Ero sivun ”Ruandan kansanmurha” versioiden välillä

Huhtikuun kuudennen päivän iltana itse itsensä nimittämä "kansallinen kriisikomitea", joka koostui pääosin armeijan korkeista upseereista, piti kokouksen UNAMIR-joukkojen komentajan kenraaliluutnantti [[Roméo Dallaire]]n sekä YK:n pääsihteerin erikoislähettilään [[Jacques-Roger Booh-Booh]]in kanssa. Komitea vakuutti jatkavansa Arusha-prosessia, mutta kokouksen päätyttyä puolen yön aikaan Kigali oli jo täynnä sotilaita ja ''Interahamwen'' jäseniä, joille oli jaettu listat tapettavista ihmisistä. ''Akazun'' ensisijainen tavoite oli nopeasti likvidoida hutuopposition johtajat, muun muassa pääministeri [[Agathe Uwilingiyimana]], jonka talo piiritettiin aamun sarastaessa. Paikalle saapuneesta UNAMIR-osastosta huolimatta Uwilingiyimana yritti paeta puutarhansa kautta, ja hänet ammuttiin lähistölle. UNAMIR-osasto, joka koostui viidestätoista [[ghana]]laisesta ja [[belgia]]laisesta rauhanturvaajasta, jäi pahasti alakynteen, antautui ja vietiin vangeiksi läheiseen sotilastukikohtaan.<ref name="johansson1994_s132-133">Johansson 1994, s. 132–133.</ref> Belgialaiset rauhanturvaajat murhattiin myöhemmin sotilastukikohdassa [[viidakkoveitsi|viidakkoveitsillä]].<ref name="hill1996_s.323-328">{{Lehtiviite | Tekijä = Hill, Kevin A. | Otsikko = Agathe Uwilingiyimana | Julkaisu = Women and the Law, a Bio-Bibliographical Sourcebook | Ajankohta = 1996 | Sivut = 323–328 | Julkaisupaikka = Westport, CT | Julkaisija = Greenwood Press | Selite= Rebecca Mae Salokar and Mary L. Volcansek, editors | www = http://drhill.tripod.com/uwil.htm | Viitattu = 3.5.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Radion ja paikallisten poliittisten johtajien jatkuvien kehotusten siivittämänä väkivalta levisi nopeasti koko maahan. Naapurit silpoivat toisiaan, työpaikoilla kollegat hakkasivat toisiaan kuoliaaksi. Lääkärit tappoivat potilaitaan ja opettajat oppilaitaan. Muutamassa päivässä kokonaisten kylien tutsiväestö oli tuhottu täydellisesti. Radiossa muistutettiin erityisesti, ettei naisille ja lapsille saanut osoittaa armoa. Erään kaupungin kunnanvaltuutetun kerrotaan tarjonneen tappajille 50&nbsp;frangia jokaisen tapetun tutsin päästä – tapaa alettiin nimittää "kaalien kauppaamiseksi". Pahimpien arvioiden mukaan Ruandassa tapettiin 800&nbsp;000 tutsia ja maltillista hutua pääosin [[machete|viidakkoveitsillä]] noin sadan päivän aikana.<ref name="maailmansivu20050311"/> Noin 400&nbsp;000 ruandalaista lasta jäi ilman vanhempia, ja suurin osa heistä heitteille.<ref name="spr">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.redcross.fi/punainenristi/kansainvalinenapu/maat/fi_FI/ruanda/| Nimeke = Ruandan lapsia autetaan toipumaan kansanmurhasta | Julkaisija = Suomen Punainen Risti | Viitattu = 2.9.2007 | Kieli = }}</ref> Kuolleiden lisäksi tuhansia ja taas tuhansia haavoittui ja tutsinaisia raiskattiin systemaattisesti, usein toistuvasti.{{lähde}}