Ero sivun ”Kello” versioiden välillä

Ensimmäinen käyttöön otettu ajan mittari oli maahan pystytetty keppi, jonka avulla ihmiset saattoivat päätellä varsin tarkasti, kuinka suuri osa päivästä oli kulunut ja paljonko oli vielä jäljellä ennen auringonlaskua. Tikku heitti maahan varjon, joka liikkui sitä mukaa kuin [[Aurinko]] taivaalla. Tästä alkeellisesta ajanmittarista kehitettiin noin [[3500 eaa.]] [[aurinkokello]], joka oli ensimmäinen varsinainen kellotyyppi. Siinäkin oli uloke, jonka varjo liikkui auringon mukaan pyöreällä, kahteentoista sektoriin jaetulla alustalla. Nämä sektorit vastasivat päivän kahtatoista [[tunti]]a, joskaan tuohon aikaan tunti ei ollut vielä vakiintunut käsite. Tämän vuoksi päivän, ja niin ollen myös tuntien, pituus vaihteli muun muassa vuodenaikojen mukaan. Aurinkokello oli pitkään hallitseva ajanmittari, mutta siitä tekee epäkäytännöllisen se, että sen toimivuus on kiinteästi sidottu Auringon valoon. Jos taivas on pilvinen tai on yö, ei aurinkokelloa voi käyttää, koska Auringon valo ei heitä varjoa.

 

 

[[700-luku|700-luvulla]] keksittiin uusi mullistava ajanmittari: hiekkakello eli [[tiimalasi]]. Sen toimintaperiaate on peruspiirteiltään sama kuin vesikellossa. Tiimalasissa on kaksi säiliötä päällekkäin ja aikaa mitataan hiekan valumisella ylemmästä astiasta alempaan. Tiimalasit lyövät tarkkuudessaan kaikki aiemmat ajanmittarit.