14 Kieler Punkte'').
Päätöslauselman vaatimukset:
| 