Ero sivun ”Mesopotamian maantiede” versioiden välillä

Monet viljakasvit sietävät suolaa vain 0,3–0,6 prosenttia<ref>[http://www.montysplantfood.com/docs/salinization.htm Salinization] Monty's Liquid Fertilizer has a very low salt index. {{vanhentunut linkki}}</ref>. Vehnä sietää maan suolaa 0,5&nbsp;% maassa, mutta ohra kaksi kertaa enemmän, noin prosentin verran<ref>[http://www.ecobooks.com/books/history.htm A Green History of the World] The Environment and the Collapse of Great Civilizations by Clive Ponting</ref>. [[Maan suolaantuminen]]Etelä-Mesopotamia on pahaherkkä ongelma niillä alueillasuolaantumaan, joillakoska pohjavesi on korkealla, alleja kolmenjoetkin metrintuovat päässäsuolaa Maan pinnastamukanaan, ja haihtuminenkesällä on suurtakuuma. Haihduttava kasvillisuus imee pohjavettä kohti pintaa, ja haihtuminen jättää vain suolat pinnalle. Haihtuminen lisää veden suolapitoisuutta, kun vesi höyrystyy pois ja suola jää jäljelle. Myös kasteluvesi tuo suolaa mukanaan ja luo siten suolaantumista. Puutteellinen veden ojitus pois lisää myös suolaantumista. Etelä-Mesopotamia on alavaa maata, jonka alueella on kesällä korkea lämpötila ja haihtuminen.

Viljan kasteluviljely Mesopotamian ympäristössä nosti suolat Maan pintaan<ref name="TRAD">[http://www.edwardgoldsmith.com/page166.html Traditional irrigation in Mesopotamia]</ref>. Etelä-Mesopotamiassajo Sumerissa viljeltiin noin 3500 eaa yhtä paljon suolaa vähän sietävää [[vehnä]]äSumerin ja suolaa hyvin sietävää [[ohra]]a. Noin 2500 eaa EtemenekinAkkadin aikana Girsun lähellä vain 1/6 eli noin 15&nbsp;% oli vehnää, ja noin 2100 eaa Sumerissa korkeintaan 2&nbsp;%, eikä Urissa yhtään. 2000 eaa Isinissä ja Larsassa ei enää viljelty ohraa. 1700 eaa vehnää ei viljelty Sumerin alueella yhtään.