Wikipedia

Ero sivun ”Django Reinhardt” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:Django Reinhardt (Gottlieb 07301).jpg|thumb|Django Reinhardt]]
'''Jean "Django"”Django” Reinhardt''' ([[23. tammikuuta]] [[1910]] [[Liberchies]], [[Belgia]] – [[16. toukokuuta]] [[1953]] [[Fontainebleau]], [[Ranska]]) oli belgialainen [[jazz|jazzkitaristi]]kitaristi. Hän oli aikansa suurin jazzkitaristi ja merkittävin eurooppalainen muusikko jazzin historiassa.
 
Reinhardt kehitti uuden jazzkitaran soittotyylin, joka teki suuren vaikutuksen häntä seuranneisiin kitaristeihin. Nuotteja lukematon Reinhardt sävelsi useita [[jazzstandardi|jazz-standardejajazzstandardeja]], kuten "Minor”Minor Swing"Swing”, "Belleville"”Belleville”, "Swing”Swing 42"42”, "Djangology"”Djangology”, "Daphné"”Daphné” ja "Nuages"”Nuages”. Reinhardtin tärkein yhteistyökumppani oli viulisti [[Stéphane Grappelli]], joka oli mukana perustamassa yhtyettä [[Quintette du Hot Club de France]].
 
Elämänkertoja Reinhardtista ovat laatineet mm.muun muassa Michael Dregni <ref>{{cite book|first=Michael|last=Dregni|title=Django: The Life and Music of a Gypsy Legend|publisher=Oxford University Press|year=2004|isbn=0-19-516752-X }}</ref> ja Noël Balen <ref>{{cite book|first=Noël|last=Balen|title=Le Génie vagabond|publisher=Editions du Rocher|year=2003|isbn=978-2268045610}}</ref>.
Otto Särkän suomennos Noël Balenin alkuperäisteoksesta ''Le Génie vagabond'' ilmestyyilmestyi nimellä ''Django, vallaton virtuoosi ''<ref>{{cite book|first=Noël|last=Balen|title=Django,vallaton virtuoosi|publisher=Aviador Kustannus|year=2014|isbn=978-952-7063-00-2}}</ref> huhtikuussa 2014 Aviador Kustannuksen julkaisemana.
 
==Nuoruus==
Reinhardt syntyi [[Belgia]]n [[Liberchies]]ssäissä. Hänen lempinimensä "Django" tarkoittaa "minä”minä herään"herään” paikallisella [[Romanikieli|romanikielellä]].<ref>{{cite book|first=Michael|last=Dregni|title=Django: The Life and Music of a Gypsy Legend|publisher=Oxford University Press|year=2004|isbn=0-19-516752-X|pages=1, 5}}</ref> Reinhardtin perhe kiersi esimerkiksi [[Italia]]ssa ja Pohjois-Afrikassa ennen asettumistaan [[Pariisi]]n tuntumaan. Reinhardt soitti karavaanin mukana matkatessaan [[banjo]]a, [[kitara]]a ja [[viulu]]a jo varhaisella iällä. Perheessä oli useita amatööri-muusikoitaamatöörimuusikoita, mutta varsinainen elinkeino oli huonekalujen teko.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=14}}</ref>
 
Ensimmäinen soitin oli viulu, josta Reinhardt siirtyi lahjakseen saamaan Guitjoon, joka on kuusikielinen banjo. Hänen ensimmäiset vuodelta 1928 olevat äänitykset on soitettu banjolla. Vaikutteita antoivat kaksi vanhempaa romani-muusikkoaromanimuusikkoa: banjoa soittanut Gusti Mahla sekä kitaristi Jean "Poulette"”Poulette” Castro. Reinhardt pystyi elättämään itsensä musiikilla varhaisesta teini-iästä alkaen, eikä saanut juuri muodollista koulutusta. Aikuisena hän oppi lukemisen alkeet.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=13}}</ref>
 
