Ero sivun ”Kuluttajansuojalaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Kuluttajansuojalain''' soveltamisalana on kulutushyödykkeiden tarjonta, myynti ja muu markkinointi elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Se kuuluu oikeudenalojen sytematiikassa [[kauppaoikeus|kauppaoikeuden]] piiriin.
== Markkinoinnin sääntely (2 luku) ==
Rivi 12 ⟶ 11:
*Sopimukseen "ujutetut" kohtuuttomat ehdot ovat kiellettyjä, niitä voidaan tarvittaessa sovitella OikTL 36 §:n perusteella
*Jos tietystä sopimusehdosta syntyy erimielisyyttä, on elinkeinonharjoittajalla ensisijaisesti näyttötaakka
== Kuluttajankauppa (5 luku) ==
Sopimusehto, joka poikkeaa kuluttajansuojalain 4 luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön. Esimerkiksi tuotteelle myönnetty takuu aiheuttaa usein epätietoisuutta, sillä kuluttajat eivät aina tiedä todellisista oikeuksistaan. Takuuajan rajoittaminen ei ole 4 luvun mukaan mahdollista, vaan kuluttajalla on oikeus vedota tavarassa ostohetkellä olleeseen virheeseen kohtuullisen ajan kuluessa ostohetkestä lukien (max. 10 vuotta). Tämä oikeus kuluttajalla on riippumatta siitä, minkäpituisen takuun myyjä olisi tuotteelle myöntänyt.
4 luvussa ovat myös säännökset ns. vaaranvastuun siirtymisestä. Pääsääntöisesti myyjä vastaa tuotteen toimittamisesta perille ja toimituksen aikana syntyneiden vahinkojen korvaamisesta, ellei kyseessä ole ns. noutokauppa (ostaja hakee tavaran myyjän tiloista). Osapuolilla on myös velvollisuuksia toisiaan kohtaan, mm. ostajan tulee tarvittaessa auttaa tavaran perille toimittamista (avata ovia, antaa ohjeita yms.).
Ostaessaan virheellisen tuotteen, on ostajalla mahdollisuus vedota joko myyjään tai KSL 5:31 §:n mukaisesti tätä aikaisempaan portaaseen (maahantuoja, valmistaja tms.). Ostaja voi myös reklamoinnista aiheutuneet välttämättömät kustannukset, esim. matka- ja puhelinkulut, korvattavaksi.
| |||