Ero sivun ”Imre Nagy” versioiden välillä

[[Tiedosto:Nagy Imre - bust in Mátészalka, Hungary.jpg|thumb|Imre Nagyn rintakuva Mátészalkassa[[Mátészalka]]ssa, Unkarissa.]]

'''Imre Nagy''' [{{IPA|ˈimrɛ nɒɟ}}] ([[7. kesäkuuta]] [[1896]] – [[16. kesäkuuta]] [[1958]]) oli [[unkari]]lainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä loka-marraskuussa [[Unkarin kansannousu|vuoden 1956 kansannousun]] aikana.

Nagy syntyi maalaisperheeseen ja oli lukkosepän oppipoikana ennen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]], jossa hän taisteli [[Itävalta-Unkari]]n joukoissa itärintamalla ja joutui sotavangiksi vuonna [[1915]]. Hän liittyi [[Venäjä]]n kommunistiseen puolueeseen ja [[Puna-armeija]]an. Nagy palasi Unkariin sodan loputtua ja palveli [[Béla Kun]]in lyhytkestoisessa neuvostohallituksessa. Vuonna [[1929]] Nagy matkusti [[Neuvostoliitto]]on, päätyi harjoittamaan maatalouteen liittyvää tutkimusta ja toimi [[Komintern]]in Unkarin -jaostossa.

Vuonna [[1944]] Nagy palasi jälleen Unkariin ja toimi muun muassa kommunistihallituksen maatalousministerinä.

Nagy toimi pääministerinä ensin vuosina [[1953]]–[[1955]]1953–1955 ja onnistui muuttamaan maan poliittisen ilmapiirin vapaammaksi. Monet poliittiset vangit vapautettiin, [[internointileiri]]t lakkautettiin ja [[sensuuri]]a lievennettiin. [[Kollektiivitila|Kollektiivitiloja]] vähennettiin 25,6– prosentista 15,6 %prosenttiin. Hinnat laskivat ja uudessa viisivuotissuunnitelmassa[[viisivuotissuunnitelma]]ssa ei enää annettu sijaa raskaalle teollisuudelle. Vuonna 1955 Nagy sai sydänkohtauksen, joka pakotti hänet pitkälle toipumislomalle.

[[Unkarin kansannousu]] alkoi 23. lokakuuta mielenosoituksena, joka johti tilanteen kärjistymiseen. 24. lokakuuta kello 8.30 radio ilmoitti Nagyn olevan muodostamassa hallitusta. Nagyn allekirjoittama sotatilan julistus vaikeutti hänen asemaansa. Hän menetti luottamusta kansan silmissä. 29. lokakuuta solmittiin aselepo kapinallisten ja hallituksen välillä solmittiin aselepo. Samana päivänä venäläiset hyökkäsivät ja nostivat valtaan [[János Kádár]]in hallituksen. Nagy ilmoitti 1. marraskuuta Unkarin jäsenyyden [[Varsovan liitto|Varsovan liitossa]] päättyneen. 3. marraskuuta kutsuttiin unkarilainen valtuuskunta kutsuttiin neuvotteluihin neuvostojoukkojen evakuoimisesta. Unkarilaiset kuitenkin pidätettiin ja Neuvostoliitto murskasi Unkarin kansannousun.

Nagy sai turvapaikan [[Jugoslavia]]n lähetystöstä. Hän lähti sieltä 22. marraskuuta, kun Kádár oli kirjallisesti myöntänyt hänelle vapaan poistumisoikeuden. [[KGB]]|KGB:n]] miehet kuitenkin pidättivät hänet ja hänet kuljetettiin [[Romania]]an, josta hänet myöhemmin palautettiin takaisin Unkariin. Kesäkuussa [[1958]] hänet tuomittiin salaisen oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja [[teloitus|teloitettiin]] [[hirttäminen|hirttämällä]] yhdessä [[Pál Maléter]]in ja [[Miklós Gimes]]in kanssa.

Koska Unkarin kommunistihallinto ei sallinut Nagyn kuoleman muistoa kunnioitettavan, eikä päästänyt ketään hänen haudalleen, Pariisin [[Père-Lachaise]]n hautausmaalle pystytettiin hänelle [[kenotafi]].

Vuonna [[1989]] Imre Nagy [[Rehabilitointi|rehabilitoitiin]] ja hänen maalliset jäännöksensä haudattiin uudestaan samaan paikkaan hänen kuolemansa 31. vuosipäivänä. Hautajaiset järjestivät hallintoa vastustavat tahot.<ref>{{citeVerkkoviite news| urlOsoite=http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=950DE5DD1530F934A25755C0A96F948260 | workJulkaisu=The New York Times | titleNimeke=Hungarian Who Led '56’56 Revolt Is Buried as a Hero | firstTekijä=Kamm, Henry | lastAjankohta=Kamm17.6.1989 | dateViitattu=17 June 1989 | accessdateKieli=5 May{{en}} 2010}}</ref> Paikalla arvioitiin olleen yli 100&nbsp;000 ihmistä. Hautajaiset vauhdittivat Unkarin kommunistihallinnon alasajoa.