18-vuoden iässä Reinhardt loukkaantui tulipalossa, joka leimahti hänen vaimonsa Florine "Bella"”Bella” Mayerin kanssa jaetussa karavaanin vaunussa.<ref>{{cite book|first=Michael|last=Dregni|title=Gypsy Jazz: In Search of Django Reinhardt and the Soul of Gypsy Swing|publisher=Oxford University Press|year=2008|isbn=978-0-19-531192-1|pages=46–50}}</ref> Vaunu oli ollut täynnä herkästi syttyvää [[selluloidi]]a, josta Mayer teki koristekukkia lisätulojen saamiseksi. Reinhardt oli eräältä soittokeikalta tullessaan tönäissyt vahingossa kynttilän kumoon nukkumaan mennessään. Perheenjäsenet vetivät hänet nopeasti turvaan, mutta hän sai ensimmäisen ja toisen asteen palovammoja ruumiiseensa. Hänen oikea jalkansa halvaantui ja vasemman käden nimetön ja pikkurilli paloivat pahoin. Lääkärit aikoivat [[Amputaatio|amputoida]] jalan, mutta Reinhardt kuitenkin kielsi tämänsen ja lähti sairaalasta jonkin ajan kuluttua. Vuotta myöhemmin hän pystyi jo kävelemään kepin kanssa.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=43–44}}</ref>
 
Veli Joseph, joka oli myös kitaristi, osti Djangolle uuden kitaran, jota hän opetteli nyt soittamaan uudella tavalla. Nimetön ja pikkurilli eivät osallistuneet enää sooloiluun, joskin niistä oli yhä apua sointujen soittamisessa.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=31–35}}</ref>
 
Reinhardtin poika, Henri "Lousson" Reinhardt syntyi vuonna 1929.<ref>{{cite web|url=http://www.hotclub.co.uk/gypsyworld/index.php?title=Lousson_Reinhardt|title=Lousson Reinhardt|work=Gypsy Jazz Encyclopedia|accessdate=7 April 2010}}</ref> Vuosien 1929 ja 1933 välisenä aikana Reinhardt löysi itsensä muusikkona. Hän hylkäsi [[banjo]]n ja hänen soittimekseen vakiintui kitara. Hän vaikuttui [[Louis Armstrong]]in musiikista ja kutsui Armstrongia jopa "veljekseen".<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=50}}</ref> Samoin aikoihin hän tutustui nuoreen pariisilaiseen viulistiin, jolla oli hyvin samantyyppiset musiikilliset näkemykset. Tämä tuttavuus oli [[Stéphane Grappelli]]. Yhdessä he [[improvisaatio|jamittelivat]] yhdessä muiden muusikkotuttaviensa kanssa, mutta aluksi uudentyylisen musiikin esittämisellä ei voinut tienata elantoaan.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=26}}</ref>
 
==Kvintetti==
Vuonna 1934 Reinhardt ja Grappelli kutsuttiin perustamaan yhtyettä nimeltä [[Quintette du Hot Club de France]]. Mukana kvintetissä olivat Reinhardtin veli, Joseph sekä Roger Chaput, jotka molemmat soittivat niin ikään kitaraa. Louis Vola toimi ryhmän basistina.<ref>{{cite book|first=Michael|last=Dregni|title=Django Reinhardt and the Illustrated History of Gypsy Jazz|publisher=Speck Press|year=2006|isbn=978-1-933108-10-0|pages=45–59}}</ref> Chaputin korvasi toisinaan Reinhardtin romani-ystävä Pierre "Baro" Ferret. Ryhmän laulajana muutamissa kappaleissa oli Freddy Taylor, jonka kanssa yhtye esitti kappaleet "[[Georgia on My Mind]]" sekä "Nagasaki". Enemmän yhteistyötä tehtiin kuitenkin laulaja Jean Sablonin kanssa, joka oli mukana 30 levytyksellä vuodesta 1933 alkaen. Yhtyeessä ei ollut perkussionisteja, mutta kitaroita käytettiin hieman lyömäsoitinten tyyliin. Yhtye on itse asiassa yksi harvoista tunnetuista jazz-kokoonpanoista, jotka koostuvat vain kielisoittimista.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=64–66}}</ref> Etenkin vuosina 1933 ja 1934 levytyksissä oli mukana myös puhallinsoittimia sekä toisinaan esimerkiksi pianoa. Kvintetin kitaristit käyttivät Selmer Maccaferrin kitaroita, jotka olivat ensimmäisiä markkinoilla olleita soololovella varustettuja malleja (eli kaikukopan muoto salli pääsyn otelaudan ylimmille nauhoille). Kyseissä kitaramallissa oli myös [[alumiini]]lla vahvistettu kaula.
 
Reinhardt pääsi soittamaan ja levyttämään myös Pariisissa vierailleiden Yhdysvaltalaistenyhdysvaltalaisten jazz-muusikoiden kanssa. Heihin lukeutuivat esimerkiksi [[Coleman Hawkins]], [[Benny Carter]] sekäja [[Rex Stewart]]. Suuren esikuvansa, Louis Armstrongin, kanssa Reinhardt pääsi soittamaan radiosta lähetettyyn esitykseen. Uransa myöhemmässä vaiheessa Reinhardt soitti Ranskassa myös [[Dizzy Gillespie]]n kanssa.
 
==Toinen maailmansota==
Kun Toinen[[toinen maailmansota]] puhkesi, kvintetti oli kiertueella Britanniassa. Reinhardt palasi Pariisiin<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=98–99}}</ref> eroten vaimostaan, joka jäi Britanniaan. Myös Grappelli pysyi saarivaltiossa sodan loppuun asti ja klarinetisti [[Hubert Rostaing]] korvasi hänet kvintetissä. Vuonna 1943 Reinhardt ottimeni vaimokseennaimisiin Sophie "Naguine" Zieglerin, jonka kanssa. hänHe saisaivat lapsen, josta tuli niin ikään tunnettu kitaristi, [[Babik Reinhardt]].<ref>http://www.hotclub.co.uk/html/babik.html</ref>
 
Reinhardt selvisi sodasta naarmuitta, toisin kuin sadat tuhannet [[porajmos|natsien vainojen]] uhriksi joutuneet romanit, jotka surmattiin järjestelmällisesti. Reinhardt oli yrittänyt paeta miehitetystä Ranskasta useasti, mutta epäonnistui joka kerta. Hänen selviytymisensä on arveltu johtuvan siitä, että jotkut natsit, kuten Luftwaffen upseeri Dietrich Schulz-Köhn, pitivät jazzista.<ref>[http://www.bbc.co.uk/radio4/factual/djangoreinhardt.shtml BBC Radio 4 ''Django, Jazz and the Nazis'']</ref>
Rivi 36:
 
==Kvintetin jälkeen==
Ranskaan palattuaan Reinhardtilla oli vaikeuksia orientoitua säntilliseen elämään. Hän saattoi ilmaantua konsertteihin ilman kitaraa tai vahvistinta. Hän tuli arvaamattomammaksi ja saattoi lähteä vaeltelemaan rannoille, kun olisi pitänyt esiintyä. Pariin otteeseen hän kieltäytyi jopa aamulla nousemasta sängystään.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=145–160}}</ref> Roomassa [[1949]] Reinhardt levytti kolmen italialaismuusikon kanssa viimeisen täyspitkän levynsä, ''Djangologyn''. Mukana oli jälleen myös Grappelli.<ref>[http://www.paulvernonchester.com/DjangoInRome.htm ''Django in Rome'' by Paul Vernon Chester]</ref>
 
Hän asettui 1951 asumaan [[Fontainebleau]]n lähistölle, missä hän eli kuolemaansa saakka. Hän jatkoi esiintymisiä Pariisin jazz-klubeilla ja alkoi soittaa [[sähkökitara]]a, vaikka oli aluksi Yhdysvalloissa vierastanut kyseistä soitinta. Viimeisillä singleillään kuukausia ennen kuolemaansa Reinhardt näytti omaksuneen uuden jazz-tyylin, [[bebop]]in, ilmaisun omaan musiikkiinsa.<ref>{{cite book|first=Benjamin|last=Givan|title=The Music of Django Reinhardt|publisher=University of Michigan Press|year=2010|isbn=978-0-472-03408-6|pages=158–94}}</ref>
 
Tullessaan Avonin juna-asemalta erään keikan jälkeen 16. toukokuuta hän sai [[Aivoverenvuoto|aivoverenvuodon]] ja lyyhistyi kotinsa edustalle.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=160}}</ref> Oli lauantai ja lääkäriltä meni kokonainen päivä paikalle saapumiseen.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=161}}</ref> Fontainebleaun sairaalassa Reinhardt todettiin kuolleeksi jo perille palatessa.{{selvennä}}
 
== Lähteet ==
Rivi 48:
* [http://www.aviador.fi/ Aviador Kustannus]
* {{commonscat-rivi}}
{{DEFAULTSORT:Reinhardt, Django}}
 
[[Luokka{{AAKKOSTUS:Romanitaustaiset henkilöt|Reinhardt, Django]]}}
[[Luokka:Romanitaustaiset henkilöt]]
[[Luokka:Belgialaiset jazzkitaristit]]
[[Luokka:Vuonna 1910 syntyneet]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Django_Reinhardt”